Sanallinen arviointi menee helposti lepertelyksi: ”Kallen edistyminen ruotsissa on viivehakuista”

PAKINA: Jukka Ukkola ehdottaa, että jo peruskoulussa voisi ottaa käyttöön latinankieliset arvosanat.
Ukkola 10.6.2017 18:36

© Janne Tervamäki

Koulujen päättyessä on tapana jahkailla, pitäisikö oppilaiden suorituksia arvioida numeroilla vai sanoilla.

Omina kouluaikoinani kauan sitten käytettiin pelkästään numeroita, joita oli muistaakseni noin kolme. Numero 4 tiesi ehtoja, kaksi nelosta luokalle jääntiä. Viitosella pääsi nipin napin läpi ja kuutosen saajia pilkattiin poikaporukoissa pingoiksi.

Myöhemmin tosin kuulin, että oli olemassa vielä isompia numeroita, mutta ilman ensi käden tietoa jätän ne tässä omaan arvoonsa.

Nykyisin on kuulemma osittain siirrytty sanallisiin arviointeihin, siis siihen tyyliin, että ”Taneli tarvitsee vielä vähän harjoitusta”, ”Emilia antaa työrauhan toisille ja on muutenkin aika flegmaattinen”, ”Aurora laulaa pätkittäin nuotilleen”, ”Ehkä tästä Onni-rääpäleestäkin vielä mies tulee, kunhan oppii pyyhkimään nenänsä”, tai ”Eetuelias sietäisi selkäänsä ja kuuluisi kasvatuslaitokseen”.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu