Valtaajat saivat taas lähteä

Kotimaa 28.6.2007 09:59

Ensin Katajanokka, nyt Telakkakatu. Poliisi tyhjensi jälleen nuorten valtaaman rakennuksen, tällä kertaa Helsingin Hietalahdessa. SK oli paikalla toukokuussa, kun ensimmäinen rakennus vallattiin ja kun poliisi sen tyhjensi. Vallatun talon tyhjentäminen Katajanokalla

STT:n uutinen aiheesta

9 päivän unelma

Nuoret täyttivät tyhjän talon Helsingissä ja alkoivat rakentaa siitä sosiaalikeskusta. Valtaus päättyi, tavoite jäi. Kuva yllä: Katajanokan valtauksen yhdeksäntenä aamuna poliisi tyhjensi talon. Operaatio sujui rauhallisesti ja valtaosa nuorista käveli itse poliisiautoon.

Teksti Katri Merikallio
Kuvat Piia Arnould

Pihapöydällä on muutama tyhjä kaljapullo ja teekuppeja. Suuri tynnyri on täynnä spraymaalitölkkejä. Niiden sisältö on muuttunut taiteeksi – kirkkaita graffiteja ja tageja seinän täydeltä.

Helsingin Katajanokalla, Vyökatu 3:ssa herätään talonvaltauksen kahdeksanteen päivään. On 24. toukokuuta. Polkupyörärivin keskellä seisovat vanhat lastenrattaat. Aidan takana kello soittaa koululaisia luokkiin.

Ensimmäiseksi lukitusta talosta tulee ulos uninen Micke. Hän venyttelee, kietoo kaulahuivinsa tiukemmalle ja korjaa rastanutturaansa.

”Eilen taas siivottiin paikkoja koko päivä. Täällä on ollut sellanen 50 nuorta päivittäin raivaamassa ja kunnostamassa”, hän selittää.

Markus liittyy joukkoon ja nuoret miehet lähtevät esittelemään paikkoja.

Kestää hetken ennen kuin silmät tottuvat hämärään. Sähköt ovat poikki, samoin vesi. Alakerta on sokkeloinen, eikä sen käytöstä ole vielä päätetty. Kapeat portaat vievät ylös ja siellä aukeaa laaja ullakkotila.

”Tänne me perustetaan kulttuuri- ja viihdetila. Tuolla perällä voi olla kahvila, ja tässä pystyy näyttämään leffoja ja pitämään teatteriesityksiä. Bändit pystyvät soittamaan korokkeella”, Markus viittilöi eri suuntiin.

Entinen vanginvartijoiden varastotila on jo testattukin. Lauantaina talolla järjestettiin ensimmäinen konsertti, ja brassimusiikkia soittanut bändi veti paikalle yli 300 nuorta. Seiniä vasten nojaavat lautalaverit todettiin nekin käyttökelpoisiksi.

”Tunnelma oli todella hieno ja ihmiset tanssivat innoissaan. Mutta koska yhdessä oli sovittu, että bileet päättyvät keskiyöllä, niin 0:30 kaikki olivat ulkona”, Micke sanoo selvästi ylpeänä.

”Jos vertaa siihen, että paljon pahempi meteli voi kapakoissa jatkua kahteen, kolmeen, ei tästä pitäisi kenelläkään olla valittamista.”

Tyhjille seinille on teipattu muutama paperi, niissä on talon säännöt: ”Talossa ei hyväksytä seksististä, rasistista tai heteroseksististä käytöstä eikä kielenkäyttöä.” Myöskään tupakkaa ei saa polttaa sisätiloissa, riehuminen on sekin kielletty.

Takahuoneeseen vain kurkistamme. Siellä paksujen vällyjen alta pilkottaa hiuspehkoja ja farkkujen lahkeita. Palaamme takaisin pihalle.

Hengailupaikka rahattomille

Mikseivät näille nuorille kelpaa kaupungin nuorisotilat? Niitähän on kymmeniä ympäri Helsinkiä, melkein joka lähiössä.

anna
Anna oli mielissään siitä, että niin monet ihmiset Katajanokalla tukevat heitä. ”Naapurit ovat kantaneet meille huonekaluja ja ruokaa.”

