Uutisanalyysi: Uusien hävittäjien lopullinen hinta on suuri arvoitus – pelkät indeksimaksut nousevat miljardiluokkaan

Maksuerät, indeksi- ja valuuttakurssimaksut ja jopa haamu-alv hallitsevat lähivuosien puolustusbudjetteja. Summat ovat valtavia.
Kotimaa 15.9.2021 07:30
Yksi hävittäjäehdokkaista, Saab Gripen E teki näyttävän tempun Kaivopuiston lentonäytöksessä Helsingissä 6. elokuuta 2021: kone päästi lentopetrolia vuotamaan jättövirtaukseen ja sytytti sen suihkumoottorinsa jälkipoltolla.
Yksi hävittäjäehdokkaista, Saab Gripen E teki näyttävän tempun Kaivopuiston lentonäytöksessä Helsingissä 6. elokuuta 2021: kone päästi lentopetrolia vuotamaan jättövirtaukseen ja sytytti sen suihkumoottorinsa jälkipoltolla. © Mikko Stig / Lehtikuva

Joskus, noin tusinan vuoden kuluttua, joku puolustusministeriön virkahenkilö avaa tiedoston, painaa nappia ja kas: ruudulle lävähtää HX-hankkeen eli Hornet-hävittäjien seuraajan hankinnan kokonaishinta.

Sitä ennen jopa hankkeen puuhamiehet voivat esittää hinnasta vain enemmän tai vähemmän valistuneita arvailuja. He ovat kertoneet poliitikoille ja veronmaksajille, että Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaaminen maksaa kymmenen miljardia euroa eikä yhtään enempää.

Samaan hengenvetoon he ovat kuitenkin joutuneet myöntämään, ettei hinta jää siihen.

Lisäksi tulevat kustannusten muutoksia kompensoivat indeksimaksut sekä valuuttakurssien muutoksista johtuvat korotukset (tai alennukset) mikäli hankinta ei kohdistu ainoaan euroalueen hävittäjäkandidaattiin eli ranskalaiseen Rafaleen.

Jos koneet ja niiden aseet ostetaan Yhdysvalloista, kauppa tehdään niin sanotulla FMS-sopimuksella (Foreign Military Sales), joka takaa sen, että Suomi maksaa koneistaan saman verran kuin pääkäyttäjä eli Yhdysvaltain asevoimat. Pentagon ei kuitenkaan hoida tätä monimutkaista liiketointa ilmaiseksi. Hallinnointipalkkio on 3,2 prosenttia. HX-kaupassa sekin tekee 320 miljoonaa euroa, joka sisältyy kymmenen miljardin hintakattoon.

Rehellisyyden nimissä hankinnan hintaan pitäisi kuitenkin laskea myös pääomakulut. HX-koneet ostetaan velaksi. Valtio saa vielä tällä hetkellä velkaa käytännöllisesti katsottuna ilmaiseksi tai jopa miinuskorolla, mutta 12 vuoden maksuohjelman aikana tilanne voi muuttua ja velalle voidaan joutua maksamaan korkoa. Sekin on syytä laskea mukaan HX:n kustannuksiin.

 

Koko hankkeen hämmentävä piirre on siinä pyörivien rahasummien suuruus. Hallituksessa kiistellään Suomen Akatemian 40 miljoonan euron tutkimusrahoista ja poliisin muutaman kymmenen miljoonan määrärahaleikkauksista. Samaan aikaan HX-hankkeen pelkät indeksimaksut nousevat miljardiluokkaan.

HX:stä ei kuitenkaan säästetä. Valtiontalouden tarkastusviraston viimevuotisessa HX-raportissa siteerataan hallitusohjelman kehyspäätöstä. Siinä todetaan, että jos HX-menoja tulee kehyskaudella arvioitua vähemmän, erotusta ei voida käyttää valtion muiden menojen lisäämiseen.

