Ulkoministeriö WikiLeaksin Lippos-paljastuksista: ”Normaalia diplomatiaa”

Kotimaa 12.2.2011 08:01

pertti torstilaWikiLeaksin hankkiman materiaalin mukaan silloinen puhemies Paavo Lipponen (sd) ja kaksi virkamiestä kertoivat Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläälle Suomen ja Venäjän presidenttien vuonna 2004 käymien keskustelujen sisällöstä. Onko yleistä, että suomalainen poliitikko tai virkamies esittää arvioitaan Suomen ja vieraan valtion johtajien keskusteluista kolmannen valtion edustajille, ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila?

”Se on diplomaatin normaalia työkenttää. Jos kyseessä on esimerkiksi presidentin tai ulkoministerin keskustelu, voi virkamies saada esimieheltään valtuutuksen tiedonjakoon. Tapana on informoida muiden maiden suurlähettiläitä tai lähettiläsryhmiä esimerkiksi kutsumalla heitä ulkoministeriöön tai tapaamalla heitä heidän pyynnöstään. Sen, mitä kerromme, pitää olla läpi mietittyä.”

Informointi edellyttää aina esimiehen, esimerkiksi presidentin tai ulkoministerin valtuutusta?

”Kyllä.”

Oliko Lipposella tai virkamiehillä presidentti Halosen valtuutus informoida Yhdysvaltojen suurlähetystöä Suomen ja Venäjän presidenttien välisistä keskusteluista?

”En tiedä. Olin vuonna 2004 ulkomaanedustuksessa.”

Vaaransiko WikiLeaksin paljastus Suomen suhteita Venäjään?

”En usko. WikiLeaks toimii omalla kentällään, diplomatia omallaan. Säännöt, joiden puitteissa keskusteluja käydään, ovat kummankin puolen ammattilaisten tiedossa.”

”Luottamuksellisuus on kuitenkin olennaisen tärkeä osa diplomaattista kanssakäymistä. Jos esimerkiksi herkkien kriisineuvottelujen ollessa kesken tehdään ennenaikaisia paljastuksia, on uhkana neuvottelujen katkeaminen ja yhteisesti tavoitellun kompromissiratkaisun kariutuminen.”

”Salaisuussäännökset ovat olemassa siksi, että arat ja luottamukselliset tiedot tulevat julki vasta riittävän pitkän ajan kuluttua. Avoimuus on päivän sana, mutta diplomatiassa avoimuudella on rajansa. Kaikkea ei voi tuoda julkisuuteen. Luottamuksen rikkominen on väärää avoimuutta. Jos salaisuussäännöksiä rikotaan, tullaan herkälle alueelle.”

Tuliko WikiLeaks nyt herkälle alueelle?

”Niin, meillä asiakirjojen salassapitoaika on 25 vuotta. Joissakin maissa se on vielä pidempi.”

”Diplomatia tarvitsee omat ’suljetut huoneensa’. Tämä on kansainvälisesti hyväksytty ja Wienin diplomaattisopimuksen turvaama periaate. Diplomatiallakin on lähdesuojansa.”

Miten diplomaatti arvioi, mikä on sopivaa tai sopimatonta kanssakäymistä ulkovallan edustajan kanssa?

”Ei se ole ammattiin koulutetulle ja kouliintuneelle tekijälle vaikeaa. Olennaisinta diplomatiassa on neuvonpito, suhteiden luominen, kanssakäyminen, tietojen saaminen ja tietojen antaminen. Jos et mitään anna, et mitään saakaan.”

”Tulin itse ulkoministeriöön vuonna 1970. Olen nähnyt sekä kylmän sodan että nykyajan. Ei diplomaattien kansainvälisen kanssakäymisen koulutuksessa ole tuona aikana tullut suurta muutosta. Maailma ja monet asiat ovat kyllä muuttuneet, mutta diplomatian pelisäännöt ovat vuosisataiset.”

Miten arvioitte WikiLeaks-aineiston Suomessa herättämää, varsin vilkasta julkista keskustelua?

”Tähän keskusteluun tuntuu liittyvän paljon tunnetta ja intohimoa. Keskustelu olisi jäänyt huomattavasti värittömämmäksi, jos tiedotusvälineet olisivat osanneet ja halunneet viileästi muistuttaa itseään ja lukijoitaan diplomatian ja kansainvälisen kanssakäymisen perussäännöistä.”

Kuva Hannu Lindroos.