Vehviläisen asuntokauppojen seuraus: Yrityseliitin kaveriverkot syyniin

Kotimaa 3.3.2012 17:01
Mika Venviläisen kotitalo Bulevardilla Helsingin Bulevardilla sijaitseva arvokiinteistö on rakennettu 1898. Mika Vehviläisen huoneistossa on asunut ennen muun muassa suursijoittaja Pentti Kouri. Kuva Pteri Kaipiainen.

Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen myi helmikuussa 2011 patriisiasuntonsa eläkeyhtiö Ilmariselle. Kauppahinta Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta 273 neliön huoneistosta oli 1,8 miljoonaa euroa.

Vehviläinen jäi asumaan huoneistoon Finnairilta saamansa asuntoedun perusteella. Finnair maksaa asunnosta vuokraa 6800 euroa, joten Ilmarinen saa sijoituksestaan 4,3 prosentin vuokratuoton.

Luontaisedun verotusarvo on 2300 euroa, mistä Vehviläinen maksaa noin 1200 euron veron.

Helsingin Sanomain julkaistua paljastuksensa 14. helmikuuta. Ilmarinen ja Finnair olivat alkuun haluttomia tiedottamaan Vehviläisen ”yksityisasioista”. Päivän mietittyään ne päättivät avautua. Ilmarinen jätti asiasta selvityksen Finanssivalvonnalle.

Omistajapolitiikasta vastaava ministeri Heidi Hautala tutki kaupat ja yhtyi osapuolten käsitykseen, ettei hyvää hallintotapaa ole rikottu.

Kansanedustajat kritisoivat järjestelyä ja talousvaliokunta kutsui yritysetiikan asiantuntijoita arvioimaan sitä. Sosiaali- ja terveysministeriön entinen ylijohtaja Tarmo Pukkila vaati eläkeyhtiöiden henkilökuntaa pois pörssiyhtiöiden hallituksista.

Sidoksia, kytköksiä?

Osapuolten suhdeverkko on saanut keskustelussa laajaa huomiota. Finnair on Ilmarisen eläkevakuutusasiakas ja vuokralainen, Ilmarinen taas Finnairin suuri omistaja.

Tosin Ilmarisella ei ollut mitään tekemistä siinä, kun Vehviläinen palkattiin Finnairiin 2009. Päävärvärinä toimi ministeri Christoffer Taxell, Finnairin hallituksen edellinen puheenjohtaja. Taxell oli puheenjohtaja myös asuntojärjestelyn aikaan.

Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas taas oli viime helmikuussa Finnairin hallituksen varapuheenjohtaja. Hän nousi puheenjohtajaksi eli Vehviläisen ylimmäksi valvojaksi viime keväänä.

Nyt valvontasuhde kulkee toiseenkin suuntaan, sillä Vehviläinen on Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen. Kohun takia hän tosin jää pois elimestä, jolla on vain muodollinen asema.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Ari Hyytinen pitää hyvänä sitä, että yhtiöiden valvontakytkökset ovat nousseet keskusteluun.

”Kun yritysjohtajat valvovat toistensa toimia ristiin joko suoraan tai epäsuorasti, edellytykset tehokkaalle omistajaohjaukselle ja valvonnalle ovat kyseenalaiset.”

Esimerkiksi eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria valvoo Sammon hallituksessa toimitusjohtaja Kari Stadighia. Varman hallituksessa taas asetelma on toisin päin. Vuorian mielestä ristiinvalvonnassa ei ole ongelmaa, koska se on kaikkien tiedossa.

Hyytisen mielestä tällaisia kuvioita pitäisi silti yrittää välttää.

”Pelkkä sidonnaisuuksien julkistaminen tai läpinäkyvyyden korostaminen ei välttämättä riitä.”

Hän jakaa Heidi Hautalan ajatuksen, jonka mukaan ristikkäisiä suhteita pitäisi purkaa.

”Hallituspaikkojen edellyttämää osaamista on Suomessa laajemmalti kuin nykyisistä kytköksistä ja sidonnaisuuksien verkoista voisi päätellä.”

Oliko hinta käypä?

Keskustelussa on ihmetelty, tekisikö eläkkeensaajien varoja hoitava Ilmarinen vastaavat kaupat kenen tahansa kanssa.

Espoon-Kauniaisten Osakesäästäjäin toiminnanjohtajan Jaakko Ravaldin mukaan ydinkysymys on se, kenen aloitteesta järjestely tehtiin. Lehtitietojen mukaan sitä esitti Vehviläinen.

”Valtio-omisteinen pörssiyhtiö on julkinen, samoin eläkeyhtiö. Miksi herättää epäilyjä ratkaisujen objektiivisuudesta, vaikka menettely olisi kuinka laillinen ja hyvän hallintotavan mukainen?”

Ravald arvioi, että negatiivinen julkisuus vaikuttaa Finnairin henkilöstön ja asiakkaiden asenteisiin.

Myös kauppahinnasta käydään kriittistä keskustelua. Lehtitietojen mukaan Vehviläinen yritti myydä asuntoa pitkään, mutta tuloksetta.

Sovittu neliöhinta ylitti vastaavien saman ajankohdan kauppojen keskiarvon. Tosin puolueeton välittäjä varmisti Ilmarisen puolesta, että hinta oli kohdallaan.

Jotta ulkopuolinen voisi muodostaa oman käsityksen, pitäisi tietää, millä hinnalla Vehviläinen osti kyseisen asunnon ja milloin kauppa tehtiin. Näitä faktoja ei ole kerrottu.

Ravaldin mukaan ylihinnasta ei ole näyttöä. Toisaalta Ilmarisella ei olisi mitään erityistä syytä maksaa ylihintaa.

”Kiinteistösijoittaja etsii arvokohteita. Suurelle arvoasunnolle ei välttämättä ole helppoa löytää vuokralaista, mutta nyt Ilmarinen sai sen valmiiksi.”

”Sen sijaan voi kysyä, olisiko jokin muu tapa järjestää toimitusjohtajan asuntoetu tullut halvemmaksi Finnairin osakkeenomistajalle.”