Paikkalintujen vähenemistä tarkasteltu monipuolisesti

Puheenvuoro: Paikkalintututkimuksemme kestää kritiikin, kirjoittavat Raimo Virkkala ja Aleksi Lehikoinen.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Raimo Virkkala Aleksi Lehikoinen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Puheenvuorossaan (SK 28/2020) Juha Lappi ja Pekka Niemelä kritisoivat tutkimustamme (julkaistu tieteellisessä sarjassa Biological Conservation, Suomen ympäristökeskuksen ja Luomuksen tiedote 21.4.) metsien paikkalintujen vähenemisestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Lapin ja Niemelän mukaan lisääntyneiden hakkuiden sijaan lintukantojen muutoksia voidaan selittää yhtä hyvin muilla tekijöillä.

Metsien hakkuiden on todettu vaikuttaneen negatiivisesti tutkimuksemme vähentyneiden lajien populaatioihin useiden esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Latviassa tehtyjen tutkimusten mukaan. Nämä lajit myös suosivat hakkuiden kohteina erityisesti olevia varttuneita ja vanhoja metsiä.

Toisin kuin Lappi ja Niemelä väittävät, olemme tutkimuksessamme ottaneet huomioon eri tekijöiden vaikutuksen ja huolellisesti tarkastelleet muun muassa ilmastonmuutoksen ja lajien välisten interaktioiden vaikutusta lajien populaatiomuutoksiin.

Ilmastonmuutoksen seurauksena lajit ja niiden populaatiot siirtyvät pohjoista kohti siten, että pohjoiset lajit vähenevät ja eteläiset lajit runsastuvat levinneisyytensä pohjoisrajalla, mikäli näille lajeille sopivaa elinympäristöä on tarjolla. Tutkimuksemme 15 paikkalintulajista kymmenen oli eteläisiä, vain kaksi pohjoisia. Vähentyneistä viidestä lajista neljä oli eteläisiä, joiden olisi pitänyt siis runsastua ilmaston lämmettyä, mikäli lajeille soveliasta elinympäristöä olisi ollut riittävästi tarjolla.