Jos Irania pommitetaan – presidenttiehdokkaat vastaavat Matti Vanhasen ”vaalikoneeseen”

Kotimaa 19.1.2012 11:30

Entinen pääministeri Matti Vanhanen esitti joulukuussa Suomen Kuvalehdessä kuusitoista kysymystä presidenttiehdokkaille. Vanhasen ”vaalikoneesta” tulikin nettisuosikki.

Tilanne Iranissa jatkuu kireänä. Miten presidenttiehdokkaat toimisivat, jos kaksi suurvaltaa hyökkäisi Iraniin ja Suomi olisi YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtaja? Kuva Ebrahim Noroozi / AFP / Lehtikuva.

SK:n toimitus valitsi kysymyksistä viisi, joihin ehdokkailta pyydettiin vastaukset sähköpostilla. Alla kysymykset ja vastaajat aakkosjärjestyksessä.

1. Suomi on toivottavasti kohta YK:n turvallisuusneuvoston jäsen ja vuorollaan sen puheenjohtaja. Kaksi suurvaltaa hyökkää Iranin väitettyjä ydinlaitoksia vastaan ja tuhoaa ne estääkseen maata valmistamasta ydinasetta. Suomelle ei puheenjohtaja-asemasta huolimatta etukäteen kerrottu yllätyshyökkäyksestä. Iskun jälkeen molemmat suurvallat pyytävät Suomelta ymmärtämystä ratkaisulleen ja kutsuisivat teidät mielellään vierailulle. Miten toimitte ja miten Suomi suhtautuisi turvaneuvostossa asiaan?

2. Teette vienninedistämismatkan Aasiaan ja matkan varrelle osuu luontevasti valtio, joka ei uskontoonsa perustellen hyväksy homoutta ja käyttää edelleen ruumiillisia rangaistuksia. Maassa on suomalaisyrityksille mielenkiintoinen investointimahdollisuus. Suomalaiset ihmisoikeusjärjestöt vetoavat, että ette johtaisi valtuuskuntaa kyseiseen maahan. Miten menettelette?

3. Suomen aluevesillä kaapataan matkustajalaiva, jossa on mukana 300 venäläistä turistia. Venäjä tarjoaa asevoimiensa virka-apua tilanteen selvittämiseen. Meillä poliisijohto katsoo, että kyseessä on poliisiasia ja poliisiylijohtaja ilmoittaa pitävänsä päätöksentekovallan itsellään. Mikä on toimintalinjanne pääministerin koolle kutsumassa ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) kriisikokouksessa? Vai kutsutteko itse kokouksen Mäntyniemeen? Kenellä on mielestänne toimivalta tehdä ratkaisut: poliisiylijohtajalla, hallituksella vai presidentillä? UTVA:n kokousta valmisteltaessa puolustusministeriön kansliapäällikkö ilmoittaa, että valmistelun ohjaus kriisijohtamisessa kuuluu kokonaismaanpuolustuksen määritelmän mukaisesti hänelle – ei pääministerille. Kumman puolelle asetutte?

4. Hallitus on ohjelmassaan antanut lupauksen kansalaisille ja luottoluokittajille, että valtion velkasuhde käännetään laskuun tämän vaalikauden kuluessa. Kevään kehysriihessä käy ilmi, että hallitus ei kykene uskottaviin ratkaisuihin budjettiaukon kattamiseksi.
Oletteko valmis keskustelemaan pääministerin kanssa ratkaisusta, jossa hän käyttäisi uhkaa uusien vaalien järjestämisestä päätösten ajamiseen läpi ja te puolestaan ilmoittaisitte, että teette asiasta lähipäivien kuluessa ratkaisun nähtyänne, pystyykö hallitus noudattamaan ohjelmassaan antamaansa sitoumusta?

