Ulkomaalaiskeskustelu: ”Vähemmän tunnetta, enemmän faktoja”

Kotimaa 14.10.2011 09:00
IOM:n pääjohtaja William Lacy Swing Genevessä 10. joulukuuta 2009. Kuva Martial Trezzini / AP / Lehtikuva.

”On jo aika lopettaa keskustelu siitä, pitäisikö maailmassa olla muuttoliikettä vai ei. Muuttoliike on vääjäämätön, tarpeellinen ja suotava ilmiö tämän päivän maailmassa. Se on olennainen osa viime vuosikymmenien aikana luodun maailman sosiaalista ja taloudellista rakennetta”, totesi kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n pääjohtaja William Lacy Swing Helsingissä torstaina.

Lacy Swing puhui IOM:n, uutistoimisto Inter Press Servicen ja Suomen ulkoministeriön yhdessä järjestämässä seminaarissa.

Ihmiset ovat Lacy Swingin mukaan kautta ihmiskunnan historian lähteneet liikkeelle silloin, kun omassa maassa toimeentulo on riittämätön.

Eurooppalaiset lähtivät 1900-luvulla Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Nyt liikkeellä ovat myös muut.

”Siirtolaisuus on ihmiskunnan vanhin köyhyyden vähentämisen strategia.”

Tällä hetkellä noin 214 miljoonaa ihmistä asuu muualla kuin omassa kotimaassaan.

Swingin mukaan muuttoliike on vääjäämätöntä monesta syystä.

Samaan aikaan kun pohjoinen pallonpuolisko vanhenee, etelässä on suuri joukko nuoria jotka haluavat tehdä työtä. Pallonpuoliskojen intressit ovat yhtenevät, sillä kumpikin tarvitsee toinen toistaan.

Liikkuminen paikasta toiseen on helppoa ja internetin myötä tietoa on tarjolla kaikille.

”Muuttajat tietävät missä on työtä, he tietävät mitä paikkoja kannattaa välttää ja he kommunikoivat helposti perheensä ja ystäviensä kanssa.”

Myytit purkuun

Vaikka kansainvälinen muuttoliike on aikamme merkittävimpiä ilmiöitä, Lacy Swingin mukaan harvasta asiasta käydään julkista keskustelua niin hataralla pohjalla. Tutkimustietoa on käytettävissä entistä enemmän, mutta keskustelua käydään lähinnä tunnetasolla ja myyttien pohjalta. Sellainen keskustelu on omiaan lisäämään ihmisten pelkoja ja hämmennystä.

”Niin poliittinen keskustelu, median raportointi kuin julkinen mielipide muuttoliikkeen vaikutuksista on voittopuolisesti kielteistä ja perustuu stereotypioihin”, Swing sanoo.

”Muuttoliikkeen tuomat ylivoimaisesti myönteiset vaikutukset on unohdettu.”

Toisin kuin yleensä ajatellaan, siirtolaiset eivät suinkaan virtaa massoina kehitysmaista kehittyneisiin maihin, vaan suuri osa muuttoliikkeestä tapahtuu etelässä maasta toiseen.

Myöskään käsitys siitä, että muuttoliike olisi karkaamassa käsistä, ei hänen mukaansa pidä paikkansa. Maasta toiseen muuttavien ihmisten osuus koko maailman väestöstä on jo vuosikymmenet pysynyt tasaisesti kolmen prosentin paikkeilla.

”Eivätkä maahanmuuttajat ole rasite kehittyneiden maiden talouksille, päinvastoin. Tutkimusaineisto osoittaa vahvasti, että maahamuuttajien taloudellinen panos vastaanottavassa maassa on merkittävä ja positiivinen.”

”Kuka näissä maissa tekee likaiset, vaikeat ja vaaralliset työt? Maahanmuuttajat”, hän muistuttaa.

Niin ikään muuttoliike hyödyttää kehitysmaita. Kotimaahan lähetettävän rahan avulla lapset pääsevät kouluun, perheillä on ruokaa pöydässä.
Vuonna 2010 siirtolaiset lähettivät kotimaihinsa virallisten tietojen mukaan 325 miljardia dollaria, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin koko maailman kehitysapu.

”Mutta meidän pitää osata kohdata ne pelot, joita ihmisillä on maahanmuuttajia kohtaan. ”

Lacy Swing peräänkuuluttaa erityisesti medialta tasapainoista raportointia, jossa maahanmuuttajia ei tunneperäisesti leimata joko uhreiksi, rikollisiksi tai sankareiksi.

”Sen sijaan, että maahanmuuttajat ovat keskustelun kohde, heidät on syytä ottaa aktiviisesti keskusteluun mukaan. Silloin myös kuvasta syntyy rehellisempi.”

Vihamielisyyttä myös etelässä

Namibian media-oikeusasiamies Clement Daniels muistutti seminaarissa, että muukalaisvihamielisyyttä esiintyy myös etelässä. Ja että ääritilanteet voidaan estää vain puuttumalla siihen nopeasti ja määrätietoisesti.

Namibia ja Etelä-Afrikka vetävät suuret määrät siirtolaisia muista Afrikan maista, ja 2008 Etelä-Afrikassa leimahti rajuja väkivaltaisia hyökkäyksiä erityisesti Mosambikista, Malawista ja Zimbabwesta tulleita siirtolaisia kohtaan. 62 ihmistä kuoli ja sadat loukkaantuivat.

”Kun asioita jälkeenpäin selvitettiin, nähtiin että kyse ei ollut siitä että köyhät ihmiset olisivat pelänneet toimeentulonsa puolesta. Iskut olivat systemaattisesti organisoituja. Taustalla oli niin poliitikkoja kuin paikallisia liikemiehiä jotka ajoivat omaa etuaan.”

Median rooli oli Danielsin mukaan merkittävä – ennen iskuja lehdissä oli julkaistu runsaasti negatiivisia artikkeleita maahanmuuttajista. Toisaalta laatulehtien asiallinen raportointi auttoi purkamaan jännitteitä.

”Myös Namibiassa vasta kun media, kansalaisjärjestöt ja oikeuslaitos nousivat puolustamaan maahan tulleiden angolalaispakolaisten oikeuksia, myös asenteet jopa valtion tasolla alkoivat muuttua. Se vaati paljon myyttien purkamista.”