Nyt joukkoon on liittynyt myös Anna. Silmät ovat vielä vähän sikkuralla, mutta hän on selvästi hyvällä tuulella. Anna, Markus ja Micke katsovat hetken toisiaan kuin kysyen, kenen vuoro olisi selittää tädille, taas kerran.

”Kaupungin nuorisotaloissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta ne on suunnattu kouluikäisille. Meidän porukoista valtaosa on 16-25-vuotiaita”, Anna aloittaa.

Nuorisotaloissa on aina joku palkattu työntekijä, joka vastaa toiminnasta ja päättää niin säännöistä kuin tiukoista aukioloajoista. Niinpä ne ovat usein auki vain pari tuntia päivässä ja kiinni juuri viikonloppuisin.

”Me haluamme autonomisen sosiaalikeskuksen”, hän jatkaa.

”Se tarkoittaa sitä, että porukat hallinnoivat sitä itse ja päättävät yhdessä säännöistä. Keskukseen voi tulla milloin vaan joko vain olemaan tai tekemään jotain mieleistä. Mitään ei tarvitse ostaa”, Anna selittää.

”Tässä kaupungissa on paljon nuoria, jotka ei halua hengailla baareissa tai joilla ei olisi siihen edes rahaa”, Markus lisää. ”Heille ei ole mitään tiloja.”

Katajanokalla aiotaan tänäänkin painaa kankaita ja illalla isossa tilassa näytetään leffoja.

Siperia meni

Tällaisen autonomisen sosiaalikeskuksen tilan löytäminen Helsingistä tuntuu olevan ylivoimaista kaupunginisille. Nuoret ovat toistuvasti olleet asiasta yhteydessä nuorisoasiainkeskukseen, mutta aina löytyy jokin syy, miksi juuri tiettyä tyhjää tilaa ei voi antaa nuorten käyttöön. Milloin naapurit ovat liian lähellä, milloin tila on liian suuri tai liian pieni, milloin vuokrasuhteet ovat epäselviä tai tiloissa säilyttää joku muuta tavaraa.

Ja kun virkamiehet eivät löydä tiloja, nuoret ovat itse vallanneet tyhjiä taloja. Katajanokan talo on itse asiassa jo kymmenes, joka on vallattu sosiaalikeskukseksi tällä vuosikymmenellä.

”Osasta häätö on tullut heti, osassa ollaan saatu olla vähän aikaa. Jos kaupungin omistama talo on tyhjillään, meidän mielestä on okei vallata se”, Micke perustelee.

Pisimpään nuoret saivat olla Herttoniemessä sijainneessa autiotalossa, Siperiassa. Siellä ehti reilun kolmen vuoden aikana käydä toista tuhatta nuorta, ja talossa järjestettiin suuri määrä erilaisia kulttuuritapahtumia, työpajoja ja tempauksia. Vuosi sitten talo paloi, eikä palon syytä ole kyetty selvittämään.

Huonekaluja naapurista

Katajanokan talo on nuorten mielestä lähes täydellinen. Sinne on hyvät yhteydet, talo on kaupungin omistuksessa, eikä sille ole suunniteltu muuta käyttöä. Kun se on vieläpä suojeltu, sitä ei voi edes purkaa. Suuri se ei ole, kun ottaa huomioon, että heti ensimmäisinä päivinä talolle päätyi satoja nuoria talkoisiin, mutta parempi kuin ei mitään.

Osa naapureista on kantanut nuorille huonekaluja ja ruokaa, joku on puolestaan keskittynyt soitteleman poliisille. Milloin häntä on häirinnyt meteli, milloin joku on nähty pissaamassa, milloin on vain haluttu kertoa, että nyt niitä on kiivennyt jo katollekin.

Anna hymähtää ja toteaa, että todellisuus yleensä näyttäytyy ihmisten silmissä siltä, millaiseksi omat asenteet sen värittävät.

”Tämä me nyt kuitenkin halutaan pitää. Tai jos ei tätä, niin sitten joku muu mesta”, Anna sanoo ja alkaa etsiä astiaa jolla kastella seinän vierustalle istutetut orvokit.