5. On tehty päätös kutsua hallitusten välinen konferenssi koolle neuvottelemaan EU:n perussopimukseen muutos, jolla tehdään mahdolliseksi päättää jäsenmaiden kokoaman pysyvän kriisirahaston rahoista enemmistöpäätöksellä, jotta mikään yksittäinen jäsenmaa ei voi estää päätöksentekoa. Ranskasta, Romaniasta ja Latviasta neuvotteluvaltuuskuntiin osallistuvat presidentti, pääministeri ja ulkoministeri. Suomesta valtuuskunta on ollut perinteisesti pääministeri ja ulkoministeri. Esitättekö, että teidän tulisi nyt presidenttinä osallistua neuvotteluun ”valtiosopimuksesta” ja jos niin, johtaisitteko valtuuskuntaa vai olisitteko pääministerin avustaja?

Paavo Arhinmäki

1. Suomen presidentin tai presidenttiehdokkaiden ei ole syytä ryhtyä spekuloimaan kansainvälisillä kriiseillä tai sillä, miten kuvitteellisiin sotilaallisiin konflikteihin reagoitaisiin. Tämä korostuu siksikin, että olen jäsen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnassa. Se on elin, jota kautta hallituksen yhteistoiminta ulkopolitiikan johtamisessa presidentin kanssa tapahtuu.

Minkäänlaista aseellisen voiman käyttöä ei Iranin ydinohjelman ratkaisemisessa pidä hyväksyä. Naapurimaa Irak on varoittava esimerkki siitä, mitkä yksipuolisten sotavoimien käytön seuraukset voivat olla. Aseellinen hyökkäys todennäköisesti levittäisi kriisin laajemmin Lähi-idän alueelle.

2. Suomen on kaikissa suhteissaan muihin valtioihin pidettävä huolta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Presidentin pitää pystyä käymään rohkeaa ja avointa dialogia ihmisoikeuksista kaikkien maailman maiden kanssa. Suomen ei pidä jättää ihmisoikeusloukkauksista kärsiviä ihmisiä yksin vaan uskaltaa puolustaa heitä myös kyseisissä maissa ja osoittaa, että ihmisiä ei ole unohdettu ja jätetty yksin.

Suora valintatilanne ihmisoikeuksien ja bisneksen välillä on teoreettinen. Mutta jos sellainen tulisi, valitsisin ihmisoikeudet.
Itse vastustin hallituksessa asekauppoja Saudi-Arabian kanssa. On olemassa riski, että niitä käytetään siviilejä vastaan. Saudi-Arabiassa on voimassa kuolemanrangaistus homoseksuaalisuudesta.

3. Kyse on jälleen kuvitteellisesta tilanteesta. Presidentin tehtävä ei kuitenkaan ole mitään roolipeliä. Tällaisista tilanteista presidentin ja hallituksen pitää olla mahdollisimman tarkkaan informoituna. Tapahtumiin reagoimisessa ja päätöksenteossa mentäisiin tiukasti Suomen lainsäädännön mukaisesti. Tässä yhteydessä presidentin on varmasti syytä olla yhteydessä myös – toivottavasti – hyvään ystäväänsä Venäjän presidenttiin.

4. Vasemmisto osallistuu hallituspuolueena kevään kehysriiheen enkä usko, etteikö hallitus kykenisi uskottaviin ratkaisuihin, vaikka toiseksi suurimman oppositiopuolueen ex-puheenjohtaja kysymyksissään näin epäilisikin.

Kaikki keinot ovat nyt pöydällä. Meidän linjamme on kuitenkin selvä: sopeuttaminen pitää tehdä veronkorotukset edellä. Vasta sen jälkeen voidaan puhua mahdollisista leikkauksista. Spekulointi uusista vaaleista on tarpeetonta. Nykyiset oppositiopuolueet ovat osoittaneet kyvyttömyytensä tarjota vaihtoehtoa ja kantaa vastuuta.