Hornetien korvaajiin aiotaan siis käyttää kymmenen miljardia ilman edellä mainittuja ”ylimääräisiä” menoja. Eduskunta on myöntänyt 9,4 miljardin tilausvaltuuden, josta amerikkalaiskoneisiin käytettäväksi jää FMS-hallinnointipalkkion vuoksi ”vain” 9 80 miljoonaa euroa.

Tilausvaltuusrahoista yhdeksän miljardia menee itse koneisiin. Todella iso osuus eli 400 miljoonaa varataan mahdollisiin sopimusmuutoksiin ja koneiden päivittämiseen uusimmalla mahdollisella tekniikalla vuosina 2021–2030.

HX:ään tehdään siis ensimmäinen suorituskyvyn päivitys jo alkumetreillä. Suunnitelmissa on 30 vuoden käyttöaikana kaksi muutakin päivitystä. Ne maksavat noin miljardin kappaleelta.

Lisäksi eduskunta on myöntänyt viisivuotisen 579 miljoonan euron siirtomäärärahan koneiden istuttamiseen suomalaiseen puolustusjärjestelmään ja tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseen sekä 21 miljoonaa hankkeen valmistelukustannuksiin.

Huomattava osa tästä jättisummasta on infrarakentamista, vaikka yhtä lukuun ottamatta kaikki tarjoajat kertoivat talvella 2021 Suomen Kuvalehdelle, ettei heidän koneensa edellytä merkittävää infrarakentamista. Se yksi, F-35:n tarjoaja Lockheed Martin, ei kommentoinut tätä kysymystä.

 

Ensimmäiset HX-rahat ilmestyivät valtion vuoden 2020 budjettiin. Siitä löytyi 20 miljoonaa euroa valmistelun aikaisia menoja.

Varsinaiseen asiaan päästiin vuoden 2021 budjetissa, jossa HX:lle on varattu 1 480 miljoonaa. Vuosille 2022 ja 2023 summa on 1,5 miljardia ja vuodelle 2024 miljardi.

Maksuaikataulu on hyvin etupainotteinen, sillä yli puolet eli 5,5 miljardia euroa maksetaan jo ennen kuin ensimmäisen koneen on määrä valmistua vuonna 2025. Loput 4,5 miljardia maksetaan vuosina 2025–2031.

Vuodelle 2022 on budjetoitu myös ensimmäinen indeksimaksu. Se on 22,5 miljoonaa eli 1,5 prosenttia ensi vuoden 1,5 miljardin euron HX-rahasta.

Tuo 1,5 prosenttia on kautta koko puolustusbudjetin käytetty arvio vuoden 2022 kustannusnoususta. Todellinen kustannusmuutos lasketaan koneiden myyjän kanssa sovittavalla indeksimenettelyllä. Ero tasoitetaan valtion lisätalousarviossa.

Suomella on kokemuksia indeksien vaikutuksesta jo edelliseltä hävittäjäkierrokselta. Hornetien indeksikorotukset olivat vajaat 20 prosenttia kauppahinnasta. Nyt HX-hankkeen johdossa on arvioitu indeksikorotuksen nousevan korkeintaan 1–1,5 miljardiin, eli niiden osuus jäisi selvästi pienemmäksi kuin Horneteja ostettaessa.

Inflaatio on kuitenkin kiihtymässä kaikkialla maailmassa, monien asiantuntijoiden mukaan tosin vain väliaikaisesti. Hävittäjäkaupassa ei käytetä tavanomaista kuluttajahintaindeksiä vaan erikseen sovittavaa indeksiä tai jopa useista indekseistä kasattua koria. Se tuskin jää kuluttajahintaindeksiä alhaisemmaksi.

Suomi vaatii sopimuksiin indeksikaton, jonka yli nousevat kustannuslisät jäisivät koneiden toimittajan maksettaviksi. Jos tällaiseen mennään, valmistaja yrittää varmasti kattaa oman riskinsä jotakin muuta kautta. Indeksikatolla on hintansa samalla tavalla kuin pankkien asuntoluottojen korkokatollakin.

