Varhaiskasvatuksen asiantuntija: ”Päivähoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon”

Hannele Jäämeri
Kotimaa 18.2.2012 09:01

Marjatta KallialaVarhaiskasvatuksen dosentti, lastentarhanopettaja Marjatta Kalliala on kirjoittanut ensi viikolla julkaistavan pamfletin Lapsuus hoidossa? jossa hän kritisoi suomalaista päivähoitoa. Millä tavoin tilanne on huono?

”Suomalaisen päivähoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon. Vain pieni osa päiväkodeista toimii niin kuin niiden pitäisi. Päivähoidon tärkein tehtävä on ollut mahdollistaa vanhempien työssäkäynti. Vähemmän on mietitty sitä, mitä päivähoito antaa lapselle, kuitenkin päiväkodeissa eletään iso osa lasten elämää.”

Miksi päiväkodit ovat niin eritasoisia?

”Päiväkodeilla on tällä hetkellä liian suuri vapaus tehdä tai jättää tekemättä. Takuuvarmasti lapsi saa kyllä ruoan ja päivälevon, useimmissa paikoissa myös riittävän ulkoilun.”

Miten päiväkotien pitäisi muuttua?

”Lasten päivässä pitää olla muun muassa enemmän mahdollisuuksia laulaa, soittaa, maalata, muovailla, näytellä, tanssia, nikkaroida ja leikkiä antoisia leikkejä.”

Eikö päiväkodeissa tehdä juuri tätä?

”Joissain tehdään, mutta liian monissa vain satunnaisesti. Päiväkodissa jopa lapsille kertominen ja lukeminen on saatettu vaihtaa kasettisatuihin. Tasokas toiminta vaatii aikuisilta paneutumista, mutta myös ammattitaitoa. Pitkäkestoisia leikkejä ei päiväkodissa synny itsestään, niitäkin on osattava ravita. 1970-luvulla 3-6-vuotiaiden ryhmässä oli kaksi koulutettua lastentarhanopettajaa. Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia päiväkotien henkilökunnasta on lastentarhanopettajia. Heitä on saatava lisää, lasten vuoksi.”

Onko vain lastentarhanopettaja hyvä hoitamaan lapsia?

”Ei tietenkään. Esimerkiksi moni siviilipalvelusmies on kiva ja hyvä lasten kanssa, mutta se ei riitä. Lapsilla on oikeus sekä hoitoon että kasvatukseen ja opetukseen, mikä tarkoittaa esimerkiksi kielen oppimisen tukemista lorujen, satujen ja leikkien kautta. Pitää olla herkkä kuuntelemaan lapsen sanallisia ja sanattomia viestejä ja vastata niihin. Se vaatii ammattitaitoa. Ihmettelen, että päivähoitoa pidetään alana, jossa koulutuksella ei ole merkitystä.”

Miksi lapsen näkökulma unohtuu?

”Monet ratkaisut palvelevat aikuisten etua. Päiväkodin työnjako ei välttämättä määräydy lasten edun mukaan. Monen lapsen päiväkotipäivät ovat pitempiä kuin aikuisten työpäivät. Vajaa kymmenen prosenttia viettää päiväkodissa myös öitä vanhempien työn vuoksi. Vuorohoidon tarve lisääntyy koko ajan. Joskus vanhempien on pakko toimia niin kuin toimivat, mutta ei pitäisi tottua ajattelemaan, että lapsen on toimittava selviytymiskykynsä äärirajoilla, jos se helpottaa aikuisten elämää.”

Minkä pituinen tarhapäivä on hyvä kaksivuotiaalle, mikä nelivuotiaalle?

”Kaksivuotias ei tarvitse ryhmähoitoa kehityksensä tueksi, mutta useimmat nelivuotiaat hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Lapsen näkökulmasta puoli päivää riittää nelivuotiaallekin. Pidempikään päivä ei lasta vahingoita, jos se ei ole ylipitkä ja varhaiskasvatus on laadukasta.”