5. Perustuslain mukaan EU-asiat kuuluvat hallitukselle. Luontevaa on, että tässäkin tapauksessa on näin.

Eva Biaudet

1. Suomi tuomitsisi heti suurvaltojen, ilman YKn mandaattia tapahtuneen, puuttumisen tilanteeseen ja kutsuisi välittömästi turvallisuusneuvoston koolle. Samalla Suomen koko diplomaattikunta aktivoitaisiin keräämään eri valtioiden näkemyksiä hyökkäykseen ja sitä seuraaviin mahdollisiin vastatoimiin. Suomen ulkopoliittinen johto (presidentti sekä ulkoministeri ja mahdollisesti pääministerikin) matkustaisi heti keskeisimpien maiden pääkaupunkeihin, ja jokaisen turvallisuusneuvoston jäsenen luo keskustelemaan tapahtumista. Seuraavien päivien aikana turvallisuusneuvoston puheenjohtajana Suomi rakentaisi yhteisymmärrystä kriisiin väkivaltaisuuksien lopettamiseksi sekä mahdollisen päätöslauselman aikaansaamiseksi vuoropuhelun ja yhteistyön aikaansaamiseksi Iranin kanssa. Tehtävänä olisi luoda olosuhteet, jossa aktiivisesti lisätään Iranin ja kansainvälisen yhteisön välistä luottamusta.

2. Valtuuskunta pysähtyisi myös kyseisessä maassa, ja nostan kyseiset ihmisoikeuskysymykset keskusteluun maan johdon kanssa. Tapaisin itse myös maan ihmisoikeusaktivisteja ja uskonnollisia johtajia. Yksittäisen maan eristäminen maailmasta ja maailmankaupasta ei edistä ihmisoikeuksien kehittymistä, se on vuosikymmenien aikana nähty muun muassa Kuubassa, Myanmarissa, Pohjois-Koreassa ja Albaniassa. Vuoropuhelu, myös vaikeista kysymyksistä, on Suomen linja.

3. Toimivalta pitää olla maan ylimmällä poliittisella johdolla, tässä tapauksessa presidentillä ja hallituksella. Tämä tarkoittaa, että ministerit, mukaan lukien poliisiylijohtaja ja puolustusministeriön kansliapäällikkö, ovat mukana valmistelemassa päätöksentekoa. Operatiivisen toiminnan kannalta poliisi johtaa puolustusvoimien antaessa virka-apua kaikin mahdollisin keinoin. Itämeren muita valtioita, etenkin Ruotsia, Viroa ja Venäjää pidettäisiin tietoisina Suomen toimista ja valmisteltaisiin yhteistyötä, jos laiva siirtyy kansainvälisille tai muille aluevesille.

4. Pääministeri tekee asiasta perustellun esityksen presidentille, jonka jälkeen presidentti keskustelee eduskuntaryhmien kanssa ja tekee mahdollisesti päätöksen eduskunnan hajottamisesta. Eduskunta päättää ajankohdasta. Uhkailut kuulostavat Kekkos-romantiikalta. Mahdollisessa vakavassa poliittisessa pattitilanteessa ja luottamuskriisissä, jota hallituskoalition vaihtaminen ei ratkaise, yleinen etu ratkaisee. Tästä presidentti keskustelee kaikkien eduskuntaryhmien kanssa.

5. Kyse on valtioiden välisestä sopimuksesta, perussopimuksen muutoksesta, eli merkittävästä päätöksestä ja EU-kysymyksestä, joka vaikuttaa Suomen itsemääräämisoikeuteen. Kokoukseen presidentti voi osallistua yhdessä pääministerin kanssa. Joka tapauksessa Suomen kannat lyödään lukkoon yhteistoiminnassa pääministerin kanssa.

Sari Essayah

1. Suomen tulisi myös turvallisuusneuvoston jäsenenä johdonmukaisesti jatkaa rauhanomaista ja oikeudenmukaista linjaa Iran-politiikassa, eikä olisi uskottavaa, jos se muuttuisi oleellisesti turvallisuusneuvostojäsenyyden myötä. Suomi on siis pyrkinyt edistämään Suomen ja EU:n ajamaa ns. kahden raiteen politiikkaa, jonka mukaan Iranin vastaisia pakotteita tulee lisätä, mikäli Iran ei toimi rauhanomaisesti ja rikkoo kansainvälisiä sitoumuksia. Toisaalta tulee kuitenkin säilyttää neuvotteluvälit ja tukea rauhanomaista lähestymistapaa pidättäytyen voimankäytöstä viimeiseen asti.