 

Valuuttakurssimuutoksia on mahdotonta ennakoida. Hornet-hankinnassa ne nostivat kokonaishintaa 11 prosenttia. Rajut kurssimuutokset ovat kuitenkin euro-Suomessa epätodennäköisempiä kuin markka-Suomessa, jossa Hornet-kauppa aikanaan tehtiin.

Hornet-hankinnassa ikävänä yllätyksenä tulivat EU:lle maksettavat tullimaksut. Moni jäsenmaa ei piitannut niistä asehankinnoissaan unionin ulkopuolelta, joten Suomessa ajateltiin, ettei meidänkään tarvitsisi piitata. EY:n tuomioistuin oli toista mieltä ja määräsi maksuun sadan miljoonan euron tullimaksut.

Niistä ei enää ole pelkoa. Aseiden ja puolustustarvikkeiden tuontitullit poistettiin EU-neuvoston päätöksellä vuonna 2003.

Hävittäjistä ei myöskään makseta arvonlisäveroa. Tai oikeastaan maksetaan mutta ei sittenkään.

Maallikolle perin vaikeasti ymmärrettävässä prosessissa valtio nimittäin kirjaa kaikista aseostoistaan arvonlisäveron, mutta maksaa sen saman tien takaisin. Haamu-alv menee puolustusbudjetin momentilta 27.01.29, sen palautus tulee valtiovarainministeriön tilille 11.04.01.

Rahaa ei siis liiku, ja siirrot tapahtuvat menokehyksen ulkopuolella, mutta puolustusbudjetti kasvaa HX:n arvonlisäverojen ansiosta merkittävillä summilla. Puolustusministeriön budjettiesitystiedote kertoo, että ensi vuoden menojen lisäyksestä 144 miljoonaa euroa aiheutuu budjettikehyksen ulkopuolisista, pääosin monitoimihävittäjien hankintaan liittyvistä arvonlisäveromenoista.

Viime vuonna tällaista momenttia ei vielä hävittäjähankkeelle ollut. Tälle vuodelle HX-arvonlisäveron lisäykseksi kirjattiin 219 miljoonaa ja ensi vuodelle 150 miljoonaa euro­a.

Puolustus­ministeriön talousjohtaja Kristiina Olsson toteaa sähköpostivastauksessaan arvonlisäveroa koskevaan kysymykseen, että ”HX-hankintahintaan mahdollisesti sisältyvää tai hankinnasta suoritettavaa Suomen arvonlisäveroa ei kateta hävittäjähankintaan myönnetyn 10,0 mrd. euron erillisrahoituksesta.”

 

Valtioneuvoston on määrä päättää Hornetin seuraajasta jouluun mennessä.

Kiire alkaa kohta tulla, sillä puolustusministeriön ohjelmajohtaja Lauri Puranen kirjoitti elokuun alkupuolella blogissaan arvioinnin keskittyneen ainakin vielä silloin kolmeen hyväksytty/hylätty-tyyppiseen aihealueeseen eli huoltovarmuuteen, kustannuksiin ja teolliseen yhteistyöhön. Lopullinen, puolustusvoimien hankintaesityksen kannalta ratkaiseva suorituskykyvertailu oli siis yhä tekemättä.

Valinnan jälkeen edessä on saman tien toinen iso urakka, sopimusten tekeminen voittajan kanssa. Sopimuksia on tarkoitus tehdä useita, ja ne ovat väistämättä hyvin laajoja ja yksityiskohtaisia. Niiden tekemistä toki helpottavat pitkät ja yksityiskohtaiset neuvottelut hakijoiden kanssa, mutta nimet lopullisten sopimusten alle päästään kirjoittamaan vasta joskus ensi keväänä.