Arvovalinta

Kun isä ei jää lapsen kanssa kotiin, perusteluna on usein raha. Oikeasti isän perhevapaa voi olla taloudellisesti kannattavin ratkaisu.

Kotimaa 28.11.2018 12:20
Teksti Piia Matikainen Kuvat Mirva Kakko

Elias Erämaja jäi vanhempainvapaalle, kun lapsi oli puolivuotias.

Syyskuun puolivälissä ammattiliitto Pron työvaliokunta hyrisi mielissään.

Medialiiton ekonomisti ja Graafisen teollisuuden liittojohtaja Elias Erämaja oli kutsuttu paikalle kertomaan mediatalouskatsauksesta. 30-vuotias Erämaja saapui tilaisuuteen lastenvaunujen kanssa.

Tunnin puheenvuorosta oli kulunut kymmenen minuuttia, kun alkoi itku. Erämaja antoi lapselle maidon ja jatkoi esitystään.

”Olin etukäteen kertonut, että jos minut halutaan, Arvi tulee mukaan.”

Arvi oli tuolloin puolivuotias. Viikkoa aiemmin Erämaja oli jäänyt vanhempainvapaalle.

Lokakuussa Erämaja seisoi neuvottomana Säätytalon ovella. Hän oli lupautunut tuuraamaan kollegaansa puhekeikalle. Luiska puuttui, joten vaunuja oli mahdoton saada sisään. Hän kiersi talon taakse, jossa oli esteetön sisäänkäynti mutta vastassa turvamies.

”Hän tutki vaunut ja päästi minut sisään, kun löysi niistä pommin sijaan vauvan.”

Isä puhui media-alan strategiatyöstä, ja lapsi rapisteli lelujensa kanssa lattialla. Välillä Erämaja rauhoitteli tätä sylissään, syötti tarvittaessa.

Yleisö oli taas mielissään. Miten hienoa, että isä on jäänyt lapsen kanssa kotiin! Kuinka upeaa, että isä näin sujuvasti yhteensovittaa työn ja isyyden!

”Jos äiti tekee näin, saako hän osakseen ylistystä?” Erämaja kysyy.

”Se tässä vähän ärsyttää.”

Vain 3 prosenttia isistä pitää vanhempainvapaata. Se on puolen vuoden ansiosidonnainen jakso, jonka vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla.

Kolme prosenttia isistä pitää vanhempainvapaata. Se on äitiysvapaan jälkeen pidettävä puolen vuoden ansiosidonnainen jakso, jonka vanhemmat ovat voineet vuodesta 1985 lähtien jakaa haluamallaan tavalla. Siihen asti vapaa oli äidille suunnattu ja isä sai pitää siitä vain lyhyen pätkän äidin suostumuksella.

Äitiyslomana siitä silti yhä usein puhutaan.

Isille on nimetty yhdeksän viikkoa isyysvapaata, josta kolme voi käyttää äidin ollessa äitiys- tai vanhempainvapaalla. Loput isyysvapaasta on pidettävä lapsen 2-vuotissyntymäpäivään mennessä. Jos äiti on tuolloin hoitovapaalla, mahdollisuus jää käyttämättä.

Suomalaiset isät käyttävät vain 10 prosenttia ansiosidonnaisista vanhempainpäivärahapäivistä, kun mukaan lasketaan sekä äitiys-, isyys- että vanhempainvapaa. Ruotsissa osuus on 25 prosenttia.

”Monet työpaikat Ruotsissa maksavat isillekin täyttä palkkaa jopa puoli vuotta vapaan ajalta. Siellä on joustavampi mahdollisuus pitää vapaita osa-aikaisena, jolloin isän vapaiden käyttö ei välttämättä edellytä äidin paluuta kokopäivätyöhön”, THL:n erikoistutkija Johanna Närvi sanoo.

Ruotsissa isille korvamerkittyä vapaata on kolme kuukautta. Isäkiintiöiden kasvattaminen on lisännyt miesten perhevapaiden käyttöä monessa maassa.

Islannissa otettiin vuonna 2000 käyttöön 3+3+3-malli, jossa molemmille vanhemmille nimettiin omat jaksot ja kolmannen saa jakaa haluamallaan tavalla. Aiemmin isät eivät juuri perhevapaita pitäneet, mutta uudistuksen myötä Islannista tuli tasa-arvoisen vanhemmuuden mallimaa.

Suomessakin isyysvapaan käyttö on kasvanut aina, kun sen kestoa on lisätty.

 

Perhevapaajärjestelmän oli määrä uudistua vuonna 2019, mutta hallitus kaatoi hankkeen helmikuussa 2018. Uudistuksen tavoitteina oli tasa-arvon edistäminen sekä työ- ja perhe-elämän sujuvampi yhdistäminen.

