Noita

Tumma, muhkeapartainen mies ahkeroi työhuoneessaan marraskuisena iltana. Ulkona on säkkipimeää, ollaan Suonpään kylässä Lounais-Hämeessä.

Mies repii tottunein ottein tuohesta palan, kiertää sen rullalle ja sitoo kiekuran kiinni toisella, kapeammalla tuohilipareella. Rullan toisen pään hän tilkitsee tuohisella pannalla. Lopulta hän täyttää tuohuksen katajankuorihierteellä ja kangastaulalla, joka on valmistettu polttamalla kangasta reikäisessä peltirasiassa hiilloksella.

Tulirulla on valmis.

Mies astelee synkällä pihamaallaan odottavan rautaisen alustan luo. Sen päällä on korkea kehikko koivupilkkeitä, jotka hän on latonut huolella ja valellut tervalla.

Hän ottaa käteensä piikiven, jollaisia tuotiin Suomeen jo kivikaudella, ja alkaa iskeä sitä tulusrautaan. Kipinä syttyy, tulirulla leimahtaa. Hän asettaa rullan puiden alle, ja tuossa tuokiossa nuotio on liekeissä.