USA:n laivasto luopui Horneteista, samalla loppui koneiden kehittäminen – Suomessa hävittäjät lentävät silti vielä yli vuosikymmenen

Valintavaiheen suomalaisarviot Hornetin ja F-16:n tulevaisuuden näkymistä menivät täysin pieleen.
Kotimaa 8.2.2019 15:10
Jyri Raivio
Yhdysvaltain laivaston Hornet-hävittäjät osallistuivat hyökkäykseen Irakiin maaliskuussa 2003.
Yhdysvaltain laivaston Hornet-hävittäjät osallistuivat hyökkäykseen Irakiin maaliskuussa 2003. © Richard Vogel / AP Photo / LEHTIKUVA

Yhdysvaltain laivasto juhlisti 1. helmikuuta koruttomassa seremoniassa viimeisten McDonnell Douglas F/A-18 Hornet-koneidensa poistamista operatiivisesta käytöstä. Tilaisuus pidettiin laivaston lentotukikohdassa Virginia Beachissa.

Kolme Hornetia lensi tukikohdan yli sattuvasti juuri auringonlaskun aikaan ja yksikön komentaja piti puheen. Hän kertoi Hornetin tulleen laivaston käyttöön 1984 ja hoitaneen tehtävänsä ”ylpeydellä” lentotukialuksilta ympäri maailmaa.

Konetta käytetään yhä merijalkaväessä ja laivaston tukiyksiköissä, mutta operatiivinen käyttö laivastossa on nyt ohi.

Samalla on ohi Hornetien kehitystyö. Loput laivaston käytössä olleista koneista siirretään merijalkaväelle, mutta aktiivista kehitys- ja päivittämistyötä ei enää tehdä.

Tämä koskee myös Suomen ilmavoimien Hornet-kalustoa. Sen kehittämisessä yhteistyökumppani on ollut nimenomaan Yhdysvaltain laivasto. Suomessa Hornetien on määrä lentää vielä toistakymmentä vuotta.

Sinä aikana ei enää aiota eikä voidakaan tehdä uusia päivityksiä.

 

Ilmavoimista kerrotaan, että Suomen koneiden elinkaaren suunnittelussa ja ylläpidossa on jo ”etukäteen ja suunnitellusti” huomioitu muiden käyttäjien luopuminen vanhoista Horneteistaan.

Suomen Hornetien suorituskykyä on kehitetty vuosina 2006 – 2016 kahdella isolla päivitys- eli MLU-ohjelmalla. Niiden seurauksena koneiden suorituskyky on huipussaan 2010-luvun jälkipuoliskolla eli juuri nyt.

Koneiden käyttöiän loput toistakymmentä vuotta niihin tehdään vain lentoturvallisuuteen ja operatiiviseen käyttöön liittyviä päivitys- ja ylläpitotöitä.

Alan vakuutetaan kehittyvän koko ajan erittäin nopeasti, mutta suomalaisiin Horneteihin ei enää luoda uusia suorituskykyjä. Viimeiseksi jäi Yhdysvaltain merivoimien vahvalla tuella toteutettu JASSM-risteilyohjuksen integrointi, joka saatettiin päätökseen viime vuonna.

Sotaväen kauppahuoneelta eli puolustusvoimien logistiikkalaitokselta vakuutetaan kuitenkin sähköpostitse, ettei pääkäyttäjän ja tärkeimmän yhteistyökumppanin Hornet-käytön lopettaminen vaikuta suomalaiskoneiden operointiin jäljellä olevien noin kymmenen vuoden aikana.

Osa varaosakaupasta käydään FMS-järjestelmän (Foreign Military Sales) puitteissa suoraan Pentagonin kanssa.

Näissä kaupoissa vastapooli on yhä USA:n merivoimat, joka hoitaa myös merijalkaväen lentokaluston ylläpidon. Merijalkaväki lentää vanhoilla Horneteilla suunnilleen yhtä kauan kuin Suomen ilmavoimatkin eli vuosiin 2025-2030 saakka.

