Presidentti Aasa Oosanen

Ihmiset voivat töksäyttää suosikikseen myös Kimi Räikkösen tai TIS-Eveliinan, Jukka Ukkola kirjoittaa.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Ajatella, että jo heti ensi vuoden jälkeisenä vuonna Suomi saa uuden presidentin. Se näyttää varmalta, koska Urho Kekkosen 25-vuotisen hallinnon jälkeen presidenttikausien määrä rajoitettiin enintään kahteen, ja Sauli Niinistöllä nuo kaudet alkavat täyttyä. Tietysti aina on teoreettinen mahdollisuus, että Niinistö valitaan yhä uudelleen Kekkosen, Putinin tai Kim Jong-unin mallin mukaan, mutta toistaiseksi sellaisen esittäminen ei ole poliittisesti korrektia.

Uuden presidentin henkilö on sitäkin epävarmempi. Gallupeissa ei ole yhtään selvää suosikkia, koska ihmiset eivät ole ajatelleet koko asiaa, vaan sanoa töksäyttävät ensimmäisen nimen, joka päähän pälkähtää, olipa se sitten Kimi Räikkönen tai TISEveliina. Ainoastaan kolme suosiolukua on noussut edes 15 prosenttiin: Pekka Haavisto ja Olli Rehn, 17 prosenttia sekä En osaa sanoa 15 prosenttia. Nuo kolme eivät edes yhdessä saisi enemmistöä kaikista äänistä.

On kuitenkin vielä aikaa harkita valintoja, ja kokemuksesta tiedetään, että mitä tahansa voi sattua jopa vaalikampanjan viimeisinä päivinä. Joku suosikki saattaa väläyttää vääränlaisen ilmeen tai vastata väärin televisiossa, toinen ajelee liikaa pirssillä ja kolmas on sanonut vuonna 1992 jollekulle naishenkilölle, että tällä on tukka hyvin. Eihän tuollaisista tietysti ole presidenteiksi, joten kärkeen saattaa pompsahtaa musta hevonen sijalta neljä tai vielä kauempaa.

Tämän hetken kärkikolmikosta mielenkiintoisin on kolmonen, En osaa sanoa, joka voisi ottaa kampanjaan helpommin hahmotettavan nimen, esimerkiksi anagrammin Aasa Oosanen. Muihin ehdokkaisiin verrattuna hänellä on muutamia etuja. Vanhoista gallupeista tiedetään, että riippumatta kannatusvaihteluista Aasa Oosanen pysyy aina lähellä kärkeä – sitä lähempänä, mitä enemmän suosio hajaantuu. Hän on siis koko kansaa yhdistävä ehdokas. Lisäksi hän on niin tuntematon, että häneen ei henkilöidä minkäänlaisia mokia, vaan ne menevät aina muiden piikkiin.