Apua romahtaneelle kielelle

Hallituksen kielipoliittisen ohjelman luonnos lupaa elvytystä karjalan kielelle. ”Tämä on edelleen näpertelyä”, sanoo karjalaisnuorten yhdistyksen puheenjohtaja.

kotimaa 25.11.2021 14:00
Tuukka Tuomasjukka
Taitoon (nero) liittyviä sananlaskuja karjalan kielellä.
Taitoon (nero) liittyviä sananlaskuja karjalan kielellä. © Karjalan liitto

Sanna Marinin (sd) hallituksen kielipoliittinen ohjelma voi tuoda karjalan kielelle elvytyssuunnitelman ja asiantuntijaryhmän valtioneuvostotasolle. Asia käy ilmi Suomen Kuvalehden näkemästä oikeusministeriön työryhmän ohjelmaluonnoksesta. Ryhmän työ valmistui marraskuussa 2021.

Karjala on suomen läheisin sukukieli, jota on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomeakin. 2010-luvun alussa karjalalla arvioitiin olevan Suomessa 11 000 kieltä hyvin taitavaa puhujaa, joista 5 000 käytti karjalaa päivittäin.

Karjalaa ei mainita perustuslaissa, toisin kuin muita vanhoja vähemmistökieliä eli romanikieltä, Suomessa käytettyjä viittomakieliä ja saamen kieliä. Karjalaisilla ei myöskään ole lakiin perustuvaa oikeutta oppia kieltään koulussa. Kun perustuslakia päivitettiin vuonna 1995, karjalaa ei lisätty lainsäädäntöön aktivistien lobbauksesta huolimatta.

Karjalan puhujien määrä on Suomessa romahtanut toisen maailmansodan jälkeen viidennekseen – yhtäältä puhujayhteisöjen hajoamisen, toisaalta outoon ja venäjän kuuloiseen kieleen liittyneen epäluuloisuuden takia.

”Suomalaisessa yhteiskunnassa on monen tekijän yhteisvaikutuksesta päädytty laittamaan karjalan kieli piiloon suomalaiselta valtaväestöltä. Ensin se siirrettiin perhepiiriin, sitten sitä on lakattu puhumasta lapsille, ja karjalaisten lapsia alettiin jopa kasvattaa suomalaisiksi, jotta heillä olisi helpompaa”, sanoo oikeusministeriön työryhmän jäsen, karjalan kielen professori Helka Riionheimo Itä-Suomen yliopistosta.

”Karjalan kieli on ajettu niin näkymättömäksi, että karjalankielisten sukujen nuoretkaan eivät välttämättä tiedä taustastaan.”

 

Työryhmän työn taustalla on vuonna 2019 laadittu hallitusohjelma. Siihen tehtiin kirjaus kielipoliittisesta ohjelmasta, jossa otetaan huomioon Suomessa puhuttuja vähemmistökieliä – ja ensi kertaa myös karjalan kieli.

”Tirautin muutaman onnenkyyneleen, kun näin karjalan kielen hallitusohjelmassa. Karjala on niin unohdettu, ja sen olemassaolo tunnetaan vain tutkijoiden ja aktivistien tasolla, että tunnustus hallitustasolla on tärkeää”, sanoo Kotimaisten kielten keskuksen suunnittelupäällikkö Lotta Jalava, joka kielipoliittisen ohjelman valmisteluryhmän varajäsen.

Kielen asema on ollut esillä myös eduskunnassa. Toukokuussa 2021 kahdeksan vihreiden kansanedustajaa teki kirjallisen kysymyksen siitä, kuinka karjalankielisten oikeudet turvataan lainsäädännöllisesti.

Vastauksessaan tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk) viittasi tuolloin lähtökuopissa olleeseen kielipoliittiseen ohjelmaan.

Siihen on kohdistunut paljon paineita. Asiantuntijat ja aktivistit ovat vaatineet konkreettisia toimenpiteitä karjalan kielen aseman parantamiseksi. Osa tavoitteista saattaa nyt olla toteutumassa, selviää vielä julkaisemattomasta ohjelmaluonnoksesta.

SK:n näkemässä asiakirjassa ehdotetaan, että karjalan kielelle tehtäisiin elvytyssuunnitelma ja toimenpideohjelma.

Luonnos ehdottaa myös selvitystä siitä, mitä perustuslakiin kirjattu oikeus ylläpitää omaa kieltä ja kulttuuria käytännössä tarkoittaa eri kieliryhmille ja millaisia muutostarpeita lainsäädännössä on.

Työryhmä ehdottaa karjalan kielelle ”valtioneuvostotason asiantuntijaryhmää”. Sen avulla saataisiin yleiskuva karjalan nykytilanteesta ja elvytyksen suuntaviivoista. Kirjaus ei kuitenkaan ota kantaa siihen, kuinka paljon ryhmässä olisi karjalaisia tai miten asiantuntijat edustaisivat yhteisöä.

Aktivistit ja asiantuntijat ovat lisäksi toivoneet oppilaille sitovaa oikeutta opiskella koulussa karjalaa esimerkiksi etäopetuksella saamen tapaan. Tämä vaatisi muutoksia lainsäädäntöön. Tätä luonnos ei lupaa.

 

SK:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan usean vähemmistökielen kielipoliittinen ohjelma on kokonaisuudessaan ollut liiankin kunnianhimoinen resursseihin nähden: oikeusministeriö on haukannut liian ison palan.

Vuonna 2019 perustetun karjalaisnuorten yhdistyksen puheenjohtajan Tuomo Kondien mukaan ohjelmasta vaikuttaisi tulevan odotettua parempi, mutta hän suhtautuu siihen yhä kriittisesti.

