Uusi-Seelanti on maailman islamilaisin maa, myös Suomi listan kärkipäässä – Tutkijat laativat listan Koraanin oppien noudattamisesta

Muslimimaissa islamilaisuusindeksiä syytetään puolueellisuudesta ja länsimaiden suosimisesta.

islam
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Saudi-Arabia sijaitsee islamin perustajan profeetta Muhammedin synnyinseuduilla. Maa katsoo vaalivansa uskonnon pääsuuntausta sunnalaisuutta sen alkuperäisessä ja puhtaassa muodossa ja näyttävänsä siten esimerkkiä maailman kaikille muslimeille. Islam on maan valtionuskonto.

Uudessa-Seelannissa ei ole valtionuskontoa ja maan asukkaista valtaosa on kristittyjä.

Kumpi maista on islamilaisempi?

Ehdottomasti Uusi-Seelanti, vastaa yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Islamicity. Laitos on vuodesta 2010 lähtien mitannut vuosittain, missä maissa islamin pyhän kirjan Koraanin opit ja periaatteet toteutuvat parhaiten.

Tuoreimmassa, vuoden 2018 tilastoaineistoon perustavassa katsauksessa ykkössijaa pitää hallussaan juuri Uusi-Seelanti. Saudi-Arabia sen sijaan löytyy 153 valtion ja alueen listauksessa vasta sijalta 85.

Listaus on muutenkin murskaavaa luettavaa maailman muslimivaltioille. Uuden-Seelannin lisäksi kärkikymmenikön muodostavat Ruotsi, Hollanti, Islanti, Sveitsi, Irlanti, Tanska, Kanada, Australia ja Norja.

Muslimienemmistöisistä valtioista korkeimmalle sijoittuvat Arabiemiraatit (45.), Albania (46.), Malesia (47.) ja Qatar (48.). Väkiluvultaan maailman suurin muslimivaltio Indonesia on sijalla 64.

Suomi on listauksen mukaan maailman kolmanneksitoista islamilaisin valtio.

 

Islamicityn listaus perustuu ”islamilaisuusindeksiin”, jonka on laatinut yhdysvaltalaisen George Washingtonin yliopiston emeritusprofessorin Hossein Askari yhdessä kollegansa Scheherazade S. Rehmanin kanssa.

Iranilaissyntyinen Askari on koulutukseltaan taloustieteilijä. Hän on hankkinut opinsa Britanniassa ja Yhdysvalloissa ja perehtynyt erityisesti islamilaiseen rahoitus- ja pankkitoimintaan. Hän on toiminut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtokunnan jäsenenä ja Saudi-Arabian valtiovarainministerin erityisneuvonantajana.

Indeksin mukaan Koraanin opetukset toteutuvat parhaiten valtioissa, joissa vallanpitäjät on valittu vapailla vaaleilla, korruptiota on mahdollisimman vähän ja hallinto on oikeudenmukaista. Kansalaisten aseman tulee olla tasa-arvoinen ja heillä tulee olla vapaus valita omat elämäntapansa.

Näiden asioiden on lisäksi toteuduttava yhteiskunnan eri avainalueilla: taloudessa, oikeuslaitoksessa, hallinnossa ja politiikassa.

Valtaosa maailman muslimienemmistöistä valtioista käyttää hallintonsa ja oikeusjärjestelmänsä pohjana islamin lakia šariaa. Se perustuu Koraaniin sekä profeetta Muhammedin opetusten ja puheiden varhaisiin tulkintoihin eli haditheihin.

Šaria määrittelee tiukasti, mikä on muslimeille sallittua (halal) ja mikä kiellettyä (haram), mutta laintulkintojen sisältö ja ankaruus vaihtelevat maittain jyrkästi.

Šarian keskeinen asema ei kuitenkaan Askarin mukaan tarkoita, että maat aidosti noudattaisivat Koraanin opetuksia.

”Monet islamilaisiksi kutsutut valtiot ovat kansalaisilleen epäoikeudenmukaisia, lahjottuja ja alikehittyneitä eivätkä missään mielessä islamilaisia. Ne käyttävät uskontoa pääasiassa vallankäytön ja valvonnan välineenä”, Askari totesi taannoin brittiläisen Telegraph-lehden haastattelussa.

Askarin mukaan kuvaava esimerkki on talous.

Islamilaisten valtioiden järjestön OIC:n 56 jäsenmaassa asuu 1,7 miljardia ihmistä eli noin 22 prosenttia maailman väkiluvusta. Silti niiden osuus maailman bruttokansantuotteesta on vain kuusi prosenttia ja maailman viennin arvosta yhdeksän prosenttia.

Islamilaisuusindeksin kehittäjät väittävät tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että uskonto ohjaa muslimien taloudellisia ratkaisuja vaikka talouden pyörittäminen kuuluisi maallisen hallituksen tehtäviin.

