Uusi ammattiryhmä koulussa – tehtävän nimikkeestä riita

Kotimaa 7.12.2012 07:00

Kouluissa ei enää selvitä ilman koulunkäynninohjaajia, mutta heidän asemansa työyhteisössä on epäselvä.

Kuva Patricia Gabriel Robez LehtikuvaMari Saarinen avustaa Perkkaanpuiston koululla Espoossa viidennen luokan oppilasta. Kuvat Patricia Gabriel Robez / Lehtikuva.

Kun diabeteslapsi tarvitsee insuliinilääkitystä koulupäivän aikana, tarvitaan aikuinen pistämään tai ainakin valvomaan sitä. Kun oppimisvaikeuksista kärsivä koululainen kaipaa ohjausta, opettajan aika ei aina riitä. Kun luokassa on rauhatonta, tarvitaan muitakin aikuisia kuin opettaja.

Kouluissa ei enää selvitä ilman koulunkäynninohjaajia, ja vanhemmatkin kokevat heidän työnsä tarpeelliseksi. He ovat välttämättömiä, mutta usein näkymättömiä ja jopa unohdettuja kouluyhteisön jäseniä.

Suomalainen koulujärjestelmä on saanut kansainvälisiä kehuja PISA-vertailuissa. Monet koulutyötä varjostavat seikat ovat kuitenkin jääneet sen varjoon.

Perusopetuslakia on uudistettu, ja erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on lähdetty viemään normaalien opetusryhmien sisään. Muutos on kuin vaivihkaa johtanut siihen, että kouluissa tarvitaan yhä enemmän koulunkäynninohjaajia, jotka tukevat erityistä tukea tarvitsevia oppilaita tehostetusti.

Ensin yritetään muokata oppimisympäristöä sellaiseksi, että jokainen oppilas voi olla siinä mukana. Vasta tiettyjen tukiportaiden jälkeen oppilas voidaan siirtää erityisryhmään.

”Emotionaaliset ja tarkkaavaisuuteen liittyvät haasteet, rauhattomuus ja keskittymisvaikeudet ovat koulutyön arkipäivää”, koulunkäynninohjaaja Maarit Koukkari Oulusta kuvaa.

Työsopimusten ketjutusta

Yksi ongelmista on, että koulunkäynninohjaajalla ei ole tunnustettua asemaa opetushenkilöstön osana. Heidän kelpoisuusehtojaan ja lainsäädännöllistä asemaansa ei ole määritelty.

Alun perin kyse oli vain fyysisestä avustamisesta ja vammaisten oppilaiden tukemisesta. Työtehtävät ovat kuitenkin laajentuneet koko ajan. Koukkarin mukaan nykypäivänä myös ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa aletaan tarvita koulunkäynninohjaajia.

”Olemme olemassa, mutta emme kuitenkaan ole. Lisäksi on suuria kuntakohtaisia eroja. Meidät pitäisi vähintäänkin määritellä osaksi koulun oppilashuoltohenkilöstöä”, Koukkari huomauttaa.

Nykypäivänä oppimisvaikeudet osataan tunnistaa ja oppilasta osataan tukea. Perusopetuslakikin korostaa varhaista puuttumista ongelmiin. Siihen tarvitaan kuitenkin resursseja.

Koulunkäynninohjaaja myös tuuraa joskus opettajaa, joten senkin takia tarkempaa sääntelyä tarvittaisiin. Tällä hetkellä tilanne on epäselvä. Usein pätevyysperusteena käytetään sosiaalihuoltolain mukaista soveltuvaa ammattitutkintoa.

”Pidetään aika tiukasti kiinni ajatuksesta, että tätä työtä pystyy tekemään kuka tahansa. Täytyy kuitenkin olla koulutusta ja sopiva persoona”, Koukkari sanoo.

Monissa kunnissa koulunkäynninohjaajille tarjotaan määräaikaisia työsopimuksia, joita ketjutetaan vuosia. Töitä on elokuusta toukokuuhun, kesän joutuu selviämään omin päin. Jos kunnilla on talousvaikeuksia, koulunkäynninohjaajat ovat usein ensimmäisinä leikkauslistalla.

Perusteena määräaikaisille sopimuksille ja kesälomautuksille käytetään yleensä sitä, että kunnalla ei ole osoittaa heille töitä kesän ajaksi. Kuntakohtaiset erot ovat tosin suuria.

Koulunkäynninohjaajien mielestä työn pitäisi olla kokoaikaista, sillä usein siihen voidaan yhdistää koulujen aamu- ja iltapäivätoiminta. Lisäksi työstä pitäisi maksaa asianmukainen palkka.

Ei kurinpito-oikeuksia

Entä jos luokassa syntyy häiriötä ja kurinpito-ongelmia?