Mistä vanhemmat tunnistavat hyvän päiväkodin?

”Siellä on ystävällinen suhtautuminen lapsiin ja vanhempiin. Päiväkodin aikuiset osaavat kertoa, mitä lapsi on tehnyt päivän aikana. Vanhemmat tietävät, mitä kukin työntekijä päiväkodissa tekee. Parhaat päiväkodit ovat iloisen tekemisen paikkoja. Jos päiväkodeissa olisi riittävästi monipuolista luovaa toimintaa, pieniä lapsia ei tarvitsisi raahata iltakaudet erilaisiin harrastuksiin, mitä osa vanhemmista tekee. Lapset tarvitsevat myös kotona oleilua tärkeimpien aikuistensa kanssa ilman aikataulua.”

Kuva Markus Pentikäinen.

Keskustelu

Hei.
Kirjoitus oli hyvä ja suurimmaksi osaksi oikeaa asiaa…..mutta mutta miten niin taas vaan puhuttiin Lastentarhaopettajista….Kuinka unohtui LASTENHOITAJA, tai LÄHIHOITAJA ?? Me myös suunnittelemme toimintaa lapsille ja nukutamme lapset päivällä ja illalla. Ja voin sanoa,että meidän päikkärissä luetaan lapsille unille mennessä. On tärkeää,että kun puhutaan meidän työstä muistetaan puhua sekä opettajista että myös hoitajista. Muistutan viellä että sivarit joo joskus hyviä,mutta heillä EI OLE VASTUUTA!!! Heitä ei voi,eikä saa jättää yksin lapsiryhmän kanssa.

Järkyttynyt lastenhoitaja, mielestäni olet ymmärtänyt tekstin väärin. Eihän tuossa missään vaiheessa väitetä että lastenhoitajilla ei olisi ammattitaitoa. Päinvastoin, tärkeänä pidetään tekstissä juuri sitä, että työntekijöillä on koulutus (ei olla sivareita tai muita sijaisia, ilman mitään koulutusta), kuten selvästi sinulla on kun olet valmistunut lastenhoitajaksi ja vielä jatkanut itsesi kehittämistä läpi uran. Siitä kuitenkin mielestäni voi olla montaa mieltä, onko nykyinen lähihoitajan koulutus yhtä hyvä ajatellen päiväkotia kuin sinun lastenhoitajan koulutus, jossa on keskitytty vain lasten hoitoon nykyisen lähihoitajan monialaisuuden sijaan. En tarkoita että lähihoitajan koulutus olisi huono, mutta sen fokus on erilainen kuin lastenhoitajan koulutus.

Sitä en ymmärrä, miksi ajattelet että tekstissä väittetään lastenhoitajia huonommiksi kuin lastentarhanopettajia? Mielestäni mitään tällaista ei tekstissä mainita. Itse olen sitä mieltä, että sekä hoitajia, että opettajia molempia tarvitaan. Ammatit eivät mielestäni kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan ja ovat molemmat yhtä arvokkaita. Minusta on hienoa, että meitä ihmisiä erilaisia ja meillä on erilaiset vahvuudet. Näin voidaan tarjota parasta hoitoa ja kasvatusta lapsille. Ei opettajia ja hoitajia voi asettaa paremmuusjärjestykseen, sillä molempia tarvitaan.

Niin ja ammattitaitoisia sekä ammattitaidottomia yksilöitä on varmasti sekä lastentarhanopettajissa että lastenhoitajissa, ei kai sen perusteella voi tehdä koko ammattikuntaa ja koulutusta koskevia päätelmiä. Kyllähän sen arvioinnin pitää lähteä jostain muualta.

