Turvapaikanhakijoita tulee nyt Suomeen ”naurettavan vähän” – tulva tai vyöry voi olla edessäpäin

Tarvitsemme viimein kunnon maahanmuuttopolitiikan, sanoo tutkija.
Kotimaa 26.8.2015 07:30
Perheitä päästettiin rajan yli Kreikasta Makedoniaan 25. elokuuta 2015. © Boris Grdanoski / AP / LEHTIKUVA

Turvapaikanhakijoiden määrän kasvua Suomessa on kuvattu ”räjähdysmäiseksi”. Jo nyt on jouduttu avaamaan useita uusia vastaanottokeskuksia, ja tulijoiden määrä näyttää vain kasvavan.

”Meillä on aivan väärä sanarepertuaari käytössä”, sanoo pitkään maahanmuuttoa tutkinut politiikan tutkija Pasi Saukkonen.

”Turvapaikanhakijoita tulee yhä Suomeen kansainvälisesti katsottuna naurettavan vähän.”

Maahanmuuttovirasto kertoi 20. elokuuta, että turvapaikanhakijoita on tänä vuonna tullut 5300. Viime vuoden luku oli 3600, ja tämänvuotisen määrän arvellaan voivan nousta jopa 15000:een eli noin nelinkertaiseksi viimevuotiseen nähden.

Vuonna 2009 turvapaikanhakijoita tuli Suomeen 6000.

Ruotsiin tuli viime vuonna 75000 turvapaikanhakijaa.

Saksa, joka ottaa vastaan eniten turvapaikkahakemuksia Euroopassa, odottaa tänä vuonna 800 000:aa hakijaa.

”Puhutaan vielä aika vaatimattomista määristä Suomessa”, Saukkonen toteaa. ”Kannattaa valmistautua siihen, että muuttoliike tännekin kasvaa eikä vähene. Siksi ei saisi vielä puhua mistään tulvasta tai vyörystä.”

Tähän johtaa Saukkosen mukaan ensinnäkin Afrikan väestönkasvu. Nyt noin joka kuudes ihminen maapallolla on afrikkalainen, vuonna 2050 joka neljäs.

Pakolaisten määrää Euroopassa nostavat myös taloudelliset ja poliittiset vaikeudet ja sodat Lähi- ja Keski-idässä – esimerkiksi Syyriassa, Afganistanissa ja Irakissa. Myös Egyptin, Libyan ja Ukrainan kriisit ja konfliktit saattavat pahentua. Venäjän tulevaisuus herättää kysymyksiä.

 

Turvapaikanhakijoita on siis tulevaisuudessa odotettavissa Suomeenkin yhä enemmän.

Saukkosen mielestä tähän olisi syytä varautua nykyistä paremmin. Suomi tarvitsisi kunnon maahanmuuttopolitiikkaa.

”Nyt sellaista ei ole. Mietitty, koordinoitu ja toteutettu linja puuttuu.”

Vuonna 2013 hyväksyttyä Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategiaa Saukkonen pitää ympäripyöreänä ja tärkeitä kysymyksiä välttelevänä.

Hallitusohjelmassa on sovittu maahanmuuttolinjan tarkentamisesta, mutta vielä hallitus ei ollut ehtinyt näihin asioihin tarttua.

Nyt tuli kiire: sisäministeriö ilmoitti 20. elokuuta käynnistävänsä välittömästi ”hallitusohjelmassa sovitut lainsäädäntöhankkeet perheenyhdistämisen kriteereiden tarkentamiseksi ja EU:n ulkopuolelta tulevien vakaviin rikoksin syyllistyneiden maasta poistamisen nopeuttamiseksi”.

Saukkonen kaipaisi pitkäjänteistä politiikkaa. Hänen mielestään sekä Suomessa että Euroopassa tarvittaisiin ensin perusteellista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta ja sen jälkeen todellisia päätöksiä ja niiden mukaisia toimia.

Saukkonen ei kuulu niihin, jotka avaisivat rajat ja antaisivat kaikkien tulla.

