Hermomyrkky

kolumni 27.09.2019 06:00
Tuomas Kyrö

Toinen jalka oli hiekkalaatikolla ja toinen aikuisuudessa. Matka pois lapsuudesta tehtiin alkoholilla.

Olimme päässeet ala-asteelta, sitä piti juhlia parhaan kaverin kanssa. Varastimme hänen vanhempiensa kellarista kriikunaviiniä ja vetäydyimme pururadan viereiseen metsikköön testaamaan aineen.

Maku oli hirvittävä. Ensin meni sekaisin pää, sitten vatsa. Silti arjen toisella puolella oli mahtavaa ja huimaa. Olimme suorittaneet initiaatioriitin, osoittaneet tyhmänrohkeutemme, emme olleet enää pikkujätkiä vaan heitä, joilta oli lentänyt laatta, lähtenyt muisti. Meille oli syntynyt muisto siitä, että emme muistaneet.

Seuraavana syksynä asuinalueella kiersi huhu, että C-rapussa asuva L. myi tekemäänsä omenaviiniä kymmenen markan litrahintaan. Pian lähiön varhaisteinit pyörivät päissään alikulkutunnelissa nyrkittämässä ja hiplaamassa toisiaan.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

avatar - 'Tuomas Kyrö
Tuomas Kyrö

Kirjoittaja on kirjailija.

Avainsanat
Sisältö