Olen -95 valmistunut lähihoitaja ja työskennellyt päivähoidossa 8 vuotta sekä lastensuojelussa 8 vuotta nähnyt ja kokenut paljon ja pidän itseäni erittäin ammattitaitoisena ja varmasti peittona monen Lto:n Etenkin olevan tavannut opettajia jotka ovat tehneet työtään 30 vuotta ja edelleen tekevät työtä samaan malliin kaiken uuden oppiminen on pahasta etenkin kun joku nuorempi tulee ehdottelemaan. Hyviä on toki myös matkan varrella olen kohdannut. Kyllä lastenhoitajan työssä saa olla myös perheterapeutti, psykologi…

Lastenhoitaja, olet oikeassa. Kalliala on jatkuvasti väheksynyt lastenhoitajia. Myös sosionomi lastentarhanopettajana on Kallialan mukaan lapsen kehitykselle riski. Vain hänen kouluttamansa kandit voivat hoitaa lapsia. Harmi vain, että suuri osa heistä jatkaa opintojaan maistereiksi ja työskentelevät alakoulussa. Odotan innolla, kun Kalliala jää eläkkeelle, ahdasmielisyys on out.

Ettei nyt unohdeta niitä tärkeimpiä eli lapsia. Kallialan fokus tässä artikkelissa oli nimenomaan siinä, ettei päiväkodeissa ole lapsille tarjolla, kuin ruoka ja uni.
Käsi sydämmellä: Kuinka usein päiväkodeissa järjestetään lapsille monipuolista systemaattisesti suunniteltua päivittäisiä toimintaa (enkä tarkoita aamupiirejä ja leikkaa-liimaa tuokioita), kuinka usein lasten vanhempien kanssa käytäviä vasu-keskusteluja käytetään lasten toiminnan suunnitteluun tai kuinka usein lapsia havannoidaan systemaattisesti, niin että heille järjestetään toimintaa ja tukea kehitystarpeensa mukaan tai kuinka usein olet todistanut sitä, ettei pienen lapsen itkuun ei ole vastattu päiväkodissa.
Syyt ovat varmasti mitä moninaisemmat ja syyttelyn sijasta olisi hyvä lähteä pohtimaan, miksi näin on?

Ihmettelen syntynyttä väittelyä lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien vertailusta. Molemmat ovat koulutuksessaan saaneet erilaista erityisosaamista, mutta myös molemmat on koulutettu tiimityöskentelijöiksi. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja lastentarhanopettaja ja työskennellyt molemmilla nimikkeillä. Lähtökohdat hyvän kasvatuksen toteuttamiseen ovat mielestäni huonot, jos samassa tiimissä työtä tekevät eivät kykene arvostamaan toistensa osaamista. Lastentarhanopettajien koulutuksesta puuttuu täysin esimerkiksi hoidollinen puoli ja lähihoitajilla pedagogiikan osuus jää pintaraapaisuksi. Koin olevani hyvä lastenhoitajan työssäni, mutta arvostin silloin ja vieläkin suuresti ryhmämme lastentarhanopettajan osaamista ja tietoa toimia esimerkiksi erilaisia tukitoimia vaativien lasten kanssa. Lähdin aikoinaan opiskelemaan lastentarhanopettajaksi siksi että saisin lisää pedagogisia taitoja ja tietoja työni taustalle. Päävastuu pedagogiikan toteutumisesta on ryhmässä lastentarhanopettajalla, mutta työtä tehdään yhdessä ja jokaisen rooli on tärkeä. Monet sanoivat nähneensä paljon huonoja lastentarhanopettajia. Ihmettelen ovatko kaikki heitä vastaan tulleet lastenhoitajat olleet erinomaisia? Itse olen nähnyt molempien ammattiryhmien edustajista sekä hyviä, että huonoja esimerkkejä. Lääkärit ja sairaanhoitajatkin työskentelevät yhdessä ja yhtälailla molempia tarvitaan ja molemmat voivat epäonnistua. Hyvä ilmapiiri lähtee toisen arvostamisesta ja sen lapsikin aistii.

Uskollanpa eppäillä että sivaripalvelusmies olisi edes likimainkaan pätevä lasten päivähoitajaksi. Eiköhän sittenkin ole niin että koulutus ja ammatin antama tietotaito sekä tuntemus ovat lähtökohtaisesti ainakin 100 kertaa enemmän ja turvallisempaa kuin sivarin olkoon sitten kyseessä ammatti mikä tahansa. Hieman tahkoakin pyörittänyt.

