Venäläiset painostivat inkeriläisiä muuttamaan takaisin

Kotimaa 22.6.2009 06:00

Venäläislähteistä on paljastunut uutta tietoa inkeriläisten palauttamisesta Neuvostoliittoon vuonna 1944.

Välirauhasopimuksen 10. artikla velvoitti Suomen palauttamaan kaikki neuvostokansalaiset, jotka ”on internoitu ja tuotu väkisin Suomeen”.

Oli epävarmaa, koskiko pykälä reilua 63 000:ta inkeriläissiviiliä. Maan hallitus tulkitsi, että paluun oli tapahduttava vapaaehtoisesti oman ilmoittautumisen perusteella.

”Vapaaehtoisuus tarkoitti, että samalla jätettiin takaportti niille, jotka eivät missään nimessä halunneet palata Neuvostoliittoon”, sanoo tutkija Toivo Flink.

Hän tekee Suomen Akatemian rahoittamaa Kotiin karkoitettavaksi -tutkimusta. Tähän asti on ajateltu, että maassa ollut valvontakomissio ei puuttunut tiukalla kädellä palautusoperaatioon.

Flink on saanut uutta tietoa venäläislähteistä. Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov sai valmiiksi luonnoksen palautuksesta 7. marraskuuta 1944. Jo lokakuussa oli tehty valmistelutyötä.

”Viiden neuvostoalueen johtajaan oli otettu yhteyttä. Oli alustavasti sovittu, kuinka monta inkeriläistä millekin alueelle tulee.”
Luonnokseen oli määritelty myös selvä määrätavoite. ”Vähintään 50 000 piti palauttaa”, Flink kertoo.

Suomalaisviranomaiset saivat kerättyä 33 000 nimeä. Tämä ei tyydyttänyt valvontakomissiota, jonka kenttäupseerit alkoivat kiertää ja painostaa inkeriläisiä. Listoille kertyi 51 000 nimeä, kaikkiaan 56 000 palasi.

Vielä kesällä 1945 eräs kenraali vaati jäljelle jääneiden inkeriläisten pakkopalautusta. Tämän vaatimuksen Ždanov oli itse ruksinut yli ulkoministeri Vjatšeslav Molotoville lähettämästään muistiosta.

”Miksi Ždanov pyyhki ehdotuksen pois? Sitä sopii miettiä.”

Suomeen jäi noin 8 000 inkeriläistä, joista iso osa pakeni lopulta Ruotsiin. Vuoden 1948 YYA-sopimus säikäytti monen tien päälle.

”Pelättiin, että sopimuksessa oli salainen lisäpöytäkirja, joka olisi velvoittanut palaamaan Neuvostoliittoon”, Flink muistuttaa.