Samalla hetkellä pihalle astelee kaupungin nuorisotoimenjohtaja Lasse Siurala, joka harmassa puvussa ja solmiossa erottuu joukosta. Siuralalla on niin kova kiire, ettei hän ehdi keskustella, käy vain sisällä katsomassa. ”Yritä saada vaikka kännykästä kiinni”, hän huikkaa lähtiessään.

”Tää on ihan väärin”

Seuraavana aamuna kello yhdeksän radiouutiset kertovat, että poliisi tyhjentää parhaillaan Katajanokan vallattua taloa. Poliisi ei kuitenkaan päästä toimittajia edes sisäpihalle, jonka perukoilla talo on. Kuvaajat yrittävät kurkkia portista sisään. Kymmenet poliisit parveilevat talon edessä, joukkojenhallintaryhmä vetää kypäriä päähän, moottorisaha ulisee pihan perällä.

Anna vastaa kännykkään talon sisällä. Taustalla kuuluu äänekästä rummutusta ja soittoa, ja sen moottorisahan ääni.

”Joo, täällä me ollaan ja meillä on loistava tunnelma. Poliisi tuolla yrittää tulla sisään, mutta me ollaan majoituttu tänne viimeiseen vinttitilaan eikä tänne ihan helposti pääse”, Anna huutaa metelin takaa.

Poliisi oli kiivennyt talon katolle joskus aamukahdeksan jälkeen, kun nuoret vielä nukkuivat.

”Sitten ne soitti meille tähän samaan kännykkään ja sanoi, että me voidaan lähteä vapaasti ulos, eikä ne ota edes nimiä ylös.”

Muutama lähti, loput pistivät ovet salpaan.

”Me jäädään tänne, koska koetaan, että tää on ihan väärin”, Anna sanoo ja lopettaa puhelun.

Liikaa luksushotellille?

Micke puolestaan seisoo portin ulkopuolella ja on silmin nähden ärtynyt.

”Meidän mielestä neuvottelut oli vielä kesken. Palotarkastaja kävi eilen ja luetteli mitä täällä pitää tehdä. Me sanottiin, että me voidaan hyvin tehdä muutokset talkoilla. Tätä tää just on.”

Nuorilla on omat johtopäätöksensä siitä, missä naksahti.

Muurin toisella puolella on juuri avaamassa ovensa hotelli Katajanokka, joka mainostaa vastaavansa ”erityisesti ylellisyyttä arvostavien asiakkaiden majoitustarpeeseen”.

Entiset vankisellit ovat riittävän eksoottista, vallattu talo muurin toisella puolella ilmeisesti jo liikaa.

”Poliisitkin antoivat rivien välistä ymmärtää, että nyt oli vaan pakko tyhjentää”, Micke sanoo ja vilkaisee happamena hotellin suuntaan.

Vain hetkeä myöhemmin pihan perällä ovi aukeaa ja poliisi alkaa saatella nuoria ulos vallatusta talosta. Barrikadit olivat murtuneet, nuoret eivät. Useimmat kävelevät tyynesti poliisiautoihin, joku kannetaan käsistä ja jaloista. Lopuksi ulos tulee hymyilevä Anna ja nostaa kätensä kohti taivasta.

”Päästäkää karkuun, päästäkää karkuun!” huutaa porukka aidan toiselta puolelta. Ja Anna vastaa samalla huudolla.

Mutta eivät poliisit päästä. Annan taskut tyhjennetään ja tyttö työnnetään maijaan.

Mummon huoli

Samana iltana Vanhan kirkon puiston nurmikolla istuu satakunta nuorta. Tarkoitus on miettiä, mitä nyt tehdään.

Anna on päässyt sakkolapun kanssa pois poliisiasemalta eikä näytä erityisen järkyttyneeltä.

”Niillä, joilla ei vielä ollut rikosrekisteriä, meni vähän pitempään. Minä pääsin aika nopeasti pois. 60 euroa tuli sakkoa niskoittelusta.”

Kun Anna oli pidätyksen jälkeen lähtenyt hakemaan talolta vielä tavaroitaan, oli vastaan tullut yksi naapuruston mummo.