Askarin johtopäätös onkin tyly: Koraanin opetukset toteutuvat selvästi paremmin länsimaisissa yhteiskunnissa kuin islamilaisissa valtioissa, jotka ovat epäonnistuneet oman uskontonsa säätämien tavoitteiden toteuttamisessa niin politiikassa, talouselämässä, lainkäytössä kuin yhteiskuntasuunnittelussakin.

 

Useimmat islamilaiset valtiot ovat pitäneet huolta, että indeksin johtopäätökset joko vaietaan kuoliaaksi mediassa tai tuloksia vastaan hyökätään julkisesti.

Äänekkäimpiin kriitikoihin kuuluvat Kairon yliopiston tutkija Marwan M. Abdeldayem ja Bahrainin soveltavien tieteiden yliopiston ASU:n tutkija Said Hamid Aldulaimi. He syyttävät islamilaisuusindeksiä länsimaiden suosimista ja siitä, että indeksillä oikeutetaan islamofobiaa.

”On kiistatonta, että muslimivaltioilla on korruption ja ihmisoikeusrikkomusten kaltaisia perustavanlaatuisia ongelmia, jotka ovat vastoin islamin lakeja ja henkeä”, kaksikko toteaa.

”Uskomme kuitenkin, että indeksin saama julkisuus on linjassa viime vuosina kiihtyneen islamin vastaisen poliittisen propagandan kanssa.”

Tutkijakaksikon mukaan ongelma on myös se, ettei islamilaisuusindeksi ota listauksessaan huomioon islamin lain tavoitteita eli maqasid al šariaa eikä myöskään islaminuskon viittä peruspilaria. Ne ovat uskontunnustus, viisi päivittäistä rukoushetkeä, zakaat eli kaikesta omaisuudesta joka vuosi annettava 2,5 prosentin almu vähäosaisille, ramadan-kuukauden ajan vietettävä paasto ja pyhiinvaellus Mekkaan.

”Koska islamin perusperiaatteiden noudattamista ei ole sisällytetty indeksiin, se on epäluotettava, epätarkka eikä heijasta millään tavalla mitattujen yhteiskuntien islamilaisuutta”, he toteavat.

”Se voisi yhtä hyvin kulkea minkä tahansa yhteiskunnallista tilaa mittaavan indeksin nimellä.”

Islamin viittä peruspilaria ei kuitenkaan löydy sellaisenaan Koraanista. Ne tiivisti yhtenäiseksi opiksi vasta islamin merkittävimpiin varhaisiin uskonoppineisiin kuulunut Muhammed al-Bukhari islamin tärkeimpiin perusteoksiin kuuluvassa hadith-kokoelmassaan vuonna 846 eli yli kaksisataa vuotta sen jälkeen kun Muhammed väitetysti koosti Jumalan hänelle välittämät viestit muslimien pyhäksi kirjaksi.

Länsimaiden suosimisesta kielii Abdeldayemin ja Aldulaimin mukaan puolestaan se, että indeksi mittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla, liike-elämässä ja taloudessa.

Tutkijakaksikon mukaan Koraani määrittelee naisen heikommaksi sukupuoleksi ja tämän paikan olevan siten pääasiassa kotona.

”Naisilla on oikeus työntekoon, mutta etusijalle on nostettava äitiys ja lasten kasvattaminen, ja työnteon tulee perustua turvalliseen työympäristöön. Niinpä, se että naisten oikeus työntekoon valitaan mittatikuksi, osoittaa indeksin puolueellisuuden islaminvastaisena.”

 

Vastaavaa kritiikkiä on esitetty myös muiden julkisuudessa esillä olevien muslimien puheenvuoroissa.

”Kyynisesti voisi sanoa, että kyseessä on tapa oikeuttaa läntinen ylivalta ja tehdä tyhjiksi muslimien väitteet islamofobiasta ja heikosta kohtelusta niissä valtioissa jotka sijoittuvat indeksissä korkealle”, kirjoittaa tunnettu brittiläinen muslimi, kirjailija ja bloggari Shelina Zahra Janmohammed. Hän on kirjoittanut teoksen Love in a Headscarf (Rakkautta huivin alla), joka kertoo kuinka hän etsii modernina musliminaisena paikkaansa länsimaisessa yhteiskunnassa.

Janmohammedin mukaan on outoa, että edes yritetään kysyä miten islamilainen joku valtio on.

“Emmehän me kysy sitäkään, kuinka kristitty tai kuinka juutalainen joku valtio on periaatteiltaan. Silti näin tehdään islamin kohdalla aikana, jolloin sen asemaa nykyajassa haastetaan ja kyseenalaistetaan kestämättömänä ja jolloin äärioikeiston nousu ja islaminvastaiset asenteet sekä mielipiteenmuokkaus voimistuvat länsimaissa.”

Janmohammed muistuttaa, että tuoreimmassa indeksissä Israel löytyy sijalta 39 eli toteuttaa sen mukaan Koraanin opetuksia arjessaan paremmin kuin yksikään muslimienemmistöinen valtio:

”Kertokaapa se Israelin miehitysvallan alaisuudessa eläville palestiinalaisille tai Israelin omille arabeille.”