Kohtalon päivä

Lienee parasta varautua pahimpaan, asteroidin täysosumaan.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tämän tekstin kirjoittaminen on ehkä jo liian myöhäistä, sillä lehtemme ilmestymispäivä on perjantai, 24.7.2020. Juuri tuona kohtalokkaana päivänä maapallon ohittaa asteroidi, jolle on annettu turhan tylsä nimi 2020ND. Tai siis toivottavasti ohittaa.

2020ND on halkaisijaltaan parisataametrinen möykky, joka kiitää avaruudessa 13 kilometrin sekuntinopeudella. Tiedemiesten laskelmien mukaan se ohittaa Maan vain viiden miljoonan kilometrin päästä. Siksi Nasa on luokitellut asteroidin ”Maata mahdollisesti uhkaavaksi avaruuskappaleeksi”. Siitä kirjoitetuissa jutuissa rauhoitellaan ihmiskuntaa moneen kertaan: ”tuskinpa se tänne osuu”, ”ei se varmaan ole oikeasti vaarallinen”, ”onhan näitä käynyt lähempänäkin” ja niin edelleen. Mieleen tulee vanha vitsi, jossa lentäjä hyppäsi laskuvarjolla putoavasta lentokoneestaan ja jätti automaatin rauhoittelemaan matkustajia: ”Meillä ei ole mitään hätää, hätää, hätää…”

Niin. Katsotaanpa vähän näitä uutisia, joita tulee Yhdysvaltain avaruushallinnolta, siis maasta, jossa eletään totuuden jälkeistä aikaa ja mätäkuun alkua. Jos mikä tahansa on mistä tahansa viiden miljoonan kilometrin päässä, miten se voi olla mahdollinen uhka? Eikö se ehkä olekaan niin kaukana? Voiko se muuttaa mieltänsä ja koukata tänne? Jos tutkijoiden arvioissa voi olla viisi miljoonaa kilometriä klappia, miten he voivat tietää asteroidin läpimitan muutaman metrin tarkkuudella? Voimmeko uskoa, että se on ylipäätään tulossa tai edes olemassa?

Kun tämä on tällaista arvailua, lienee parasta varautua pahimpaan, siis täysosumaan. Mitä teet, jos asteroidi lupauksista huolimatta osuu omaan päähäsi tai naapurin heinäpellolle?