Mikäli kaksi suurvaltaa olisi samalla YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, ne voivat veto-oikeudellaan kaataa kaikki mahdolliset päätöslauselmat, joten niiden aikaansaaminen tuskin olisi hyödyllistä. Suomi pyrkisi siinä tapauksessa varmistamaan tarvittavan humanitäärisen avun perille pääsyn alueelle sekä estämään konfliktin laajenemisen

2. Presidenttinä pyrkisin edistämään myös ulkopolitiikassa ihmisoikeuksia, hyvää hallintoa ja oikeusvaltiokehitystä. On kuitenkin huomattava, että Suomi ja muut EU-maat tekevät tälläkin hetkellä kauppaa useiden muslimimaiden kanssa – muun muassa Singaporen, jossa ko. tilanne on todellisuutta. Pelkästään vallitsevan tilanteen takia en vierailua peruisi, vaan juuri kauppaneuvottelujen kautta pyrkisin nostamaan esille ihmisoikeuksien edistämisen. Liian usein asetetaan vastakkain länsimaisen demokratian arvojen edistäminen ja talous- tai kauppapolitiikka esimerkiksi Aasian maiden kanssa, vaikkeivät nämä automaattisesti sulje toisiaan pois.

3. Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka. Se edellyttää presidentin ja valtioneuvoston välistä kiinteää yhteistoimintaa. Tasavallan presidentin ja UTVA:n yhteiskokous on keskeinen foorumi ulkopolitiikan yhteensovittamisessa. UTVA:ssa tasavallan presidentti sopisi Suomen toimintalinjasta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Ministerien kanssa etsittäisiin asiassa yhteisymmärrys. Presidentin ja UTVA:n yhteisestä toimintalinjasta sekä siitä tiedottamisesta sovittaisiin myös yhdessä kokoukseen osallistuvien ministerien ja valtioneuvoston viestintäjohtajan kanssa asian perusteellisen selvittämisen jälkeen.

4. Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja kuultuaan eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä hajottaa eduskunnan määräämällä uudet kansanedustajain vaalit toimitettaviksi. Presidenttinä en lähtisi tekemään sisäpolitiikkaa, vaan toimisin edellä mainitulla tavalla siinä vaiheessa, kun pääministeri kertoo perustellun aloitteen ja eduskuntaa kuullaan siitä, ettei ongelmasta ole muuta ulospääsyä.

5. Esittäisin, että myös Suomen tasavallan presidentin tulee osallistua neuvotteluun. EU:n perussopimusmuutokset ovat yhä presidentin toimivallassa. Neuvottelu- ja konferenssivaltuuskunnan asettaminen kuuluu perustuslain 93 §:ssä tarkoitetun ulkopolitiikan johtovallan piiriin. Tasavallan presidentti päättää neuvotteluvaltuuskunnan asettamisesta, kun neuvottelujen kohteena on ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta merkittävä tai muutoin tärkeä sopimus. Tällaisia ovat esimerkiksi sopimukset EU:n perussopimusten muuttamisesta.

Pekka Haavisto

1. Sotilaallinen isku toisen valtion alueelle ilman YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia rikkoo kansainvälistä oikeutta, olivatpa iskun tavoitteet millaisia tahansa. Iranin kriisi tulee ratkaista neuvotteluteitse siten, että YK:n turvallisuusneuvosto Saksalla vahvistettuna, kuten on tapahtunut tähän saakka (P5+1), jatkaa keskusteluja Iranin kanssa tarkkailijoiden päästämisestä Iranin ydinlaitoksille. Pidän tässä EU:n ja Venäjän yhteistyötä aivan avainkysymyksenä.

