Raiskattu luottamus

Ulkomaalaiset ja etenkin turvapaikanhakijat ovat yliedustettuina Suomen seksuaalirikostilastoissa. Epäilyt useiden lasten törkeästä hyväksikäytöstä Oulussa ja Helsingissä ovat saaneet poliitikot lupaamaan nopeita toimia. Helppoja ratkaisuja ei ole.

Järkyttävää. Pöyristyttävää. Suututtavaa. Puoluejohtajat kiirehtivät tuomitsemaan kuin yhdestä suusta.

Epäiltyjä seksuaalirikoksia oli tammikuun alkuun mennessä paljastunut lyhyessä ajassa yhdeksän. Kaikki Oulussa, kaikki alaikäisiin kohdistuneita, useat törkeitä. Kaikissa epäiltynä ulkomaalaistaustainen mies, tai useampi.

Myös Helsingin poliisi kertoi tammikuussa ottaneensa kiinni kolme miestä epäiltynä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Ulkomaalaistaustaisia. Kaksi vapautettiin heti, ei ollut syytä epäillä.

Sisäministeri Kai Mykkänen puhui ”ilmiöstä”. Hallituksen kerrottiin ryhtyvän toimiin sen ”yleistymistä vastaan”.

Tällainen ei mahdu Suomeen!

Perussuomalaiset olivat asialla jo aiemmin. Puolueen naiset julkaisivat ennen joulua valokuvan, jossa heidän suunsa oli suljettu teipillä. He pitivät kylttiä, jossa luki: ”Outoa on hiljaisuus maahanmuuttajien tekemisen seksuaalirikosten ympärillä.”

Se on viesti, jota perussuomalaiset toistaa jatkuvasti. Puolueen mielestä julkisuudessa hyssytellään ja paapotaan raiskaajia, jätetään kertomatta väkivallasta. Suvaitsevaisuussyistä.

Mielipiteen tukena on tilasto: ulkomaalaistaustaiset miehet ovat yliedustettuina seksuaalirikostilastoissa.

Viime vuonna lähes joka neljäs seksuaalirikoksista epäilty oli ulkomaalainen. Alaikäisiin kohdistuneissa tapauksissa joka viides. Tilastojen kärjessä ovat irakilaiset ja afganistanilaiset.

Luvut ovat peräisin poliisille ilmoitetuista tapauksista. Kun rikollisuutta tutkitaan, vertaillaan aina ilmoitusmääriä, sillä ne ovat lähempänä itse tapahtumaa. Oikeudessa tuomittujen määrä kertoisi enemmän näyttökynnyksestä, oikeusprosessista, juridiikasta.

Syitä ja selityksiä yliedustavuudelle on pohdittu paljon. Varsinaisia tutkimuksia on tehty hyvin vähän.

 

Keväällä 2018 kahdesta raiskauksesta ja yhdestä raiskauksen yrityksestä tuomittu syyrialaismies valitti tuomiostaan hovioikeuteen.

Siellä hän vetosi hyvin harvinaiseen puolustukseen: kulttuurisyihin.

Parikymppinen mies oli kasvanut hartaassa muslimiperheessä Damaskoksessa, mutta karannut esiteini-ikäisenä Turkkiin. Aloittaakseen uuden elämän, ryhtyäkseen työntekoon, niin hän kertoi.

Mies oli käynyt koulua muutaman vuoden ajan ja tullut erotetuksi. Lukemaan tai kirjoittamaan hän ei ehtinyt oppia.

Hän oli päätynyt Istanbulin ja Ankaran kautta Kreikkaan. Sieltä Serbiaan, Unkariin, Ruotsiin, sitten Suomeen, Lohjalle. Tarinasta on totta ainakin Unkarissa oleskelu, siitä on virallisia dokumentteja.

Käräjäoikeuden tuomio annettiin helmikuussa 2018. Mies oli seurannut yöllä kadulla kävellyttä naista, yrittänyt suudella ja kosketella, päästä rappuun. Naisen onnistui päästä pakoon. Seuraavan ei. Mies oli tunkenut asuntoon ja raiskannut. Viikkoa myöhemmin hän teki saman kolmannelle naiselle.

Kolme ja puoli vuotta ehdotonta vankeutta.