Mistä lisää miehiä alalle? Sivarit eivät välttämättä päteviä kaikkiin tehtäviin, mutta erinomainen lisä lasten kanssa touhuamiseen ja lasten auttamiseen! Omat lapset jäivät kaipaamaan talossa pari kuukautta sijaistanutta nuorta miestä. Se kun jaksoi pelata palloa, ymmärsi pikkupainit, kaivoi tunnelia mukuloiden kanssa jne. Ihan sama oliko pätevä vai ei, mutta päivittäin lapsilla oli kertoa joku kiva juttu heppuun liittyen.

Mikä tää siviilipalvelus mies juttu on? Nehän voi olla jo valmistuneita lähihoitajia ja täysin päteviä. Ei saisi tietämättään yleistää, et kellään niistä ei ole koulutusta alalle.

Ent. Lyon, Kallialahan juuri haastattelussa sanoo, että myös muut ovat hyviä hoitamaa lapsia. Hän kuitenkin peräänkuuluttaa lisää koulutusta ja ammattitaitoa päiväkoteihin, jotta varhaiskasvatuksen laatua saadaan parannettua. En todellakaan ymmärrä, miksi lastenhoitajat ovat näin kovasti pahoittaneet mielensä artikkelista.

Inkku ja Janni osoittu asian ytimeen!

Niin ja tietenkin sivarit ovat loitava lisä päiväkodissa, tämän varmasti kaikki päiväkodissa työskenlevät ja lasten vanhemmat tietävät. Siitä varmasti on turha väitellä. Kysehän artikkelissa on siitä, vaaditaanko päiväkodin henkilökunnalta koulutusta vai voiko kuka hyvänsä mennä hoitamaan lapsia päiväkotiin! Eihän lääkäreiksikään hyväksytä ketä hyvänsä.

Ani: Tämä kommentti on pahoittanut meidän koulutettujen lastenhoitajien ja lähihoitajien mielet.

”Tällä hetkellä vain noin 30 prosenttia päiväkotien henkilökunnasta on lastentarhanopettajia. Heitä on saatava lisää, lasten vuoksi.”

Se siis antaa kuvan siitä, että muut kuin lastentarhanopettajat eivät olisi päteviä hommaan. Itse yli 10vuoden työkokemuksella koulutettuna lähihoitajana koen olevani hyvinkin pätevä työhöni ja paljon saan positiivista palautetta jatkuvasti hoitolasten perheiltä, lapsilta itseltään sekä työkavereilta.

”Siitä kuitenkin mielestäni voi olla montaa mieltä, onko nykyinen lähihoitajan koulutus yhtä hyvä ajatellen päiväkotia kuin sinun lastenhoitajan koulutus, jossa on keskitytty vain lasten hoitoon nykyisen lähihoitajan monialaisuuden sijaan. En tarkoita että lähihoitajan koulutus olisi huono, mutta sen fokus on erilainen kuin lastenhoitajan koulutus.”

Tällä kommentillasi saat myös karvani nousemaan pystyyn. Aikoinaan suoritettu lastenhoitajan koulutus oli ajallisesti paljon lyhyempi kuin nykyinen lähihoitajan koulutus. Mistä tämä johtuu? No, tietenkin juuri tuosta monialaisuuden lisäämisestä! Lasten ja nuorten hoitoon ja kasvatukseen erikoistunut lähihoitaja on lähihoitajan perusopintojen lisäksi suorittanut erikoistumisen nimenomaan LAPSIIN JA NUORIIN, sekä heidän kasvatukseensa ja hoitoon. Tämä tarkoittaa puolivuotta tai vuoden erikoistumista. Erikoistumisen pituus riippuu siitä milloin on koulunsa käynyt, koska opintojen pituutta lisättiin 1990-luvun loppupuolella koulu-uudistuksen myötä. Perusopinnoissahan on jo itsessään yhtenä suurena opintokokonaisuutena lasten ja nuorten hoito ja kasvatus. Kommenteistasi paistaa hyvin selvästi kuinka hataralla pohjalla olet argumenttiesi kanssa.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin Anin kanssa samaa mieltä. Jannin kirjoitus oli hyvä. Meitä erilaisen koulutuksen saaneita ihmisiä kaikkia tarvitaan! Samoin tarvitaan myös erilaisia persoonia, koska eivät kaikki lapsetkaan ole samanlaisia. =)