Jos olisi tapahtunut kuvatunlainen isku, YK:n turvallisuusneuvosto pitäisi heti kutsua koolle asiaa käsittelemään. Jos Suomi olisi tuolloin turvallisuusneuvoston jäsen, kannattaisin turvallisuusneuvoston nopeaa koollekutsumista. Mikäli iskun takana olisi kaksi suurvaltaa, olisi todennäköistä, että ne käyttäisivät tuolloin veto-oikeuttaan turvaneuvostossa, eikä päätöslauselmaa syntyisi. Tästä huolimatta edustaisin kantaa, jonka mukaan kriisin ainoa oikea tapa on neuvotteluratkaisu, jossa Iranin ydinohjelma saadaan kansainväliseen valvontaan.

2. Hyvin monissa maailman maissa on eri ryhmiä – eri uskontokuntia, naisia, seksuaalisia vähemmistöjä ja niin edelleen – diskriminoivaa lainsäädäntöä. Myös näissä maissa on presidentin vierailtava, koska keskustelu, dialogi ja kommunikaatio ovat usein ainoa keino demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja hyvän hallinnon edistämiseksi. Ei auta, että linnoittaudumme tänne Suomeen ja korostamme omaa erinomaisuuttamme, vaan meidän on oltava maailmalla liikkeellä.

Matkustaisin maahan, antaisin kauppavaltuuskunnan tehdä omaa työtään, mutta maan valtiojohdon kanssa nostaisin esiin ihmisoikeuskysymykset ongelmana, joka myös vähentää suomalaisyritysten halukkuutta investointeihin.

3. Ensin soittaisin pääministerille ja varmistaisin, että UTVA on kutsuttu koolle ja presidentti osallistuu sen kokoukseen, koska kysymys on asiasta, joka liittyy myös Suomen ulkopolitiikkaan. Olisin puhelinyhteydessä Venäjän presidenttiin ja kiittäisin heidän tarjoamastaan virka-avusta todeten, että omat viranomaisemme ovat jo liikkeellä ja pystyvät tilanteen kaikin puolin hoitamaan.

Asian käsittelyssä lähtisin siitä, että kysymyksessä on rikollinen toiminta Suomessa ja poliisiasia. Varmistaisin kuitenkin, että poliisijohto on asianmukaisesti yhteydessä puolustusvoimiin kaiken mahdollisen virka-avun saamiseksi puolustusvoimilta siinä tapauksessa, että tilanne kriisiytyy ja joudutaan esimerkiksi siviilien nopeaan evakuointiin alukselta. Tällainen tilanne voisi syntyä, jos esimerkiksi kaappaajat uhkaisivat räjäyttää aluksen, jollei heidän vaatimuksiinsa suostuta.

Tukisin pääministeriä tilanteen johtamisessa, ja antaisin hänelle presidenttinä kaiken tuen siinä, että Suomen omien viranomaisten yhteistoiminta on saumatonta. Ottaisin itse vastuun asian ulkopoliittisen puolen hoitamisesta. Mikäli pelastusapua esimerkiksi lisähelikopterien tai pelastusalusten muodossa tarvittaisiin, pitäisin huolen siitä, että myös Ruotsin ja muiden naapurimaiden pelastuspalvelut ovat tilanteessa toimintavalmiina.

4. Presidentin ei pidä puuttua sisäpolitiikan kysymyksiin. Antaisin tukeni pääministerille ja hallitukselle heidän tehdessään vaikeita ratkaisuja, mutta viime kädessä eduskunta päättää, nauttivatko pääministeri ja hallitus eduskunnan tukea. Jos ei saada muodostettua eduskunnan tukea nauttivaa hallitusta, ovat uudet vaalit väistämättömät.

5. EU:n perussopimusten muutokset ovat valtioiden välisiä sopimuksia ja siten osa ulkopolitiikkaamme. Presidentin on myös näitä asioita seurattava. Pitäisi jatkuvaa yhteyttä asiassa pääministeriin ja valtioneuvostoon, mutta en itse toimisi neuvotteluvaltuuskunnan johtajana, vaan jättäisin tehtävän pääministerille ja ulkoministerille, kuten on tähän saakka menetelty.