Yksi pöydällä olevista ehdotuksista on 6+6+6-malli, jota muun muassa THL suosittelee. Siinä ansiosidonnaisten vapaiden kokonaiskesto pidentyisi nykyisestä 12 kuukaudesta puoleentoista vuoteen. Jakokaava olisi sama kuin Islannissa.

Seuraava uudistusyritys on mahdollinen vasta, kun kevään eduskuntavaalit on käyty.

”Olen yllättynyt, jos mitään uudistusta ei tule”, Närvi toteaa.

”Välttämättä isien perhevapaiden käyttö ei lähtisi heti huimaan kasvuun, mutta vähitellen siihen totuttaisiin. Samalla äitien työmarkkina-asema paranisi eikä rakenteellinen syrjintä kohdistuisi naisiin.”

Työmarkkinaosapuolet vääntävät kättä siitä, kuka maksaa.

”Jos isälle kiintiöitäisiin ansiosidonnaista vapaata enemmän, se tulisi kalliimmaksi. Siihen sen sijaan olisi valmiutta, että isien osuutta kasvatettaisiin lyhentämällä vapaasti jaettavaa vanhempainvapaata”, Kelan tutkija Anneli Miettinen sanoo.

”Kiintiöity vapaa voi olla isälle ainoa keino vedota työnantajaan.”

 

Joka viides suomalaisisä ei pidä perhevapaita lainkaan, ei edes pientä pätkää heti lapsen syntymän jälkeen. Nämä isät voi THL:n Isä hoitaa -tutkimuksen (2018) mukaan jakaa karkeasti neljään ryhmään: etäisät, työelämän ulkopuolella olevat, pienipalkkaista työtä tekevät ja yrittäjät, joiden voi olla vaikea jäädä töistä pois.

Isyysvapaata vain muutaman viikon pitävät ovat usein alle 35-vuotiaita, vailla korkeakoulututkintoa ja työskentelevät yrittäjinä tai työntekijäasemassa.

”Ajatus miehestä elättäjänä on jo melko harvinainen. Useammin näin ajattelevat ne, jotka pitävät vain lyhyen isyysvapaan”, Närvi sanoo.

Kun mies ei käytä lyhyttä isyysvapaata enempää perhevapaita, esiin nousee kolme syytä ylitse muiden. Ensimmäinen niistä on raha.

”Se on selitys, johon on helpompi vedota kuin esimerkiksi arvoihin.”

Elias Erämaja on tyypillinen koti-isä. Hänellä on korkeakoulututkinto, hyvätuloinen asiantuntijatyö ja korkeakoulutettu puoliso. Etenkin jälkimmäinen lisää isien perhevapaiden pitoa.

Tutkimusten mukaan äiti palaa nopeammin työelämään, kun hänellä on tavoitteellinen, etenevä ura sekä hyvin palkattu ja kiinnostava työ.

Erämaja on myös hyvä esimerkki työ- ja perhe-elämän joustoista hyötyvistä vanhemmista.

Hän on jatkanut luottamustehtävissä toimimista perhevapaallakin, mikä on vaatinut taiturointia tukiviidakossa. Kokouksiin osallistuminen katkaisee isyysrahan, vaikka äitiys- ja vanhempainvapaalla tehdyiltä työpäiviltä maksetaan minimipäiväraha.

”Siksi pitää vähän kikkailla näiden vapaiden kanssa.”

Lapsen synnyttyä Erämaja piti pari viikkoa vuosilomiaan. Kolmen viikon isyysloman hän käytti vasta kesällä, jolloin luottamustehtäviä ei ollut. Kun vanhempainvapaa keväällä päättyy, Erämaja jatkaa kotihoidontuella. Ensi kesänä hän käyttää isyysloman loput kuusi viikkoa.

Erämaja korostaa olevansa etuoikeutettu. Hän tienaa keskivertoa enemmän, samoin puoliso. Siksi raha ei noussut esiin, kun he jakoivat vapaita.

Kotiin jääminen oli arvovalinta, mutta olisiko se toteutunut, jos tulotaso olisi alhaisempi? Sitä hän ei osaa sanoa.

”Ymmärrän, että tuloerot voivat vaikuttaa. Kiinnostaisi kyllä tietää, kuinka paljon keskituloiset perheet tekevät tarkkoja laskelmia vapaista päättäessään. En usko, että kovin moni.”

 

Elias Erämaja aikoo jäädä puolen vuoden vanhempainvapaan jälkeen vielä joksikin aikaa hoitovapaalle. Elias Erämaja aikoo jäädä puolen vuoden vanhempainvapaan jälkeen vielä joksikin aikaa hoitovapaalle.