Ennen pidätystä mies oli asunut joitakin kuukausia Suomessa. Valituksessa hän sanoi, ettei ollut vielä ehtinyt sopeutua Suomeen. Ettei hän tiennyt, että raiskaus on rikos. Toisaalta mies myös sanoi, että hänen isänsä oli kyllä kertonut hänelle jo nuorena Syyriassa, ettei naisia saa lähestyä ilman suostumusta.

Valitus ei menestynyt. Kulttuuritausta ei ole peruste rangaistuksen alentamiselle. Tuomioistuimelle pitäisi olla yksi ja sama, mistä syytetty on kotoisin.

Jostain syystä kuitenkin ulkomaalaistaustaiset toimitaan raiskauksista huomattavasti suomalaistaustaisia useammin ehdottomaan vankeuteen.

Vuosina 2008–2014 ulkomaalaistaustaisille tuomioista ehdottomia oli 65 prosenttia, suomalaistaustaisille 40 prosenttia.

On saatettu viettää aikaa keskustassa, alkaa seurustella. Toisinaan tuttavuus on alkanut niin, että nuori on pyytänyt ostamaan tupakkaa tai alkoholia.

Syyrialaismiehen tapaus päätyi alun perin juristi Elisabeth Vuorenhelan pöydälle. Hän avusti miestä käräjäoikeudessa, hovin hoiti toinen avustaja.

Vuorenhela on työskennellyt hallinto-oikeuden tuomarina ja tuntee ulkomaalaisasiat hyvin. Oman toimiston perustamisen jälkeen hän on auttanut turvapaikanhakijoita oleskelulupa-asioissa.

Siksi poliisi soittaa usein, kun Suomeen tulleet ovat epäiltyinä ja tarvitsevat oikeusapua. Yleisin Vuorenhelan hoitama nimike on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Monesti Vuorenhela puolustaa sellaisia syytettyjä, jotka ovat tunteneet uhrin entuudestaan edes jotenkin. On saatettu viettää aikaa Helsingin keskustassa, alkaa seurustella. Toisinaan tuttavuus on syntynyt niin, että alaikäinen nuori on pyytänyt ostamaan tupakkaa tai alkoholia.

Samasta kerrotaan Poliisiammattikorkeakoulun turvapaikanhakijoita koskevassa raportissa. Sen mukaan teini-ikäisiin kohdistuneissa tapauksissa on käynyt usein niin, että päihteiden oston yhteydessä on vaihdettu yhteystietoja.

Merkittävä osa poliisin tietoon tulleista tapauksista on alkanut sosiaalisessa mediassa.

Kun Vuorenhela menee tapaamaan asiakasta ensimmäisen kerran, hän kyselee, minkä verran tämä tietää Suomen laista. Hän kysyy, mitä asiakkaan mielestä raiskaus tarkoittaa. Se on muutakin kuin penetraatio. Hän kysyy samaa suomalaisilta.

”Kyllä melkein kaikki tietävät. Moni tuntee lainsäädäntöä, on kyllä teoriassa selvää, missä rajat menevät”, Vuorenhela sanoo.

”Netissä jutteleminen on ehkä sellainen, mistä kaikki eivät tiedä, mikä on rikollista. Mutta eivät tiedä suomalaisetkaan.”

 

Tilastojen syitä selittävää tutkimusta Suomessa ei juuri ole. Yksi sentään.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti tarkasteli vuonna 2014, miten ikä ja sukupuoli selittävät maahanmuuttajien rikollisuutta neljässä rikostyypissä: pahoinpitelyissä, ryöstöissä, varkauksissa ja raiskausrikoksissa. Samalla tutkittiin tulotason ja asuinpaikan vaikutusta.

”Niiden selitysarvo on aika suuri, mutta ei tyhjentävä”, yksi tutkimuksen tekijöistä, yliopistotutkija Martti Lehti sanoo.

Iän, sukupuolen ja sosiaalisten syiden vaikutus pyritään poistamaan, jotta luvut olisivat kuvaavampia. Sitä kutsutaan vakioinniksi. Suomeen tulleissa, erityisesti irakilaisissa ja afganistanilaisissa, kun on nuoria miehiä suhteellisesti paljon.

”Raiskauksissa vaikutus oli erittäin pieni, toisin kuin muissa rikostyypeissä. Tasot Lähi-idästä ja Afrikasta muuttaneilla olivat kymmenkertaiset syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna vakioinnin jälkeenkin.”