Käyttäisin kuitenkin presidentin vaikutusvaltaa tarvittaessa esimerkiksi tapaamalla kahdenvälisesti kollegojani Ranskasta, Romaniasta ja Latviasta, ja keskustelemalla myös sopimusuudistukseen liittyvistä asioista silloin, kun näissä on ajettava Suomen etua. Koordinoisin tämän hyvin pääministerin ja ulkoministerin kanssa, koska Suomella voi olla vain yksi ulkopolitiikka.

Paavo Lipponen

1. Suomi tukee YK-järjestelmää ja kansainvälisen oikeuden noudattamista. Turvallisuusneuvoston tehtävänä on rauhan ja turvallisuuden edistäminen. Tilanteen arviointi kuuluisi siis luontevasti turvallisuusneuvoston tehtäviin.

Mikäli esimerkissä tarkoitetut kaksi suurvaltaa ovat turvallisuusneuvoston pysyviä jäsenvaltioita, niillä on veto-oikeus turvallisuusneuvostossa käsiteltäviin asioihin ja mahdollisiin päätelmiin. Se voi johtaa siihen, ettei itse tapahtuma tule neuvoston asialistalle. Mahdolliset siviiliuhrit tai humanitäärinen tilanne olisivat asioita, joiden käsittely myös julkisesti on erittäin tärkeää.

Mikäli tilanteen selvittäminen edellyttäisi Suomen presidentin vierailua näissä kahdessa maassa, sitä voi harkita jo YK:nkin arvovallan vuoksi. Kokonaistilanne ja muiden turvallisuusneuvoston jäsenten sekä EU:n kanta olisi myös otettava huomioon. Pelkkä henkilökohtainen kutsu ei olisi ratkaisevaa.

2. Pelkkä vienninedistäminen ei riittäisi perusteluksi Suomen valtionpäämiehen vierailulle ko. maahan. Vienninedistämistä voidaan tehdä muillakin tasoilla. Mikäli vierailu tehtäisiin, Suomen presidentti ottaisi keskusteluissaan ihmisoikeudet ja tässä tapauksessa erityisesti homojen oikeudet esille. Ei aina ole tehokkainta boikotoida vaan mennä paikan päälle ja kertoa myös omat näkemyksensä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Muun muassa Burma/Myanmarin kohdalla on viime aikoina pyritty toimimaan näin, kun monien valtioiden edustajat ovat siellä vierailleet.

3. Jatkossa tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteiskokouksen koollekutsumisesta säädetään siten, että sekä presidentti että pääministeri voivat pyytää yhteiskokouksen koolle. Tapauksessa on selvästi ulko- ja puolustuspoliittinen ulottuvuus.

Presidenttinä pyytäisin UTVAn yhteiskokousta koolle, jossa hallituksen asiaa hoitavat ministerit ja asiantuntijat voivat selvittää tilanteen ja ehdottaa toimintalinjauksia sekä ulkopoliittisiksi toimenpiteiksi että ylipäällikön toimenpiteiksi. Poliisin ja puolustusvoimien edustajat ovat paikalla ja voivat informoida tilanteesta. Poliisi hoitaa tilanteessa omat tehtävänsä ja puolustusvoimat omansa.

Ottaisin yhteyttä Venäjän presidenttiin selvittääkseni Venäjän tilannearvion kaappauksesta ja kertoisin Suomen kannat. Ottaisin pääministerin kanssa yhteisesti sovitulla tavalla yhteyttä muiden Itämeren maiden valtiojohtoon ja kertoisin tilanteesta. Mahdolliset virka-apupyynnöt kulkevat viranomaisten kautta.

Presidentin tehtävänä on johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja presidentti on ylipäällikkö. Pääministerille kuuluu valtioneuvoston johtaminen kriisitilanteissa. Virkamiehet valmistelevat asiat ja toteuttavat päätökset poliittisen ohjauksen ja Suomen lainsäädännön mukaisesti.

