Pyöröovet auki Eurooppaan

Ei ole ihme, jos europarlamentin vaalien äänestysaktiivisuus ei nouse edes Koskenkorvan prosentteihin.

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Euroopan unioni on kumma laitos. Sinne pyritään kiivaasti sisään, mutta jos sinne päästään, eipä sitten mennäkään, tai aletaan kohta pyrkiä kiivaasti ulos.

Näkyvin esimerkki on tietysti Britannia, josta tuli EU:n jäsen vuonna 1973, paljon ennen kuin Suomesta. Kolme vuotta sitten britit kuitenkin vahingossa päättivät kansanäänestyksellä, että eivät he haluakaan olla EU:n jäseniä. Siitä alkaen he ovat kiemurrelleet ja vatuloineet siitä, haluavatko sittenkin olla jäseniä, ja jos niin miten, vai haluavatko erota EU:sta ja jos niin miten, vai jotakin muuta ja jos niin miten.

Pienimuotoisemmin EU:n kummallisuus näkyy europarlamentin vaaleissa, myös Suomessa. Meillä on liuta poliitikkoja, jotka ovat asettuneet ehdokkaiksi, mutta eivät aio toteuttaa äänestäjän tahtoa siinä tapauksessa, että heidät valittaisiin, koska he ovat jo päättäneet tehdä mieluummin jotain muuta, esimerkiksi istua kotimaassa kansanedustajina, käydä kalastamassa tai kutoa sukkaa. Kuluttajan eli äänestäjän kannalta he ovat suunnilleen yhtä arvokkaita kuin ruohonleikkuri, joka myydään asiakkaalle ruohonleikkurina, mutta joka kieltäytyy ruohonleikkuusta, koska on sitoutunut haravakoneen virkaan. Erona on vain se, että haravakoneeksi paljastuneen ruohonleikkurin voi palauttaa kauppaan, eurotonta euroedustajaa ei voi. Sitten vielä ihmetellään, miksei äänestysaktiivisuus nouse edes Koskenkorvan prosentteihin.

Jo ennestään on tuntunut, että koko EU-parlamentti on eräänlainen poliitikkojen saattohoitola, jonne mennään sitten kun ei enää muuta keksitä. Kuinka ollakaan, Suomesta valitaan europarlamentaarikkoja 13, eli jokseenkin saman verran kuin ennen vanhaan valittiin maaherroja. Kun läänit lopetettiin, maaherrojakaan ei enää tarvittu, joten palkittavia poliitikkoja alettiin brysselöidä. Kun tämäkään ei oikein kelpaa, ei ehkä ole sattumaa – eikä sinänsä hullumpi ajatus – että nyt puuhataan läänien tilalle 18 maakuntaa. Varmaan niihin saadaan myös vähintään saman verran uusia herranvirkoja. Niihin voidaan sijoittaa osa niistä, jotka ovat uransa aikana saaneet eniten yhteenlaskettuja ääniä kunnallis-, eduskunta-, europarlamentti-, maakunta- ja karnevaaleissa. Tuollaisen herrasherran tittelinä voisi olla vaikka hätävaraneuvos.