”Meillä ei ole kurinpito-oikeuksia. Ensin on yritettävä selviytyä sanallisesti. Jos tilanne käy pahemmaksi, niin sitten mennään hätävarjelupykälän puolelle”, koulunkäynninohjaaja Sami Talvensola Jyväskylästä sanoo.

Sekä Koukkari että Talvensola toimivat Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n aktiiveina. Molemmat ovat luottamusmiehiä ja ammattialansa valtakunnallisen työryhmän jäseniä.

Suomessa on noin 8 000 koulunkäynninohjaajaa ja -avustajaa. Valtaosa heistä eli yli 7 200 on JHL:n jäseniä.

Yli puolet koulunkäynninohjaajista on heidän mukaansa joutunut tekemisiin kurinpito-ongelmien kanssa. Kun oppilaat tappelevat keskenään, väliin ei ole oikeutta mennä. Vain opettajalla on oikeus poistaa häiriköivä oppilas luokasta. On oppilaita, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen.

Koukkari ja Talvensola eivät välttämättä voimakeinoja haluaisikaan. Silti asia pitäisi säädellä, jolloin pelisäännöt olisivat selviä kaikille.

Myös oppilashuoltoon liittyvät salassapitovelvollisuudet koetaan joskus ongelmaksi. Opettajalla ei ole aina varmuutta, mitä hän saa kertoa ohjaajalle. Myös näistä kysymyksistä pitäisi säätää tarkemmin.

Kyse on samalla syrjäytymisriskistä. Vanhemmuudessa jaksaminen on nykypäivänä haasteellista, ja oppilaan elinpiiri on laajentunut sosiaalisen median kautta.

”Me havaitsemme herkästi, mitä koulun sisällä tapahtuu, koska olemme lähempänä oppilasta kuin opettaja”, Koukkari ja Talvensola muistuttavat.

Nimikkeestä kiistaa

Koulu on perinteisesti ollut hyvin hierarkkinen ja auktoriteettiuskoinen laitos. Opettajankoulutuksessa on vuosikymmeniä korostettu opettajan vahvaa asemaa Opettajat on koulutettu siihen, että kaikki ohjat ovat heidän käsissään.

Koulumaailma on kuitenkin muuttumassa, ja koulun pitäisi kehittyä moniammatilliseksi työyhteisöksi.

Kun uusi ammattiryhmä on ilmestynyt kouluihin, edes tehtävän nimikkeestä ei ole yksimielisyyttä. He itse ja JHL puhuvat koulunkäynninohjaajista. OAJ kutsuu heitä koulunkäyntiavustajiksi.

”Jos puhutaan avustajista, ei ymmärretä meidän työtehtäviämme kovin hyvin”, Koukkari huomauttaa.

OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen puolestaan ei näe mitään syytä käyttää koulunkäynninohjaajan nimikettä. OAJ ei näe moniammatillisuutta uutena asiana.

Avustajat ovat Lahtisen mukaan osa koulun henkilöstöä, ja koulunkäyntiavustajat on mainittu toistakymmentä vuotta perusopetuslaissa. Oppilaalle on säädetty oikeus avustajapalveluihin. Kun perusopetuslaki puhuu ohjauksesta, sillä tarkoitetaan Lahtisen mukaan aivan eri asiaa. Avustajien toiminta on vakiintunutta, eikä OAJ:n mielestä uuteen lainsäädännölliseen määrittelyyn ole tarvetta.

”Koulunkäyntiavustajat toimivat opettajan työparina, mutta vastuu luokasta, opetuksesta ja työrauhasta on opettajalla”, hän huomauttaa.

Koukkari ja Talvensola arvioivat, että käytännön yhteistyö opettajien kanssa sujuu silti pääsääntöisesti hyvin. Monissa kouluissa koulunkäynninohjaajista on tullut välttämättömiä työyhteisön jäseniä, joita ilman opettajat eivät enää selviäsi.

Arvostusta osoittaa muun muassa se, että 15. marraskuuta heille myönnettiin Suomen Unicefin Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustus. Sen luovutti tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio.

Kuva Patricia Gabriel Robez LehtikuvaLapsen oikeuksien vaikuttaja 2012 -tunnustuksen julkistaminen. Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio luovutti 15. marraskuuta Lapsen oikeuksien vaikuttaja 2012- tunnustuksen, jolla Unicef halusi kiittää koulukäynninohjaajia ja-avustajia Perkkaanpuiston koululla Espoossa. Tunnunstuksen ottivat vastaan koko ammattiryhmän symbolisina edustajina Perkkaanpuiston koulun koulunkäynninohjaajat ja avustajat Mari Saarinen (oik.), Anna Kokko, Natalija Rötsä ja Jorge Pachego (vas.).