4. Uusien vaalien harkinnankin käyttäminen on erittäin painava toimenpide. Pääministeri tuskin käyttää mahdollisuutta pyytää uusien vaalien järjestämistä, jollei hallitus ole ajautunut tilanteeseen, jossa se on täysin toimintakyvytön. Hallitusohjelman toteuttaminen on hallituksen vastuulla – ja eduskunnan luottamus ratkaisee hallituksen aseman. Normaalit parlamentaariset keinot ratkaista hallitusohjelmaan liittyvät kysymykset riittävät.

5. Mikäli kyseessä on merkittävä ja laajakantoinen sopimusmuutos, presidentti asettaa valtuuskunnan sopimusneuvotteluihin. Presidentti voi myös vaikuttaa valtuuskunnan kokoonpanoon ja keskustella pääministerin kanssa parhaista asiantuntijoista, joita valtuuskuntaan kannattaa nimittää.

Suomen käytäntönä on ollut, ettei presidentti itse osallistu jäsenenä asettamaansa neuvotteluvaltuuskuntaan. Se ei sulje pois sitä, että presidentti voi osallistua keskusteluihin sopimuksen sisällöstä.

Presidentin ja pääministerin tiivis yhteydenpito sopimusneuvotteluiden edetessä on toimiva tapa ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Sauli Niinistö

1. Toista valtiota vastaan kohdistetut sotilaalliset operaatiot ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, jos niillä ei ole YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Iskun jälkeen ensisijainen tavoite olisi estää tilanteen eskaloituminen laajemmaksi alueelliseksi konfliktiksi. Tämä edellyttäisi tiivistä yhteydenpitoa kaikkiin osapuoliin niin diplomaattien kuin suoraan valtion päämiestenkin tasolla.

EU:n jäsenmaana Suomi tukee EU:n yhteisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia kantoja, myös ollessaan YK:n turvallisuusneuvoston jäsen. EU ja Suomi ovat toistuvasti todenneet, ettei Iranin tilanne ratkea sotilaallisin keinoin. Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla hampaaton: tuntuvat Iraniin kohdistuvat taloudelliset sanktiot ovat olleet perusteltuja, ja Iranin viimeaikaiset toimet ovat aivan oikein johtamassa pakotteiden vahvistamiseen. Sanktioiden vaikuttavuutta pitää aina niiden asettamisen jälkeen myös arvioida.

2. Integrointi toimii paremmin kuin eristäminen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat minun ymmärtääkseni tästä aika lailla samaa mieltä.

Vierailu toteutettaisiin, jos siihen riittäisi mielenkiintoa. Tapaisin maan poliittisen johdon ja puhuisin vakavasti ihmisoikeusongelmista. Toisin esille inhimillisen näkökulman lisäksi myös, miten ongelmat heikentävät maan menestymismahdollisuuksia maailmantaloudessa. Suomalaisilta yrityksiltä ei tietenkään voi suvaita ihmisoikeusloukkauksia missään päin maailmaa.

3. Suomi vastaa itse omalla alueellaan tapahtuvista kriiseistä. Mikäli tarvitsisimme apua, kääntyisimme ensisijaisesti pohjoismaisten ja EU-kumppaneidemme puoleen EU:n yhteisvastuulausekkeen mukaisesti.

Vakavissa kriiseissä yhteistyö ja kokonaiskäsitys tilanteesta korostuvat. Viranomaisten yhteistyön ja valtiojohdon päätöksenteon on toimittava saumattomasti. On toissijaista, kuka kutsuu UTVAn kokouksen koolle – poliittinen johto tekee ratkaisut yksituumaisesti yhteisen pöydän ääressä ja ottaa niistä vastuun. Toimivaltakysymyksiin päätöksenteko ei kariudu Suomessa.

4. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, jossa Suomi ja koko länsimaailma ovat, poliitikkojen on kannettava vastuunsa. Se tarkoittaa vastuuta koko kansakunnasta, vastuuta heikoimpienkin hyvinvoinnista ja vastuuta pitkäjänteisestä taloudenpidosta.