Missä on lapsen kasvurauha subjektiivisessa oikeudessa päivähoitoon? Päiväkotikasvatus on Suomessa ammatillisesti korkeatasoista, mutta maailmamme kiire ja tehokkuusajattelu on tullut päiväkoteihinkin. Katsotaan välillä lapsen näkökulmasta!
Jos lapsi on päiväkodissa melkein koko valveillaoloaikansa, olisi tärkeä ymmärtää, minkälaisia tunteita siellä kohdataan. Lapsen päivään voi sisältyä paljon pettymystä ja väärin ymmärrystä, josta lapsi ei osaa puhua, kaikesta jää kuitenkin tunnejäljet syvälle lapsen sieluun. Päiväkotilapsen elämään voi mahtua ennen kouluikää lukematon määrä satunnaisia ja vaihtuvia työntekijöitä, joilla ei ole tietoa eikä ymmärrystä lapsen elämäntilanteesta. Lapselle kaikki aikuiset ovat kuitenkin aikuisia, joilta he odottavat ymmärrystä, turvaa ja hyväksymistä, jota kukin yrittää antaa omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan.
Pitkä päivähoitoputki voi olla lapselle uuvuttava, jos vauvasta asti joutuu heräämään kesken unien ja elämään oman rytminsä vastaisesti, ilman omaa kasvurauhaa.
Lapset tarvitsevat jo puolestapuhujia, mutta he, joilla olisi valta vaikuttaa asioihin, ovat niin väsyneitä ja kiireisiä ja kaukana omista tunteistaan, etteivät he kykene kuulemaan lapsen tunteita.
Meidän pitäisi jo herätä, koska maailma on täynnä tietoa, mutta ihmissuhdetaidot ovat kadoksissa. Kaikkialla oireillaan ja voidaan pahoin, eikä se johdu määrärahojen tai materiaalin tai koulutuksen puutteesta.
Mitä hyötyä meille on oppimastamme, jos emme kykene käyttämään tietojamme? Tarvitsisimme nyt uudet opetussuunnitelmat, jotka määräävät keskustelemaan tunteista ja yksilöllisistä toiveista, jotta jokainen lapsi voisi löytää oman vahvuutensa ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Yhdenkään lapsen ei tulisi saada viallisen leimaa tässä valtakunnassa, jossa vanhempia pitäisi kannustaa ymmärtämään ja nauttimaan ainutkertaisesta lapsestaan.
Lapsi on kuin pieni taimi, jonka sisällä on valmiina kaikki, jota hän tarvitsee kasvaakseen omaksi itsekseen. Pakataan jo lapsille matkareput täyteen iloa ja luottamusta hyvään huomiseen!
Lastentarhanopettaja 61v.

Lastentarhanopettajia on saatava alalle lisää, koska muuten pedagogiikka pysyy ohuena ja ohenee entisestään. Lähihoitajalla ei ole samaa pedagogista koulutusta kuin lastentarhanopettajalla. Molemmissa ammattiryhmissä kuten muillakin aloilla on päteviä ja vähemmän päteviä. Tarvitsee muistaa, että ammattiryhmien työnkuvat ovat erilaiset mutta toisiaan täydentävät. Tämän faktan ääneen sanomisesta ei kannata joka kerta loukkaantua ja laittaa sanoille Merkitystä joilla niitä ei ole. Lastenhoitajat ovat tärkeitä kuten ovat kaikki päiväkodin henkilöstö apulaiset mukaan lukien. Toivon asiallista ja rakentavaa suhtautumista enemmän ja tervettä ammattiylpeyttä myös lastenhoitajille. Se ei rakennu siitä, että jokainen opettajia koskeva kannanotto on teiltä pois. Olemme moniammatillinen tiimi ja tarkoitus ei ole tasapäistää, että kaikki tekevät kaikkea. Jokainen tekee työnsä työnkuvan mukaan ja silloin homma toimii.

