Sumujen saari

Pakina: Brexitin jälkeen ei tarvitse jännittää, säilyykö Norwich Englannin valioliigassa, Jukka Ukkola kirjoittaa.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jotkut meistä muistavat vielä tänäkin päivänä Britannian, tuon hassunkurisen saarivaltakunnan, joka viikko sitten katosi maailmankartalta Lontoon sumuun eikä ole sieltä sen koommin palannut. Kauan tuota karkausta odotettiin, mutta loppujen lopuksi se saatiin ajoitetuksi aivan oikeaan hetkeen, sillä nyt on menossa karkausvuosi.

Brexitin taustalla on vanha perinne, Britannian kansallislaulu God save the Queen. Tuon hymnin huonosti tunnetussa toisessa säkeistössä nimittäin määritellään kuningaskunnan ulkopoliittinen peruslinja: ”O Lord, our God, arise, Scatter our enemies, And make them fall! Confound their politics, Frustrate their knavish tricks…” Vapaasti suomennettuna säkeistö menee jokseenkin näin: ”Voi Luoja, meidän Jumalamme, nouse, Hajota vihollisemme, Ja saa heidät sortumaan! Sekoita heidän politiikkansa, Estä heidän konnamaiset temppunsa…”

Monta vuosisataa britit odottivat, että Luoja tekisi työtä käskettyä, mutta kun tuloksia ei kuulunut, tuuraajaksi valittiin Boris Johnson – ja tässä nyt ollaan. Tai siis siellä jossakin sumussa.

Britannian eroa Euroopan unionista on ollut vaikea ymmärtää monin paikoin, muun muassa Englannissa, Walesissa, Skotlannissa, Irlannissa, Mansaarella, Ulko-Hebrideillä ja Euroopassa. Edes kaikki suomalaiset eivät ole täysin selvillä siitä, mitä brexit tarkoittaa. Helpoimman rautalankamallin siitä saa kuvittelemalla, mitä merkitsisi, jos vaikka Savo päättäisi erota Suomesta, eli tekisi sexitin. Mahtasko tuo mittäe haetata.