Suomi tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Pääministerin ja hallituspuolueiden tehtävä on pitää huolta tästä toimintakyvystä. Mikäli hallituksen toimintakyky olisi vaakalaudalla, vetoaisin kaikkiin hallituspuolueisiin toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja antaisin pääministerille kaiken hänen tarvitsemansa tuen.

5. Edellisissä EU:n hallitusten välisissä konferensseissa Suomen HVK-valtuuskunnan puheenjohtajana on toiminut ministeri – ulkoministeri tai eurooppaministeri. Näin todennäköisesti tapahtuisi myös tällaisessa skenaariossa.

Silloin, kun käsiteltävät asiat kuuluvat presidentin toimivaltaan, on kannanmuodostus hoidettava sen mukaisesti. Tämä ei muuta sitä, että Eurooppa-neuvoston kokouksissa Suomea edustaa pääministeri.

Timo Soini

Yhteydenotoista huolimatta Timo Soinin vastauksia ei saatu.

Paavo Väyrynen

1. Kannanottomme turvallisuusneuvostossa perustuisi kokonaistilanteeseen ja EU-maiden keskuudessa käytyihin keskusteluihin. Presidenttiehdokkaan ei ole syytä spekuloida ennakkoon tilanteella, jota kansainvälisen yhteisön voimin pyritään ratkaisemaan rauhanomaisesti.

2. Tasavallan presidentti ei tee vienninedistämismatkoja. Suomalaisyritysten vientiä edistetään lähinnä virallisten vierailujen yhteydessä. Lisäksi presidentti voi osallistua erillisiin messu- tai näyttelytapahtumiin. Presidentin matkustusohjelmaa suunniteltaessa otetaan huomioon ihmisoikeusnäkökohdat. Lisäksi kunkin matkan ohjelma suunnitellaan huolellisesti. Jos kohdemaassa on erityisiä ihmisoikeusongelmia, niistä keskustellaan maan johdon kanssa. Ohjelmaan voi kuulua myös kansalaisyhteiskunnan edustajien tapaaminen.

3. Tätä tapausta hoidettaisiin Vanhasen I hallituksen päättämän kriisijohtamisjärjestelmän mukaisesti pääministerin johdolla. Presidenttinä tukisin pääministerin johtamaa valtioneuvoston työtä. Seuraisin erityisesti tilanteeseen liittyviä ulko- ja puolustuspoliittisia ulottuvuuksia ja varautuisin johtamaan yhteiskokousta valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kanssa.

4. Aloitteen tekeminen eduskunnan hajottamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi kuuluu pääministerille. Jos tämä vaihtoehto nousisi esille, olisin valmis ennakkoon ilmoittamaan, olenko valmis tasavallan presidenttinä hyväksymään mahdollisen pääministerin ehdotuksen. Eduskunnan hajottaminen ja uusien vaalien järjestäminen ei välttämättä edesauttaisi kriisin ratkaisemista. Siksi asiaa olisi tarkkaan harkittava.

5. En pidä todennäköisenä, että pysyvän kriisirahaston päätöksentekomenettelystä päätettäisiin perussopimuksia muuttamalla. Sen sijaan on mahdollista, että unioni tai euroalue pyritään velkakriisin varjolla muuttamaan ylikansalliseksi liittovaltioksi. Tällöin hallitusten välisellä konferenssilla olisi suuri vaikutus Suomen itsenäisyyden ja kansainvälisen aseman kannalta. Hallitusten välinen konferenssi avataan ja päätetään korkeimmalla tasolla. Näissä kokouksissa haluaisin olla mukana. Lisäksi seuraisin neuvotteluja tarkkaan ja osallistuisin niiden ohjaamiseen Suomen osalta. Perussopimusten muuttaminen tapahtuisi valtiosopimuksella, jonka voimaansaattamisessa tasavallan presidentillä on perustuslain mukaan keskeinen asema.

Aiheesta lisää
SK:n presidentinvaalit-erikoissivusto