Venäjä-uhkista outo muistio – Komitea perustelee: Tuo esiin ”epä­todennäköisiä ajatuksia, mustia joutsenia”

Muistion kirjoittaneen asiantuntijaryhmän kokoonpano on salainen, sanoo turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen.
Vappu Kaarenoja
Kotimaa 31.10.2017 18:11
Valtio varautuu siihen, että Venäjä voi sekaantua Suomen presidentinvaaleihin. Puolustusministeriön yhteydessä toimivan turvallisuuskomitean asiantuntijaryhmä on analysoinut uhkia: ääritapauksessa Venäjä voi vaikuttaa vaaleihin teettämällä jopa salamurhan tai terrori-iskun, kertoi ryhmän työstä kirj...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Ovatko tuon komitea jäsenet aikuisia ihmisiä?

Tai onko siihen tieten tahtoen nimetty paranoideja natottajia?

Mikä tämän maan viranomaisia oikein vaivaa?

Helpompi olisi luetella mikä ei olisi Venjän häirintää. Vaalitkin taitaa olla turha pitää. Siis kaikki vaalit tästä edes päin.

Muistio on realismia. Siinä luetellaan kaikki sellaiset keinot joita Venäjä on käyttänyt ja käyttää tälläkin hetkellä vaikuttaakseen sen johdon mielestä Venäjälle tärkeissä ulkomaissa. Etenkin niin sanotuissa lähiulkomaissa, jollaiseksi Venäjä lukee myös NATO jäsenet Baltiassa ja Suomen.

On eri asia tarvitseeko tai onko viisasta sanoa ääneen, että Suomella ei ole harhakuvitelmia Venäjän johdon keinovalikoimasta.

Muistio kertoo koko kuvan minkälaisena komitea haluaan venäjän nähdä tässä hetkessä.
Mutta kun peilaan 14.12.2014 annettuun lausuntoon,EU:n sotilastiedustelun suomalainen päällikkö Georgij Alafuzoff sanoo, että käynnissä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jota voi periaatteessa kutsua myös sodaksi.
Niin eikö edelliseen viitaten, kaikkea annettua tietoa pitäisi sanoa propagandaksi……

Suomen ulkopuolella NL:n vaikutusvalta etenkin yya-aikana oli täysin selvä. Jopa sitä reaalisesti arvioiva Kepun asiantuntija sanoi maan nauttivan vanhoista sympatioista, jotka heikkenivät. Lisäksi tunnettiin sääliä. Mutta tämä sanottiin vain Suomen ulkopuolella seurassa, jossa ei kannattanut valehdella. Suomessa ei.

Yksi selvä syy oli NL:n jättilähetystö Helsingissä. Sen pomoihin kuului KGB:n murha-asiantuntija vuosina, joina NL tosi mielessä ajoin kumoustaan, vaikka 1968-1988. Suomi osallistui yritykseen mm. Kostamuksen radalla. Maa pudotettiin laajennetusta puolueettomien ryhmästä diplomatiassa jo 1968. Se näytti tukevan Tsekkoslovakian miehitystä. Mutta tätä ei virallisesti Suomessa ymmärretty.

Selvähän se, että jos kansalaiset haluttiin pitää maassa, tilaa oli kaunisteltava. Samalla mm. DDR:n tunnustus ja energiahuollon sitominen tuontiin NL:stä olivat selviä juttuja – ainakin muualla. Ihmisoikeuksissa Suomi oli puolisatelliitti, jossa NL voi vaientaa mm. toimittajan ja valtio potkia hänen ulos maasta – ”rikollisena.”

Jos nyt esim. ”salamurhista,” joka maininta oli hiukan mauton, halutaan keskustella, asia olisi tullut ottaa esiin – toisin sanoin – vaikka viime presidenttiehdokkaiden tentissä. Oliko sellaisia vai ei? Mitä kansalaisten oikeuksista vastaava taso tietää ja ajattelee? Mutta sitä ei tehty. Murha maanpetoksen peittämiseksi ei taida vanhentua, ei ainakaan historian kirjoituksessa.

Riskianalyysejä laatiessä hälyyttävin merkki on se, jos epätodellisen tuntuisia riskejä ei tule esille. Seuraavassa vaiheessa onkin sitten helppo todeta riskin todennäköisyys niin pieneksi ettei toimenpiteitä tarvita. Riski on tunnistettu ja vaaditut toimenpiteet otettu huomioon. Nämä asiat on tosi helppo ymmärtää väärin jos ei ole ymmärrystä riskianalyysiprosesseista.