© Janne Tervamäki

Mustin joulu

Ukkola 15.12.2017 06:00
Jukka Ukkola

jukka.ukkola@hotmail.com

Nykyisin kuuluu olevan kovasti muodikasta antaa joululahjoja paitsi ihmislähimmäisille myös lemmikkieläimille. Mikäs siinä, jos kerran on ylimääräistä rahaa, kuten näin noususuhdanteessa useimmilla on.

Musti varmaan ilahtuu joululahjaluustaan aivan eri tavalla kuin arkisesta ruoka-annoksestaan ja Mirri suorastaan kehrää löytäessään kuusen alta elävän hiiren tai paketillisen perkeitä.

Jonkin verran mielikuvituksettomilta noin perinteiset joululahjat kuitenkin kuulostavat. Lemmikkimme saattaisivat hyvinkin arvostaa hieman eläinkohtaisempia yllätyksiä, eli lahjoja, jotka osoittaisivat antajan oikeasti miettineen lahjansaajan tunteita, perhesuhteita, yhteisöllisyyttä ja sen sellaisia asioita.

Jonkin verran tähän suuntaan on jo kuljettu, kun esimerkiksi puudelille hankitaan samanlainen ulkoiluasu kuin perheen muillekin lapsille, tai pitbullterrieri saa uuden kuonokopan, joka on sävy sävyyn emännän käsilaukun kanssa.

Pisimmälle vietynä empatia voi tarkoittaa vaikka sitä, että perheen minipossun lahjapaketista paljastuu aito harmaasuolattu kinkku – mikäpä paremmin kuvaisi joulun luonnetta sukujuhlana: ”Porsaita äidin oomme kaikki…”

 

Lemmikkilahjoissa kannattaa kiinnittää huomiota myös laatuun.

Jos esimerkiksi etsitään lahjakonjakkia tyttären hoitohepalle tai kantakirjagerbiilille, aina on suositeltavampaa ostaa vaikkapa Martell Création Grand Extraa kuin jotain halpabrandya. Mikäli sekään ei eläimelle kelpaa, konjakki on onneksi kierrätyskelpoista eläinravintoa, joten sitä voi ennakkoluuloton isäntäkin käyttää sellaisenaan.

Kierrätys onnistuu myös sillä lailla, että ihmisten saamat turhat lahjat, joita ei kehtaa palauttaa, lahjoitetaan edelleen lemmikeille. Eläinten keskuudessa ei ainakaan vielä ole yleistynyt huonoista lahjoista niuhottaminen, vaan esimerkiksi luppakorvakani saattaa aidosti iloita vähän käytetystä nenäkarvatrimmeristä ja venäjänkääpiöhamsteri leipäkoneesta, vaikka se olisi muutaman vuoden takaista mallia.

Lahjan antaja puolestaan nauttii aitoa antamisen iloa ja voi vilpittömin mielin kertoa Lyyli-tädille, että tämän antama turhake on tullut todelliseen tarpeeseen. 

Eläinten keskuudessa ei ainakaan vielä ole yleistynyt huonoista lahjoista niuhottaminen.

Sisältö