Laman syöverit

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen talous on riutunut viime vuodet niin pahasti, että se on tällä hetkellä surkeammassa kunnossa kuin vuonna 2008, jolloin se ei ollut ollenkaan surkeassa kunnossa. Elintaso ei ole parantunut aikoihin, vaan pikemminkin heikentynyt. Yhä useampi talousasiantuntija alkaa kohta olla taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että kuka tietää, vaikka ennen pitkää voitaisiin ehkä kenties ruveta harkitsemaan lamasta puhumisen aloittamista. Vielä murheellisemmin asiat ovat oikeastaan vain Brasiliassa, jossa juuri päättyivät jalkapalloilun MM-kisat. Isäntämaa hävisi kaksi viimeistä otteluaan maalein 1–10, joten on luontevaa, että siellä vaaditaan presidentin eroa, vaikkei hän olekaan palloliiton entinen puheenjohtaja, kuten meillä. Suomen ja Sauli Niinistön pelasti jalkapallohäpeältä luultavasti vain se, ettemme onneksi päässeet kisoihin mukaan. Jos olisimme päässeet, olisimme luultavasti hävinneet jopa isäntämaalle. Se olisi ollut sellainen isku kansanväliselle maineellemme, että sen jälkeen olisi ollut turha haaveillakaan uusista jäänmurtajakaupoista Brasiliaan.

Brasilian tapahtumat paljastivat joka tapauksessa myös Suomen surkeuden välillisesti, ankeutena kotikatsomoissa. Televisiokauppa sujui vielä kohtuullisesti, mutta laman oireet näkyivät. Eräässä itähelsinkiläisessä kodissa kuulemma jouduttiin tihrustamaan MM-kisoja vain 40-tuumaisesta ruudusta, jonka plasmanäytön resoluutio oli alle 2K ja josta puuttui kokonaan Touch Pad ja jopa My Stream. Maaseudulla pula-aika on ehtinyt vielä syvemmälle, sillä esimerkiksi vakituisessa tarkkailupisteessämme, Savukosken Teboililla, telkkari pidettiin sähkön säästämiseksi kokonaan suljettuna Norsunluurannikon ja Japanin välisen ottelun aikana, vaikka tuo jännitysnäytelmä päättyi kihelmöivästi 2–1.

Tällaisten koettelemusten jälkeen voimme vain kauhulla odottaa, miten meidän käy ensi jouluna. Saattaapa silloin monen kunnon isukin lahjakonjakki vaihtua Hennessy Ricardista Martell L’Oriksi, äiti joutuu tyytymään Shalinin parfyymiin normaalin Jean Patou Joyn asemesta ja pikku-Jennan tabletissa ei välttämättä ole 128 gigaa eikä edes retinaa.