THL:n tutkimusten mukaan niissä perheissä, joissa taloustilannetta kartoitettiin, isä jäi muita useammin kotiin. Ei ihme.

Väestöliiton teettämien laskelmien mukaan isän vanhempainvapaa on usein taloudellisesti paras ratkaisu. Suurin ansionmenetys keskituloisille perheille tulee, jos isä ei käytä perhevapaita lainkaan. Laskelmien esimerkkiperheissä isä on perheen suurituloisin.

”Taloudellisesti kannattavin vaihtoehto on jakaa perhevapaat tasaisesti vanhempien välillä silloin, kun tuloerot ovat kohtalaisen pienet. Tämä johtuu siitä, että verotuksen progressio tasaa nettotuloja tehokkaasti”, sanoo Lassi Köppä, Väestöliiton Perheystävällisesti töissä -hankkeen päällikkö.

Vain silloin, kun vanhempien väliset tuloerot ovat merkittävät, suurituloisemman vanhemman ei ole taloudellisesti järkevää käyttää isoa osuutta perhevapaista. Täysin käyttämättä niitä ei kuitenkaan kannata jättää. Jos suurituloisin vanhempi ei jää lainkaan kotiin, perheen nettotulotaso laskee kaikissa tuloluokissa.

Hoitovapaata Väestöliiton laskelmissa ei huo- mioitu. Sitä voi pitää kumpi tahansa vanhempi lapsen 3-vuotissyntymäpäivään asti. Kotihoidontuki on joitakin satasia asuinkunnasta riippuen.

Hoitovapaalle jää vajaa seitsemän prosenttia isistä, ja he pitävät sitä keskimäärin viisi kuukautta. Äidit ovat hoitovapaalla keskimäärin 14 kuukautta.

”Usein perheet perustelevat rahasyillä sitä, että isä ei voi jäädä isyysvapaalle, mutta talous kuitenkin monesti kestää äidin pitkät hoitovapaat. Siinä on ristiriita”, Anneli Miettinen huomauttaa.

On mahdollista, että pidemmällä aikavälillä perheen talous voisi jopa kohentua, jos äiti palaisi aiemmin työelämään.

”Julkisessa keskustelussa pitkien perhevapaiden vaikutus esimerkiksi naisten eläkkeisiin huolettaa, mutta harva sitä varmaan omalla kohdallaan miettii. Pitkän tähtäimen vaikutus talouteen ja ansiokehitykseen ei kiinnosta, kun miettii pienen lapsen hoitoa”, Johanna Närvi sanoo.

 

Toinen syy isien perhevapaiden vähäiselle käytölle on työelämässä vallitseva asenne. Työpaikoilla usein ajatellaan, että isille kuuluvat vain heille korvamerkityt vapaat.

”Miesten ei oleteta jäävän kuin enimmillään parin kuukauden pituiselle vapaalle. Näitä odotuksia isien voi olla vaikea murtaa”, Närvi sanoo.

Osittain kyse on harhasta. Tutkimusten mukaan perhevapaita pitäneet miehet ovat kohdanneet kielteistä suhtautumista työpaikoilla vain harvoin.

Miehet helposti ajattelevat, että perhevapaan aikainen töiden järjestely on hankalaa. Heille harvoin otetaan sijaista, koska useimmiten puhutaan alle kuudesta viikosta.

Elias Erämaja aloitti Graafisen teollisuuden liittojohtajana puolitoista kuukautta lapsen syntymän jälkeen. Hänet oli nimitetty toimeen jo vuotta aiemmin. Sen rinnalla jatkui työ Medialiiton ekonomistina.

Johdon tiedossa oli, että hän jäisi pian vanhempainvapaalle.

”Ilmoitin, että teen näin. Reaktio oli asiallinen ja neutraali, mikä oli tosi hienoa. Kyllä se tosin jännitti, koska asetelma oli erilainen. Moni mies ei jää puolivuotiaan kanssa kotiin, ja sitä olen joutunut välillä perustelemaan.”

Hänen puolisonsa sen sijaan joutui perustelemaan varhaista töihin paluutaan. Sitä ihmettelivät etenkin vanhemmat työtoverit, mutta samanikäiset, korkeakoulutetut ystävät eivät asiaa kummastelleet.

”Työtoverit varmasti tarkoittivat hyvää ja halusivat välttää painostamasta äitiä töihin liian aikaisin. Toistuva ihmettely kuitenkin hämmensi.”

 

Kolmas syy perhevapaiden epätasaiseen jakautumiseen ovat äidit, jotka haluavat pitää kaikki vapaat itse.

”Äidit pitävät usein itsestään selvänä, että he käyttävät kaikki vapaat”, Anneli Miettinen sanoo.

