Uusveganismi
Koska ruokalahkojen tarjonta on näin ylenpalttista, yksinkertaisinta on julistautua uusvegaaniksi ja määritellä eväät uudelleen, kirjoittaa Jukka Ukkola.
Maailman luonnonsäätiö WWF on painottanut ties kuinka monetta kertaa, että ihmisten pitää syödä entistä enemmän kasviksia. Tätä eivät vieläkään kaikki tee, ehkä siksi, etteivät tiedä, mikä ruoka hyväksytään kasvikseksi ja pitääkö ryhtyä vegaaniksi, laktovegetaristiksi, lakto-ovovegetaristiksi, pescovegetaristiksi, pollovegetaristiksi, makrobiootikoksi, demivegetaristiksi, semivegeksi, sekaaniksi vai fleksaajaksi.
Koska ruokalahkojen tarjonta on näin ylenpalttista ja sekavaa, yksinkertaisinta on julistautua uusvegaaniksi ja määritellä eväät uudelleen. Se helpottaa kasvisruokaan siirtymistä olennaisesti.
Aloitetaan helpoimmasta päästä. Esimerkiksi salaatti, porkkana ja omena ovat selvästi kasvisruokaa, koska ne ovat sitä jo syntyessään ja ne syödään sellaisenaan.
Googlettamalla voi kasviksiksi havaita monia aivan outoja ruokatarpeita, kuten palsternakka, kirveli, pakora, pepino, valkoretikka, kik, aquafaba, agar-agar ja kvinoa.