”Ohjelmassa pitäisi todeta, että nykytilanne on katastrofaalinen ja tarvitaan johdonmukaisia ja kokonaisvaltaisia toimia sen korjaamiseksi. Olen siinä käsityksessä, että siinä varotaan ottamasta kantaa lakeihin tai rahoitukseen ja tehdään pieniä askelia siellä täällä.”

”Ongelmana on kunnianhimottomuus. Tämä on edelleen näpertelyä.”

Valmistelutyöryhmän puheenjohtaja, yksikönpäällikkö Corinna Tammenmaa sanoo, että oikeusministeriö tuntee asiantuntijoiden toiveet hyvin.

”Se on toinen asia, onko ne käytännössä mahdollista toteuttaa ja millä aikataululla.”

”Haluan puolustautua väitteiltä siitä, että emme edistäisi karjalan kielen asemaa. Mehän olemme aina kuulleet karjalankielisiä, puolustaneet heitä ja nostaneet heitä esiin.”

 

Karjalan kielen eteen on tehty Suomessa vaikuttamistyötä 1990-luvulta alkaen, jolloin karjalaisen arkkipiispa Leon johtama Karjalan kielen seura perustettiin. 

Seuran työn seurauksena Itä-Suomen yliopisto perusti professuurin vuonna 2009 ja Yle aloitti viikottaiset karjalankieliset uutiset radiossa vuonna 2015. Vuonna 2009 karjala tunnustettiin tasavallan presidentin asetuksella ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi, minkä jälkeen sen tilaneesta on raportoitu Euroopan neuvostolle. 

Seurauksena Suomi on saanut huomautuksia muun muassa karjalankielisen mediasisällön vähäisyydestä.

Tuomo Kondien mukaan karjalaisaktivismissa on viime vuosina tapahtunut sukupolvenvaihdos.  Nuoret ovat alkaneet käyttää sosiaalista mediaa viestinsä välittämisessä, ja esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin kurssien opiskelijamäärät ovat kasvaneet merkittävästi.

Kondie tekee väitöskirjaa kielenelvytyksestä nuorten kieltenpuhujien näkökulmasta. Gradututkielmansa hän teki Suomessa asuvista karjalaisperheistä, joissa lapsille puhutaan karjalaa – ja joita on vain kourallinen. 

Karjalan kielen tilanne muistuttaa suomessa puhuttuja saamen kieliä ennen niiden elvytysohjelmaa: kieli ei siirry seuraavalle puhujapolville. Kondien mukaan karjalan asemaa parantavilla toimenpiteillä on kova kiire.

”Näen henkilökohtaisesti, miten ihmiset kärsivät tällä hetkellä. Karjalaisnuoret ovat katkeria, koska heiltä on viety oikeus johonkin sellaiseen, mikä heille kuuluu, eli karjalan kieleen ja kulttuuriin.”

”Moni kokee syrjintää ja häirintää. Kun puhut karjalaa metrossa, niin sinulle huudetaan, että mene takaisin Eestiin.”

 

Mainzin yliopiston professori, sosiolingvisti Anneli Sarhimaa sanoo, että lainsäädäntöä tarvittaisiin ennen kaikkea sitouttamaan Suomi karjalan kielen aseman pysyvään parantamiseen. 

”Jos karjalan tukemiselta ja elvyttämiseltä jää puuttumaan pysyvyys, Suomi ei sitoudu karjalan kielen tukemiseen samalla tavalla kuin se on sitoutunut saamen kielten, romanikielen ja ruotsin kielen tukemiseen.”

Sarhimaa on tutkinut karjalan kieltä ja sen puhujia 1980-luvulta lähtien ja kirjoittanut Vaietut ja vaiennetut – karjalankieliset karjalaiset Suomessa -teoksen.

Hän johti ensimmäistä systemaattisesti karjalankielisiä Suomessa tarkastellutta tutkimushankketta vuosina 2010–2013.

Oikeusministeriön työryhmän luonnoksessa viitataan myös Yleisradioon ja todetaan, että se aikoo julkaista karjalankielisiä satuja Areena-palvelussaan.

Asiantuntijakuulemisessa Sarhimaa totesi, että vanhojen satujen sijaan Ylen pitäisi dubata karjalaksi ohjelmia, joita lapset muutenkin katsovat: esimerkiksi Risto Räppäjyä (Risto Räppääjää), Muumiloi (Muumeja) ja Pipsa-poččii (Pipsa-possua).

Sarhimaa ehdotti myös karjalankielisen toimituksen perustamista Yleen. Tällaista ohjelmaluonnoksessa ei mainita.

 

Karjalan kielen valtiollinen tukeminen on aiemmin järjestetty arkkipiispa Leon johtaman yhdistyksen kautta. Se pyöritti viimeisinä vuosinaan muun muassa lyhytikäiseksi jäänyttä kirjakauppaa Helsingissä Kruununhaan arvoalueella, järjesti varhaiskasvatushankkeita sekä kustansi arkkipiispan runokirjoja ja muita kirjallisia julkaisuja. Toiminta on päättynyt.

Yhdistyksen toiminnasta paljastui valtiontukien väärinkäytöksiä, minkä seurauksena seuralta on esitetty perittäväksi yli puolet vuosien 2017–2019 valtionavustuksista, yhteensä noin 300 000 euroa. 

Karjalan kielen seuran aiemmin saamat tuet myönnetään tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistolle, mutta vuosittainen määrä on aiempaa pienempi. 

Tukea karjalan kielelle on myönnetty vuosi tai kaksi kerrallaan. Asiantuntijat vaativat rahoituksen muuttamista pysyväksi. Oikeusministeriön työryhmän ohjelmaluonnoksessa ei oteta kantaa karjalan kielen rahoituksen järjestämiseen.

Sisältö