”Se oli aivan ihana. Se kertoi olleensa kamalan huolissaan meistä ja kyseli, että olenko varmasti kunnossa”, Anna kuvailee.

”Mun sydämessä tuntui todella hyvältä.”

Annan mielestä Katajanokka jakautui täysin suhteessa valtaukseen. Osa lähiväestä, kuten mummo, oli täysillä mukana ja antoi kaiken tukensa.

”Talkkarikin kyseli, että milloin te taas leivotte pullaa.”

Ja sitten olivat ne toiset, joiden ääni tuntuu kantautuvan ylemmäs.

Siitäkin Anna on avoimen ylpeä, että poliisilla kesti kolmatta tuntia päästä nuorten barrikadien läpi.

”Siellä oli poliisiyksikköjäkin enemmän kuin meitä, olisi riittänyt jokaiselle oma maija. Mutta kyllä osaa poliiseistakin nauratti, kun ne pääsi sisään ja näki, että me vaan istuttiin ja soitettiin siellä lavereilla.”

Anna sanoo, että fiilikset ovat yhä hyvät ja että tämä oli varmasti hänen elämänsä paras valtaus. Niitä on takana jo monta.

”Ekan kerran kuitenkin koin, että me saatiin todella hyvä keskusteluyhteys lähiympäristöön.”

”Eikä tämä tähän lopu. Tietenkään.”

Protestibileet

Micke selostaa paikalle tulleille, mikä tilanne on, ja hetken päästä porukka lähtee kulkemaan kohti Mannerheimintietä. Breaking the law -biisi soi lujaa kaiuttimista, muutama tanssii, toiset työntävät lastenrattaita, yksi poika heittelee temppusauvoja ilmassa. Väki tulppaa liikenteen.

Poliisit ovat nopeasti kannoilla, mutta eivät yritä estää kulkua. Pikemminkin suojaavat nuoria aggressiivisilta autoilijoilta.

Kulku päätyy Tokoinrantaan hylätyn Piritta-kahvilan nurmelle. Osa lähtee kiipeämään katon kautta kahvilan sisälle ja yrittää saada teräsportteja auki.

”Ei tämä sosiaalikeskukseksi sovellu, mutta voi täällä bileet pitää. Enempi tämä on protesti”, Markus tuumaa.

Kahvilasta kömpii ulos vanhempi laitapuolen pariskunta ja nuoret selittävät, etteivät toki halua vielä heiltä yösijaa ja tarjoavat leipää. Poliisit katselevat menoa etäämmältä.

Lopulta portti saadaan auki ja porukka kömpii sisälle. Bileet pääsevät käyntiin ja jatkuvat yön läpi. Aamulla Piritta on taas tyhjä ja nuoret vailla omaa tilaa.

Mutta vain toistaiseksi.

Vallattomat eurooppalaiset

Idea autonomisista, epäkaupallisista sosiaalikeskuksista lähti liikkeelle Italiasta 1970-luvulla. Eri puolilla Italiaa kymmenet tyhjäksi jääneet tehdasrakennukset ja jopa sotilasparakit on muutettu nuorten itsensä pyörittämiksi tiloiksi, joissa järjestetään monipuolista omaehtoista kulttuuriohjelmaa sekä sosiaalista ja poliittista toimintaa.

Useissa pienissä kaupungeissa sosiaalikeskuksista on tullut koko kaupungin sydän, joka kerää yhtä lailla vanhoja kuin nuoria kaupunkilaisia yhteen. Niissä pyöritetään kahviloita, tarjotaan edullista kasvisruokaa ja internet-yhteyksiä.

Erityisen paljon myös asuinkäyttöön vallattuja taloja on Hollannissa, jossa laki talonvaltauksen suhteen on liberaali.

Myös Espanjassa, Britanniassa, Saksassa ja Tankassa on pitkä perinne talonvaltauksesta, ja jokaisessa niistä on lukuisia autonomisia sosiaalikeskuksia. Yksistään Barcelonassa on arviolta 30 vallattua sosiaalikeskusta, ja Berliinissä nuoret ovat vallanneet kokonaisia kortteleita käyttöönsä.

SK 23/2007

Aiheesta muualla
Wikipedia: Talonvaltaus