”Talouden ja sosiaaliturvan rakenteiden ja poliittisen ilmapiirin kannalta se olisi kestämätöntä.”

Toisaalta ratkaisu ei ole myöskään muuri tai pelkkä toteamus ”heitä pitää auttaa heidän kotimaissaan”. Sodista ja hirmuhallinnoista ei noin vain päästä.

 

Millaista maahanmuuttopolitiikan sitten olisi oltava?

”Sellaista, että asioista voidaan puhua riittävän täsmällisesti ja poliittisten päätösten mukaan voitaisiin myös toimia”, Saukkonen sanoo.

Olisi määriteltävä turvapaikkalinja ja perheenyhdistämispolitiikka. Lisäksi olisi varauduttava turvapaikanhakijoiden määrän vaihteluihin paremmin kuin nyt. Esimerkiksi vastaanottokeskusten kanssa on venkslattu edestakaisin: viime vuonna niitä päätettiin sulkea, mutta jo reilua vuotta myöhemmin alettiin avata uusia.

Viime vuosina työperäisen maahanmuuton tarpeesta on puhuttu paljon. Saukkosen mielestä myös siihen tarvittaisiin tekoja.

”Esimerkiksi Tanskaan ja Norjaan muuttaa nykyään niin paljon filippiiniläisiä, että on selvää, että maat rekrytoivat sieltä työntekijöitä hoitoalalle.”

Jos Suomi todella haluaa työperäistä maahanmuuttoa, meidän olisi ryhdyttävä samaan.

”Suomi on yhä periferinen maa, joka ei ole erityisen tunnettu eikä houkutteleva. Ihmiset eivät tule tänne itsekseen.”

 

Suomi ei tosiaan ole koskaan ollut mikään maahanmuuttajien suosikkikohde. Ennen 1980-luvun loppua tänne ei eksynyt juuri kukaan. Oli kylmä sota, Neuvostoliitto naapurissa eikä rajojen yli kuljettu noin vain. Suomi oli kaukainen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna köyhä paikka.

Kun Berliinin muuri murtui 1989 ja ihmisten liikkuvuus lisääntyi, tilanne alkoi muuttua. Vasta tuolloin pakolaisia alkoi ylipäätään tulla enemmän Eurooppaan.

Suomi ei ole koskaan juuri rajoittanut maahanmuuttoa, koska ei ole tarvinnut.

Vasta 2006 valmistui Suomen ensimmäinen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jossa maahanmuutto nähtiin hyväksi asiaksi.

Tuolloin elettiin nousukautta. Kaksi vuotta myöhemmin, talouden ollessa jo alamäessä, tehtiin toimeenpano-ohjelma. Siitä tuli huomattavasti poliittista ohjelmaa varovaisempi.

 

Maailman muuttoliikkeeseen vaikuttavat isot asiat. Tämänhetkistä pakolaisaaltoa on kuvattu suurimmaksi sitten toisen maailmansodan, mutta se ei ole oikeastaan kovin suuri ihme.

”Ihmisiä yksinkertaisesti on enemmän kuin ennen”, Saukkonen sanoo. ”Ja toiselle puolelle maapalloa pääsee nykyään loppujen lopuksi aika nopeasti. Oikea ja väärä tieto elämän edellytyksistä muualla liikkuu vielä nopeammin.”

Tulevaisuuden muuttoliikkeen kannalta iso kysymys on muun muassa se, onko meillä vielä muutaman vuosikymmenen kuluttua teollisuutta, joka tarvitsee ihmistyövoimaa.

”Jos on, tuotantolaitokset siirtyvät seuraavaksi Afrikkaan, jolloin maanosa vaurastuu.”

Mutta entäpä jos tekniikan kehitys muuttaakin nykyiset tuotantotavat? Voihan olla, että tehtaita ei tulevaisuudessa tarvita, koska valmistamme tavaramme 3d-tulostimilla. Työn loppua on ennustettu.

”Mistä ihmiset silloin saavat toimeentulonsa”, Saukkonen kysyy.

Yhä useampi saattaa ainakin lähteä etsimään elantoaan maailmalta.