Vankilamuseon uumenissa – Hikoiliko kaksi tyttöä murhannut Jammu Siltavuori vankilasaunassa?

Kesämatkalla: Hämeenlinnan vankilamuseoon palaavat sellien entiset asukkaat.
Kotimaa 13.7.2015 18:30

Hämeenlinnan Vankilamuseo © Marjo Tynkkynen

KESÄMATKALLA – Aluksi on pakko kurkistaa saunaan.

Nurkassa on suuri sähkökiuas, lauteita neljä riviä, katto kaartuu holvina maan alla.

Täällä vangit kylpivät kerran viikossa. Kyltti muistuttaa: 10 miestä enintään kerralla saunaan. Muurien sisällä elettiin virkamiesten rytmissä. Vuorot alkoivat jo kello 8 aamulla, perjantaisin ja lauantaisin.

Saunan jälkeen jaettiin puhtaat alusvaatteet ja sukat, kaksi paria kutakin.

Hämeenlinnan vankilamuseossa, entisessä lääninvankilassa, pääsee kurkistamaan rikollisten arkeen kaltereiden takana.

Mahtoikohan löylyissä hikoilla myös kaksi tyttöä murhannut Jammu Siltavuori, entinen asukas?

Jammu on kuollut mutta moneen muuhun entiseen vankiin saattaa törmätä keltaista hohkavan vankilan käytävillä.

”He tulevat polleana sisään mutta lähtevät nöyrempänä ulos”, kertoo museoavustaja Eija Ahonen.

Hämeenlinnan lääninvankila valmistui 1871. Se oli aikansa ylpeys, Suomen ensimmäinen sellivankila, joka tarjosi yksityisyyttä vangeille.

Vanha lehtileike kertoo, että alussa kalustus oli niukka. Oli wähäinen pöytä, wähäinen hylly, wähäinen tuoli ja wuode, joka käännettiin päiväksi syrjälleen seinää vasten.

Ykköskerroksessa voi kurkistaa myös 1980-luvun tunnelmaan. Seinät on tapetoitu postikorteilla, pöydillä on muovikukkia ja sänkyjen päällä alan lehtiä, Alibeja ja Rikosposteja.

Museossa vierailevat vangit muistelevat nostalgisesti vuosia kiven sisällä. Punatiilisessä talossa oli vapaampaa kuin nykyisessä Kylmäkosken lääninvankilassa. Mutta kesä oli kuuma, ja selissä usein ahdasta.

”Paikkoja oli 72, mutta vanhojen asukkaiden mukaan yhdessä sellissä saattoi olla 2-3 vankia”, Ahonen kertoo.

Vankila lakkautettiin vuonna 1993. Vankien ihmisoikeudet ajoivat alkeellisten olojen edelle.

”Täällä ei ollut selleissä vessoja. Siihen se loppui.”

 

Vankilamuseo on tarinoiden talo.

Jotkut kylmät tosiasiat hätkähdyttävät. 1800-luvun naisvangeista jopa puolet oli tuomittu lapsen tai sikiön surmasta. Vankilasääntöjä rikkonut saattoi joutua elämään vedellä ja leivällä. Jalkakahleita käytettiin vankilan ulkopuolelle aina vuoteen 1981.

Vankien seinäkirjoituksissa on paljon luettavaa ja tulkittavaa.

Erään sellinoveen on kirjoitettu: ”Ken tästä ovesta käy, saa kaiken toivon heittää.”

Karussa, rautakerrossängyin varustetussa matkasellissä vanki vietti ensimmäisen – ja myös viimeisen – yönsä vankilassa.

Simo piirsi jäähyväiset toukokuussa 1991.

”Tsemppiä jäbät! Terkut Henkalle ja Allulle. Ny mennään.”

 

Hämeenlinnan vankilamuseo on osoitteessa Kustaa III.n katu 8, 13100 Hämeenlinna. Avoinna ti-su kello 11-17. Pääsymaksut: 6/5/2 euroa.