Lehden mielestä ei ole perusteltua puhua maahanmuuttajien tai ulkomaalaisten rikollisuudesta. Erot rikollisuustasoissa maahanmuuttajaryhmien välillä ovat niin suuret.

Kulttuurieroilla, joita perussuomalaiset toistelevat ja joihin syyrialaismies vetosi hovioikeudessa, ei vaikuttaisi olevan suurempaa merkitystä. Maahantulon muodolla näyttäisi olevan enemmän vaikutusta kuin lähtömaalla.

”Ne maat, joista tullaan pakolaisstatuksella, ovat aika korkealla tilastoissa. Sieltä, mistä maahanmuutto on pääasiassa työperäistä, myös Afrikan maista tulevilla, rikollisuusluvut ovat matalat”, Lehti sanoo.

Se ei tarkoita, että turvapaikan hakeminen aiheuttaisi rikokseen syyllistymisen. Jotta aiheuttavat tekijät voisi eritellä, pitäisi tutkia epäiltyjen taustoja. Sellaista tutkimusta ei ole tehty.

 

Seksuaalirikokset ovat nousseet puheenaiheeksi aina kuohuttavien oikeustapausten kautta.

Niihin ei ole suhtauduttu aiempina vuosikymmeninä julkisuudessa niin vakavasti kuin nykyään. Eikä laissakaan: avioliiton sisällä tapahtuva raiskaus ei ollut edes rikos ennen vuotta 1994. Seksuaalinen ahdistelu kirjattiin rikoslakiin 2014.

Mutta kun tekijä on ollut tuntematon, 80-lukulaisin termein ”himoraiskaaja” tai ”puskaraiskaaja”, otsikoihin on kyllä päässyt.

Kesällä 1981 kolme helsinkiläistä miestä tuomittiin 16-vuotiaan raiskauksesta. He olivat kaapanneet tytön autoonsa ja ajaneet kaupungin laidalle. Yksi miehistä raiskasi, toiset avustivat.

Samana kesänä espoolainen linja-autonkuljettaja raiskasi ja tappoi 18-vuotiaan tytön. Häntä epäiltiin sarjamurhaajaksi.

Lehdissä oli tapana maalailla rikolliset erityislaatuisiksi ja pidäkkeettömiksi hirviöksi. Tilastoja ei juuri tarkasteltu. Asiantuntijaksi Helsingin Sanomiin kelpasi oikeustieteiden ylioppilas. Pirkko Viitala selitti, että suurin osa raiskauksista on tosiasiassa tuttujen, ”ihan tavallisten miesten”, tekemiä.

Poliisi ja media antoivat jatkuvasti ymmärtää, että vastuu on naisilla. ”Naisen pitäisi tietää, mihin mies pyrkii. Jos mies ei onnistu viettely-yrityksessään, hän saattaa turvautua väkivaltaan”, Helsingin rikospoliisin väkivaltatoimiston johtaja Väinö Rantio varoitteli kesäkuussa 1979.

Sama jatkui seuraavilla vuosikymmenillä.

”Kunpa naiset huolehtisivat yhtä hyvin itsestään kuin kännykästä ja käsilaukusta”, poliisit huokailivat Helsingin Sanomissa kesällä 1999.

”Miesten ja naisten erilaisuus on edelleen tosiseikka, jota ei pidä unohtaa. Nainen kaipaa juttuseuraa, mies haluaa seksikumppanin.”

Uutisointi häiritsi parikymppistä valtiotieteiden opiskelijaa Anna Mäkelää. Hän halusi tehdä siitä gradun. Tutkimusta oli hyvin vähän, Suomessa ei yhtään.

Mäkelä päätyi kirjoittamaan vuonna 2000 lopputyössään, että media ylläpitää myyttiä petomaisesta puskaraiskaajasta, joka on ”oikeampi” raiskaaja kuin tuttu mies.

”Jako Meihin ja Niihin, Meihin ja Toiseen auttaa jaottelemaan raiskaukset oikeisiin ja vääriin”, Mäkelä kirjoitti.

Hän on lopettanut tutkijantyön jo kymmenen vuotta sitten, mutta seuraa uutisia.

”Hätkähdyttää, että ulkomaalaisiin liittyvistä seksuaalirikoksista on rakennettu ’meidän’ ja ’toisten’ toimintaa”, Mäkelä sanoo.

”Se sama 90-lukulainen asetelma toistuu.”

