Totuuspuntari: Poliitikot osaavat moniselitteisen puheen

Kotimaa 20.4.2011 07:59

Totuuspuntari Suomen Kuvalehden Totuuspuntarin ”ensimmäinen tuotantojakso” on nyt ohi, koska siinä punnittiin kansanedustajaehdokkaiden esittämien väitteiden totuudenmukaisuutta.

Noin kolmen kuukauden aikana ennen vaaleja ehdittiin selvitellä 23 väitettä. Niistä tuomittiin vääriksi (Ei) kymmenen ja oikeiksi (Jaa) neljä. Loput yhdeksän olivat jotakin siltä väliltä (No jaa).

No jaa -vastausten suurehko määrä oli pienoinen yllätys. Monta kertaa kävi niin, että päältä katsoen melko selviltä näyttäneet väitteet paljastuivat tarkemmin tutkittaessa moniselitteisiksi ja tulkinnanvaraisiksi.

Lisäksi monilla poliitikoilla näyttää olevan kyky esittää asiansa niin, että väitteeseen jää useita selitysmahdollisuuksia tai se sisältää osatotuuksia. Usein sanatarkka tulkinta sisältää takaportteja, joihin rikas äidinkielemme antaa yllin kyllin mahdollisuuksia. Ne ovat käyttökelpoisia myös silloin, kun halutaan ”antaa ymmärtää” jotain – ehkä hyvinkin selvästi – mutta ei uskalleta sanoa sitä suoraan: ”Tarkalleen ottaenhan minä sanoin näin…”

Suosittua näyttää olevan myös tyyli ”joko-olet-lakannut- hakkaamasta-vaimoasi”, eli kovien väitteiden piilottaminen kysymysten valeasuun. Varsinkin tunteita kiihottavissa nettikeskusteluissa tämä tyyli on suosiossa: ”Onko oikein, että maahanmuuttajat tulevat Suomeen tekemään rikoksia…”

Lukijat lähettivät Totuuspuntarille 108 vinkkiä selvitettävistä väitteistä. Monien tarkistaminen oli Totuuspuntarissa mahdotonta yksinkertaisesti siksi, että ne ovat mielipiteitä, niistä ei voi olla absoluuttista totuutta, tai jos on, se paljastuu vasta tulevaisuudessa.

Läheskään kaikkia tarjottuja hyviäkään aiheita ei pystytty käsittelemään siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät aika eikä resurssit riittäneet. Totuuspuntarin on valitettavasti ylivoimaista löytää ainoaa oikeaa totuutta sellaisista väitteistä, joista esimerkiksi puolueiden täysipäiväisesti työskentelevät asiantuntijakaartit päätyvät täysin erilaisiin näkemyksiin.

Suosituimmiksi aihealueiksi nousivat samat teemat, joita käsiteltiin vaalikampanjoissa ja erityisesti television lukuisissa vaalitenteissä: verotus, vaikeuksissa olevien Euroopan maiden tukeminen ja perussuomalaisten asema Suomen puoluekentässä. Näistä aiheista tuli useita, enemmän tai vähemmän päällekkäisiä ”ilmiantoja”, joita myös selviteltiin useaan kertaan. Muiden aiheiden skaala vaihteli susien vaarallisuudesta yritystukiin.

Totuuspuntarin jutuilla on ollut keskimäärin muutamia tuhansia lukijoita, ja niiden klikkauksia Suomen Kuvalehden verkkosivuilla yhteensä noin 65 000.

Kommentteja selvityksiin tuli vaihtelevasti, keskimäärin kymmenkunta per selvitys. Eniten niitä tuli SK:n verkkosivujen kautta, mutta myös sosiaalisesta mediasta, eli Facebookista ja Twitteristä. Kommenteissa keskustelut rönsyilivät osittain alkuperäisen aiheen ulkopuolelle ja myös itse Totuuspuntarin selvitykset asetettiin kyseenalaiseksi – kuten oli toivottukin, koska eihän Totuuspuntari nimestään huolimatta ole mikään absoluuttinen totuus.

Kommenttien määrällä (yli 60) mitattuna suosituin aihe oli odotetusti maahanmuuttajien asema, eli Jussi Halla-ahon esittämä väite, että turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa olisi nelinkertaistunut hallituskaudella. Muut Totuuspuntarin käsittelemät väitteet jäivät selvästi vähemmille kommenteille, muutamat kokonaan ilman.

Niin sanottuun joukkoistamiseen ja joukkoälyyn perustuvaa Totuuspuntaria on tämän vuoden puolella julkaistu eri nimillä myös eräissä muissa suomalaisissa verkkojulkaisuissa, mutta ainakaan kaikkialle tämä journalismin muoto ei näytä vielä juurtuneen, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ruotsissa.

Toivommekin lukijoilta mielipiteitä ja ehdotuksia siitä, onko Totuuspuntarille tarvetta Suomessa myös vaalien jälkeen, ja jos on, minkälaisia aiheita siinä tulisi käsitellä.

Aiheesta lisää

Totuuspuntari-sarjan jutut netissä:

Suomenkuvalehti.fi

Facebook

Twitter