Verkkopoliisi vanhemmille: Keskustelkaa lasten kanssa vaikka mesessä

Kotimaa 1.4.2009 13:30

Ylikonstaapeli Marko Forss kuulee netissä sen, mitä vanhemmille ei voi kertoa päin naamaa.

”Verkossa pyörii hirveä määrä nuoria, joilla on hirveä määrä asiaa.”

Ylikonstaapeli Marko Forss Helsingin poliisista on nyt reilun puolen vuoden ajan partioinut virtuaalisesti nuorten parissa. Silti hänen mielestään viestiä pitäisi saada perille varsinkin vanhemmille, nuoret kun liikkuvat verkossa tottuneesti.

”Enää ei riitä, että tietää, missä lapsi liikkuu. Hän voi olla viereisessä huoneessa tietokoneella, mutta tekemässä rikosta tai hyväksikäyttäjän uhrina.”

Ratkaisu on yksinkertainen: vanhemman pitää olla kiinnostunut, pitää pyytää lasta näyttämään, missä tämä liikkuu verkossa.

Vastaus on todennäköisesti, että ”mesessä” ja ”galtsussa”.

Mese on yhtä kuin messenger, pikaviestiohjelma, jolla keskustellaan ihmisten kanssa reaaliajassa. Forss suositteleekin, että vanhemmat menisivät mukaan tähän lapsille luontevaan ympäristöön.

”Jos nuoresta ei saa mitään irti, hankkikaa tunnukset meseen ja kysykää siellä, kuinka sulla menee. Tulos voi olla yllättävä: hiljainen ja jurokin teini voi koneen välityksellä toisesta huoneesta avautua.”

”Tällainen kommunikointi ei kuitenkaan ole muusta kanssakäymisestä pois. Ei mesessä olo poista normaalia kasvotusten puhumista kotona, se on vain hyvä lisä.”

Forss ehdottaa, että vanhemmille hyvä idea voisi olla kommunikoida lapsen kanssa mesessä vaikkapa koulupäivän aikana tai kun lapsi on koulun jälkeen koneella vaikkapa kaverin luona.

Näin vanhemmat pääsevät kärryille siitä, kuinka nuoret viestivät ja kenen kanssa. Sukupolvien välinen kuilu kapenee.

”Se on yksinkertaista, kaikki on vanhemman halusta kiinni.”

Tekniikka hallussa mutta säännöt hukassa

Nuoret ovat teknisesti kehittyneitä ja tottuneita verkon käyttäjiä. Silti he eivät välttämättä ymmärrä, kuinka valtavan julkisuuden netissä voi saada.

”Nuoret sanovat ymmärtävänsä, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä. Ei sitä aikuinenkaan aina ymmärrä”, Forss toteaa.

”Kun toimii turvallisen tuntuisesti omalla koneella omassa makuuhuoneessa, ei ehkä tule ajatelleeksi, että juuri julkaistu blogiteksti on miljoonien luettavissa.”

Forssilla on tästä paljonpuhuvia esimerkkejä. Selvittämättä jäänyt pahoinpitelyjuttu alkoi aueta, kun Forss sai netin kautta nuorelta vihjeen, että joku kehui teolla verkkopäiväkirjassaan. Verkkokiusaamisesta taas napsahti eräässä tapauksessa kovempi tuomio kuin vastaavanlaisesta haukkumisesta koulun pihalla olisi tullut.

”Kun haukkuminen tapahtui verkossa eli oli äärimmäisen julkista, tuomio tuli törkeästä kunnianloukkauksesta.”

Nuorilta tulee vinkkejä laidasta laitaan

Forssin nettipoliisihanke alkoi syksyllä 2008, ennen Kauhajoen kouluampumistapausta.

Forss sanoo yllättyneensä nuorilta satavien vihjeiden määrästä ja siitä, kuinka positiivista palaute on ollut.

”Nuoret kertovat minulle asioistaan ja kohtaamistaan ongelmista laidasta laitaan, välituntitönimisestä aina seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Paljon kuulee todella henkilökohtaisia juttuja, joita nuoret eivät voi vanhemmilleen kertoa.”

Positiivinen palaute näkyy siinäkin, että Forss on saamassa vielä kevään aikana itselleen työparin nettipoliisiksi.

”Kyllä sitä välillä on miettinyt: minä yksin poliisina verkossa, asiakkaana 500 000 nuorta.”