Aihe nousi esille, kun turvapaikanhakijoiden määrä nousi äkisti syksyllä 2015. Saksan Kölnistä raportoitiin seuraavana uutenavuotena, että ”ulkomaalaiset miehet” olivat syyllistyneet satoihin ja satoihin ahdistelutapauksiin.

Yhtäkkiä Helsinginkin poliisi oli sitä mieltä, että Helsingin rautatieasemalla oli tapahtunut vuodenvaihteessa jotain Kölnin joukkoahdistelun tapaista. Ensin se oli tiedottanut, että juhlinta oli sujunut rauhallisesti, rauhallisemmin kuin aiempina vuosina.

Sitten se pyysikin tekemään rikosilmoituksia paikasta, johon oli kokoontunut paljon ulkomaalaistaustaisia. Tutkintapyyntöjä tuli kuusitoista, mutta jo helmikuuhun 2016 mennessä tutkinta oli keskeytetty kaikkien paitsi yhden osalta.

Kaikkia ahdistelun uhreja ei edes löydetty. Puolella tavoitetuista ei ollut rangaistusvaatimuksia.

”Syistä voi esittää hypoteeseja, ja suurimmaksi osaksi ne ovat järkeenkäypiä. Mutta asiaa kannattaisi tutkia ennen kuin ryhdytään tekemään ehkäisysuunnitelmia.”

Oulun ja Helsingin rikosepäilyistä tiedetään vielä hyvin vähän.

Tapauksista on silti tullut nopeasti valtava poliittinen kysymys. Niiden takia kevään vaaleista on jo ryhdytty puhumaan maahanmuuttovaaleina.

Epäilyt on niputettu yhdeksi ja samaksi ilmiöksi epäiltyjen taustan takia. Ne saattavat olla keskenään hyvinkin erilaisia, kuten muutkin seksuaalirikostapaukset.

Yhdessä Oulun tutkinnassa epäillyt eivät ole itsekään täysi-ikäisiä. Joihinkin tapauksiin liittyy useampi tekijä, toisiin yksi. Vain kolmen tapauksen osalta on kerrottu, että kyse on turvapaikanhakijoista tai kiintiöpakolaisista.

Keskusrikospoliisin erityistutkija Tuija Hietaniemi on joutunut toppuuttelemaan: keskeisessä roolissa näyttäisi olevan internet, ei kenenkään syntymämaa.

Netin kautta tapahtuva alaikäisten houkuttelu, niin sanottu grooming, ei ole uusi ilmiö. Se ei vain koskaan ole yltänyt puolueiden vaaliteemaksi.

Tilastot ovat silti mitä ovat. Ne näyttävät samalta Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa.

Tutkijoille se kertoo, ettei eri maiden maahanmuuttopolitiikan erityispiirteillä ole vaikutusta, mutta niiden yhteisillä tekijöillä saattaa olla. Mitä ne sitten ovat, pitäisi selvittää erikseen.

Muissakaan maissa ei ole tehty kovin syvällistä tutkimusta rikoksiin syyllistyneiden taustoista.

Julkisuudessa on arvailtu, että kysymys voisi olla traumoista, pitkistä vastaanottokeskuksissa vietetyistä ajoista, perheestä erossa olemisen aiheuttamasta sosiaalisen kontrollin puutteesta.

”Syistä voi esittää mitä tahansa hypoteeseja, ja suurimmaksi osaksi ne ovat ihan järkeenkäypiä. Mutta asiaa kannattaisi tutkia ennen kuin ryhdytään tekemään ehkäisysuunnitelmia. Onko jostain kansalaiskasvatuksesta sitten mitään hyötyä, jos syyt ovat muualla”, tutkija Martti Lehti sanoo.

Sisäministeriö on ilmoittanut valmistelevansa kymmenkohtaista toimenpideohjelmaa, jolla torjutaan ulkomaalaistaustausten rikollisuutta.

Siihen kuuluu palautuspolitiikan uudelleentarkastelua, ilmeisesti erityisesti maasta poistamisen nopeuttamiseksi, ja valistuskampanjoita.

Ennen maaliskuisia vaaleja nykyinen hallitus yrittää ainakin koventaa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia. Oulun kaupungille annetaan todennäköisesti rahaa kriisinhoitoon, mahdollisesti lisäbudjettia suunnataan myös työhön, jolla ehkäistään lasten houkuttelua netissä.

Enää perussuomalaisetkaan eivät voi väittää, että suut olisi teipattu umpeen.

Sisältö