Lastentarhanopettajien määrä on selvästi vähentynyt vuosikymmenten saatossa. Rahapulan takia varmaan. Eli päättäjiinhän Kallialan kritiikki kohdistuu, eikä koulutettuihin hoitajiin. Päiväkodeissahan on vaan kaikenmoista työllistettyä. Ihan kuin lapsia hoitamaan kelpaisi kuka vaan pystymetsästä reväisty tyyppi. Mun mielestä se on pelottavaa. Koulutetut ihmiset menevät sentään jonkinmoisen seulan läpi pääsykokeissa.

Olisikohan tässä työkenttää myös Mannerheimin Lastensuojeluliitolle sen sijaan, että se nykyisin näkyy keskittyvän esimerkiksi zumba-kurssien järjestämiseen ”lapsille” ?
MLL:n zumba-kurssithan näkyy lehtiuutisten mukaan olleen yksi kohde viimeisimmän tyttöjen hyväksikäyttötapauksen yhteydessä.
Kuinka iäkkäitä mahtavat olla MLL:n toiminnan kohderyhmien ”lapset” ?

Päiväkodit ovat välttämättömän kehitystehtävän edessä. Koulutetut lastentarhanopettajat (ja lastenhoitajat) pakenevat alalta jo muutamien työskentelyvuosien jälkeen. Matala palkkaus, jäsentymättömät työnkuvat, jossa kaikki tekevät kaikkea sekä jatkuva työskentely ei-pätevien sijaisten kanssa työskentely ei houkuta jäämään alalle. Mahdollinen koulutuspaikkojen lisääminen yliopistoihin ei yksinään riitä, tarvitaan päiväkotien työskentelykulttuurien muutosta sekä opettajien palkkauksen parantamista. Muutoksen ensimmäinen askel on asenteiden muutos ja kipupisteiden tunnustaminen. Se on sekä päättäjien että päiväkotien kenttäväen tehtävä.

Kyllä se on paljon persoonastakin kiinni, miten ammatissa menestyy.

Mielestäni sosionomi (AMK) tai (YAMK) on koulutuksensa mukaisesti (tarpeeksi varh.kasv.. opintoja) pätevä työhönsä lastentarhanopettajana. Kyllähän se työkin tekijäänsä opettaa samalla tavalla kuin muissakin ammattiryhmissä. Tärkeätä on myös työntekijän oma aktiivisuus ja innostus itsensä kehittämiseen, ihan sama minkä peruskoulutuksen olet käynyt. Ei se yksi koulutus riitä koko loppuelämäksi kenellekään, kyllä lisä- ja täydennyskoulutuksia pitäisi kaikkien käydä!

Päiväkodeissa tarvitaan paljon muutakin kuin pedagogista osaamista, sen osaa väheksymättä. Sosionomin vahvuuksista ja osaamisesta varhaiskasvatuksessa lisää mm. täältä http://www.sosiaaliportti.fi/File/345923af-ab4f-4bf3-aea4-558c8f5ebe33/KOMPETENSSIT+KOULUTUKSEN+ERI+VAIHEISSA+04+2011.pdf

Monologianonyymi: Eli voisivatko ”innostuneet hoitajat” samalla tavalla esimerkiksi terveyskeskuksissa jossain vaiheessa pätevöityä kokemuksen myötä lääkäreiksi, koska ”kyllähän se työ tekijäänsä opettaa”? Opiskelevathan he varmasti osittain vähän samanlaisia asioita. Ei voisi.