F-16 olisi ollut selvästi halvin vaihtoehto.

Suomenkin Hornetit ovat siis auringonlaskun koneita. Toisin on Lockheed Martinin F-16-hävittäjän laita.

Kyseinen konetyyppi oli Hornetin vahvin kilpailija 1990-luvun alussa Suomen valitessa uutta torjuntahävittäjäänsä.

Suomalaisten huippuasiantuntijoiden silloiset arviot näiden kahden koneen tulevaisuuden näkymistä ovat nyt hämmentävää luettavaa.

Ilmavoimien esikunnan perustelumuistiossa toukokuussa 1992 F-16:n arvioitiin olevan ”valmistus- ja elinkaarensa loppupuolella USA:ssa”. Hornetin suuren valmistusmäärän ja laajan käyttäjäkunnan väitettiin sen sijaan takaavan edulliset varaosahinnat ja tuotetuen koko ajatelluksi käyttöiäksi Suomessa.

Kävi päinvastoin.

F-16 on käytössä 28 maan ilmavoimissa. Koneita on tehty lähes 4 600 kappaletta, valmistus jatkuu edelleen ja pääkäyttäjä, Yhdysvaltain ilmavoimat, operoi konetta vielä pitkään.

Tarjolla on yhä uusia suorituskyvyn päivityksiä ja F-16 on yhä vahva ehdokas useissa hävittäjien hankintakilpailuissa maailmalla. F-16 on mukana myös maailman suurimmaksi mainitussa avoimessa monitoimihävittäjien tarjouskilpailussa, 110 koneen hankinnassa Intian ilmavoimille.

Viimeinen Hornet sen sijaan valmistui jo kohta 19 vuotta sitten, Jämsän Hallissa muuten. Vientimaita oli vain seitsemän ja tuotanto jäi 1 503 koneeseen.

 

Suomen vuoden 1992 valinnan ratkaisi suorituskyky/kustannus-yhtälö.

Voittaja eli Hornet sai vertailuluvun 1, F-16 jäi lukemaan 0,93. Sillä sai vain pronssimitalin, sillä ranskalaisen Mirage 2000-5:n vertailuluku oli 0,95.

Tämän yhtälön muotoutuminen on tiukasti varjeltu salaisuus. Ilmavoimat on jatkanut asiakirjojen normaalia 25 vuoden salausaikaa jopa 38 vuoteen eli siihen saakka, kunnes viimeinenkin Hornet poistuu käytöstä.

Se tiedetään, että F-16 olisi ollut selvästi halvin vaihtoehto. 13 miljardin markan hankintarahalla saatiin 64 Hornetia. F-16 koneita olisi saatu kolme enemmän.

F-16:n hankinnan ja 30 vuoden käyttökustannusten arvioitu ero Hornetiin verrattuna oli valtioneuvoston 6.5.1992 päivätyn esittelylistan mukaan lähes kaksi miljardia markkaa eli 300 miljoonaa euroa.

Molempien koneiden käyttökustannusten arvioitiin nousevan 63 prosenttiin hankintahinnasta. Hornetin todellinen suhdeluku nousee kuitenkin lähemmäs 200 prosenttia.

F-16 olisi tarjonnut ilmavoimille yhtä hyvät mahdollisuudet nykyaikaistaa toimintaansa kuin Hornetkin.

Myös F-16:n suorituskyky olisi ehkä riittänyt Suomelle. Onhan se riittänyt ja riittää vielä kymmeniä vuosia kymmenille muillekin maille.

F-16 olisi tarjonnut ilmavoimille yhtä hyvät mahdollisuudet nykyaikaistaa toimintaansa kuin Hornetkin.

Naton standardihävittäjän pelotevaikutus olisi ollut vähintään yhtä suuri kuin Hornetin. Ja koko projektin kustannuksissa olisi saatu merkittäviä säästöjä.

Nämä seikat on ehkä syytä muistaa, kun ilmavoimat seuraavan kerran kehuu Hornetin ostoa Suomen historian onnistuneimmaksi asekaupaksi.