Kenelle kirjat soivat

Naurisukot eivät halua elämäänsä mitään uutta eivätkä maksa mistään. Muu maailma kulkee eteenpäin, kirjoittaa Tuomas Kyrö.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Päädyin osakkaaksi audiokustantamoon, vaikka vielä muutama vuosi vannoin nauttivani kaikki kirjat painettuna.

Olin naurisukko. Tarinan mukaan Varsinais-Suomessa asusti ryhmä, joka järsi mieluummin naurista, vaikka muu kansakunta oli vaihtanut perunaan.

2000-luvun alussa asuin Eeva Joenpellon kirjailijakodissa. Hänen romaanistaan oli tehty ääniversio. Tutkin koteloa, joka sisälsi kymmenenkunta c-kasettia.

Miksi kuuntelisin, kun voin helpommin lukea, ajattelin. Miksi ihmeessä soittaisin kirjaa kasetilta stereoissani? Pokkari oli helpoin käyttöliittymä. Jos kuuntelin draamaa, se oli radiodraamaa.