Mikäli postia on vielä pakko ylläpitää, se voi laajentaa rahastamista

PAKINA: Jukka Ukkola pohtii itsepalvelupostia.

Profiilikuva
pakina
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

PAKINA: Jukka Ukkola pohtii itsepalvelupostia.

Valtion ruohonleikkuuyhtiö Valru, joka tunnetaan myös nimellä Posti Group, suunnittelee harrasteensa postinjaon vähentämistä kolmeen kertaan viikossa. Postilaitoksen historian perusteella tuo taitaa olla suurin piirtein keskimääräinen jakelutiheys. Vanhimmat meistä muistanevat, kuinka postimies soitti aikoinaan kahdesti päivässä – vaiko peräti kolmesti? Jos vielä vanhempia olisi elossa, he muistaisivat, kuinka 1700-luvulla postia jaettiin kahdesti kuukaudessa – vai peräti kolmesti? Kolmen päivän viikkojakelu osuu noiden ääripäiden väliin, joten palvelu ei suoranaisesti heikkenisi. Sitä vain kehitetään tai laajennetaan, kuten tehtiin jo aiemmin, kun postinjakoa laajennettiin iltayöhön.

Lienee jo myöhäistä murehtia sitä, pitääkö postia todellakin tällä lailla kehittää. Parempi on keskittyä pohtimaan, minä päivinä haluamme postimme ja minä päivinä emme. Valittavina on seitsemän viikonpäivää, mutta vain periaatteessa. Osa päivistä on ulkona jo entisten päätösten perusteella: lauantaina ja sunnuntaina ei ole postia ennenkään jaettu ja tiistai on ruohonleikkuupäivä. Näin ollen saamme valita vain yhden uuden postittoman päivän neljästä vaihtoehdosta: maanantai, keskiviikko, torstai tai perjantai. Jos minulta kysyttäisiin, luopuisin laskuista vaikka joka päivä, mutta eipä taideta kysyä.

Kolmipäiväisyys ei varmaan vielä riitä poistamaan kaikkia postinkannosta aiheutuvia kuluja, kuten kai on tarkoitus. Siihen ei riitä edes yksipäiväiseen jakeluun siirtyminen, joten ennen pitkää asiakkaat saavat noutaa itse postinsa sieltä mistä ne ovat tulossa. Se voi olla aika romanttistakin, kun Julia Ivalosta lähettää Romeolle Hankoon tekstarin: ”Mulla sulle täällä #<3kirje”, ja Romeo matkustaa sitä sitten Ivalosta hakemaan.

Mikäli postilaitosta on vielä pakko ylläpitää, se voi laajentaa rahastamista. Nykyisinhän postimaksun maksaa vain yksi asiakas, useimmiten lähettäjä, joten tuotot on helppo tuplata, kun palvelut aletaan rahastaa molemmissa päissä. Siis lähettäjä ostaa lähetyspostimerkin ja vastaanottaja vastaanottopostimerkin, jolla hän saa itse käydä lunastamassa lähetyksen postitoimistosta, kantajia vaivaamatta.