THL:n tutkimusten mukaan naiset vastustavat miehiä useammin isille kiintiöityjen perhevapaiden lisäämistä. Isä hoitaa -tutkimuksessa kukaan mies ei maininnut puolisoaan perhevapaiden pitämisen esteeksi, mutta lähes puolet perusteli pitämättömiä hoitovapaita sillä, että äiti halusi käyttää ne.

”Monen äidin mielestä isien pitäisi pitää enemmän vapaita, mutta yhtä moni on sitä mieltä, että isien vapaita ei pitäisi lisätä. Ihanteet ja käytäntö eivät kohtaa”, Johanna Närvi sanoo.

Äidin halu on perheissä useimmiten etusijalla. Osa isistä myöntyy siihen, että oma toive ei ole niin tärkeä, kun äiti on jo kotona ja kehittänyt rutiinit.

”Äidin myötämielisyys on välttämätön edellytys isän kotiin jäämiselle. Toki vaaditaan myös isän halu jäädä kotiin. Äidin toive pitää vapaat saattaa myös antaa isälle helpon syyn olla jäämättä kotiin.”

 

Elias Erämajan perheessä vapaiden jako perustuu tasa-arvoon.

”Kävimme asiasta keskustelun jo ennen kuin lapsesta oli tietoa.”

Erämajan mielestä äidin pidemmälle vapaalle on monesti hyvä peruste, mutta hän uskoo, että äideillä on myös enemmän valtaa päättää asiasta. Hän kertoo esimerkkitarinan ystäväperheestään:

Isä halusi pitää osansa vanhempainvapaasta, mutta äiti päättikin olla kotona pidempään. ”He olivat sopineet, että työssä käyvä osapuoli vastaa taloudesta enemmän. Kun ystäväni luovutti osuutensa vapaasta pois, hän pohti, onko hänen velvollisuutensa toimia kotona olevan puolisonsa vapaa-ajan rahoittajana.”

Äidin roolia ykkösvanhempana myös vahvistetaan paljon: Lasta odottaville perheille jaetaan äitiyspakkaus, ja edelleen monissa julkisissa vessoissa hoitopöytä on naisten puolella. Neuvolallakin on osuutensa rakenteiden ylläpidossa.

Erämaja oli mukana jokaisella äitiysneuvolakäynnillä, mutta muistaa vain kaksi hänelle esitettyä kysymystä. Toinen kysymys koski turvaistuimen kiinnitystä, toisella kertaa terveydenhoitaja oli kiinnostunut, pitäisikö hän isyyslomaa.

”Terveydenhoitaja kertoi, että äitiysloma on kymmenen kuukautta ja isä voisi pitää vapaata 54 päivää. Sanoin, että vanhempainvapaatahan voi myös isä käyttää. Hän näytti yllättyneeltä.”

”En etukäteen päässyt sisään siihen, miltä kotona oleminen ja fyysinen väsymys äidistä tuntuu. Monta juttua ymmärtää vasta, kun ottaa itse vastuuta.”

Isän oli mahdollista jäädä vanhempainvapaalle jo vuonna 1988, jolloin Elias Erämaja syntyi. Hänen isänsä ei jäänyt. Kolmea veljestä hoiti äiti, sitten perhepäivähoitaja.

Kun Erämaja kertoi isälleen jäävänsä kotiin, tämä huolestui, että miten töissä nyt käy. Erämajaa kiinnostaa enemmän, miten hänen ja lapsen käy.

”Toivottavasti osaan luoda sellaisen suhteen poikaani, että voisimme puhua avoimesti silloinkin, kun hän on aikuinen.”

Erämaja on hoitanut lasta syntymästä asti, mutta vanhempainvapaalla se on ollut erilaista.

”En etukäteen päässyt sisään siihen, miltä kotona oleminen ja fyysinen väsymys äidistä tuntuu. Monta juttua ymmärtää vasta, kun ottaa itse vastuuta.”

Isän perhevapaa on myös tutkimusten mukaan sekä lapsen että parisuhteen etu. Kun isä pitää perhevapaita, puolisot osaavat asettua toistensa asemaan, kotityöt jaetaan tasaisemmin ja mahdollisessa erotilanteessa isän rooli on vahvempi.

Tämä tosin edellyttää sitä, että isä hoitaa lapsia myös ilman puolison läsnäoloa.

Vaikka enemmistö isistä käyttää isyysvapaata, sen keskimääräinen pituus on alle neljä viikkoa. Puolet näistä isistä käyttää vapaan silloin, kun äiti on lomalla tai muuten kotona.

Johanna Närvi korostaa, että itsenäinen vapaa olisi tärkeä, jotta isä ei jää avustajan rooliin.

”Siihen ei riitä muutama viikko yhtä aikaa äidin kanssa. Neljä kuukautta olisi jo hyvä alku.”

 

Sisältö