Työväenliikkeen legenda Yrjö Kallinen nostaa päätään uudessa kirjassa – ja Youtubessa

Kotimaa 9.4.2011 07:01

Työväenliikkeen legenda Yrjö Kallinen ei ole kuka tahansa höpsähtänyt ukko. Paksut tummennetut lasit peittävät sokeutuneet silmät, mutta ääni on tukeva ja ajatus kirkas.

Yrjö Kallinen puhuu.

Legendaarinen televisiohaastattelu Elämmekö unessa? vuodelta 1971 on nykyään kaikkien nähtävissä Yle Areenassa sekä YouTubessa. (Haastattelun osat 2, 3, 4 ja 5)

Se on melko yllättävä hitti nykyaikana, sillä Kallinen (1886-1976) puhuu yhteen pötköön melkein tunnin. Haastattelija Hilkka Pietilä ei pääse esittämään monta kysymystä.

Elämmekö unessa? on legendaarisen, rutinoituneen puhujan esitys.

Pasifisti ja kasvissyöjä

Miksi Kallinen, itseopiskellut työväenliikkeen ajattelija, nousee aina uudelleen esiin? Nyt hänestä on jälleen tehty kirjakin, Matti Salmisen Yrjö Kallisen elämä ja totuus, joka on kirjoittajansa mukaan ”ajattelun elämäkerta”.

Onko Kallisella todella sanottavaa meille?

”Me olemme ajatustottumustemme unessa”, Kallinen julistaa tv-haastattelussa.

Kallinen oivalsi ihmisluonteen uneliaisuuden jo nuorena miehenä. Juuri ennen kansalaissodan puhkeamista 1918 hän kirjoitti näin:

”Vain se, että pallomme asukkaat ovat unissakävelijöitä, sallii heidän, minun yhtenä heistä, suhtautua olemiseen ja kaikkeen olevaiseen sillä tavalla kuin he suhtautuvat: eläimellisellä, idioottimaisella välinpitämättömyydellä.”

Se on reipasta puhetta, varsinkin tuona historiallisena hetkenä.

Vaikka maailma on muuttunut 1970-luvusta, ja vielä enemmän 1910-luvusta, Kallisen monet teemat ovat aivan tätä päivää. Tv-haastattelussa hän paasaa kerskakulutuksesta.

Hän oli myös pasifisti ja kasvissyöjä, edelläkävijä molemmissa.

Osuustoimintaliike on mennyttä, mutta saattaa tulla vielä takaisin. Työväenliike? Siinäpä kysymys. Teosofia? Kukapa tietää.

Ehkä Kallinen on unelma poliitikosta, jollaista salaa kaivattaisiin myös näissä vaaleissa. Kun nykypoliitikot pipertävät yksityiskohtien kanssa ja sokeutuvat todellisuudelle, Kallinen halusi ymmärtää kokonaisuutta.

Kallinen oli omana aikanaankin erikoinen yhdistelmä, sillä hän sekoitti keskenään aatesuuntia, joita pidettiin toisilleen vieraina. Jo uransa alussa hän toivoi toisaalta teosofien heräävän sosialidemokratiaan, toisaalta työväenliikkeen heräävän henkiseen ajatteluun.

Teatteriohjaaja Esa Kirkkopelto keksi Kallisen 1990-luvulla ja teki hänen ajatuksistaan yhden vuosikymmenen tärkeimmistä teatteriesityksistä. Yrjö Kallisen valaistuminen sulautti teatteri- ja tanssitaiteen, ja se välitti Kallisen psykofyysisen maailmanselityksen.

Ymmärsikö kukaan?

Matti Salmisen kirjan julkistamistilaisuudessa keskusteltiin Kallisen merkityksestä. Keskusteluun osallistui puoluetoveri Erkki Tuomioja, joka ei selvästikään ole Kallisen suuri ihailija. Hän myönsi vierastavansa tämän teosofista ajattelua.

Tuomioja kyseli, mahtoiko Kallinen olla kovin hyvä käymään dialogia.

Vaikka Kallinen vannoi itseopiskelun ja työväen sivistämisen nimeen, hänen puheensa eivät ehkä sittenkään aina tehonneet kuulijoihin.

Oma äitini kuunteli hänen luentojaan 1940-luvulla Työväen Akatemiassa. ”En kyllä ymmärtänyt mitään, kun hän oli niin filosofinen”, äiti muisteli.

Kallisen alkuperäisiä teoksia ei muuten ole julkaistu aikoihin.

Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämä ja totuus. 271 s. Into Kustannus.

Kuva Mauritz Hellström / Suomen Kuvapalvelu.