Alennuksen aika
Huhtikuun alussa kuollut luonnonsuojelija Pentti Linkola (1932–2020) kirjoitti Suomen Kuvalehteen useita esseitä ja kolumneja 1960-luvulta 2010-luvulle. Lamakeväänä 1994 aiheena oli rahan valta.
Elokuussa 1962, kaikkien aikojen myyräkesän ja sitä myöten pöllöjen ja haukkojen juhlakesän jälkeen, ansaitsin rengastajan kuumeisen tiimellyksen jälkeen kunnon loman.
Pyöräilimme vaimoni kanssa ensin läpi Skoonen ja sitten läpi Tanskan – tai ei aivan, sillä Pohjanmeren leppymätön länsituuli puhalsi päivästä päivään sellaisella voimalla, että haaveittemme kohteeseen Jyllannin rannikolle emme koskaan päässeet.
Silti ihailimme mahtavia pyökkimetsiköitä – ja nukuimme niissä yöt – ja suunnattomia vihreitä laitumia lehmä-, töyhtöhyyppä- ja kalalokkilaumoineen. Söimme määrättömästi kirsikoita ja omenia joka tienhaarassa, joissa pikku hedelmätiskillä piti tiputtaa lappusessa mainittu määrä äyrejä pahvilaatikkoon.
Tutustuimme myös kaupunkeihin ja taajamiin. Muistan niistä vanhojen mustien polkupyörien armadat ja pyöräilijän kokonaan toisenlaisen aseman liikenteessä kuin kotimaassa.
Pentti Linkola (1932–2020) – Kärkevälle luonnonsuojelijalle ihminen oli vain yksi laji muiden joukossa
Pentti Linkola ja kalastajan testamentti: ”Kalan ystävää itkettää”
”Ne kuuliaisesti rahtasivat kalalaatikoitani Helsinkiin” – Pentti Linkola muistelee linja-autoja
Väkiluku alle miljoonaan, lämpöä vain puilla, ei tuontiruokaa – Pentti Linkolan ohjelma oli vihreille liian raju
”Jos pysähdyn, maailman kauheus sortaa minut” – Pentti Linkola ei levähdä hetkeksikään
”Kaikkitietävä kertoja, joka ei huuda itse” – Pentti Linkolan elämäkerta toi SK:n toimittajalle Tieto-Finlandian
