Toimittaja saaristoseikkailulla – Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Onko Tukholman saaristo hienompi kuin meidän Saaristomeremme? Sitä täytyi lähteä maaotteluhengessä tutkiskelemaan paikan päälle.

Toimittaja Marko Hamilo kokeili viime kesänä kolmirunkoisen, poljettavan purjekajakkinsa rajoja. Koska niitä ei löytynyt, on nyt yritettävä purjehtia kajakilla Ahvenanmeren yli Ruotsista Suomeen.

Alus: 50 kg painava, viisi metriä pitkä trimaraanikajakki, jota voi polkea tai purjehtia. Masto viisi metriä, purjepinta-alaa noin viisi neliömetriä.

Lue matkapäiväkirjan muut osat täällä.


9.-10.7. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

9.7. Tvärminne – Ytterland

Ytterlandin harmaa tupa sopii hienosti maisemaan.Kuvat Marko Hamilo.

Viikonlopun ukkoset ovat ohi ja lämmin itätuuli vaihtunut läntiseksi matalapaineeksi. Tiedossa on siis vauhdikas paluumatka kotiin. Ei kylläkään välttämättä miellyttävin mahdollinen.

Pääsen lähtemään Hankoniemen itälaidalta vartin yli puolenpäivän. Säätiedotuksen mukaan länsi- tai lounaistuulta pitäisi olla 8-9 metriä sekunnissa. Se on kohtalaisen paljon, koska suuntana ei ole mikään sisäväylä, vaan ulkosaari Jussarö.

Aallokko tuntuu kuitenkin varsin rajulta, ja hieman täytyy muuttaa suunnitelmaa ja jättää joitakin saaria Suomenlahden ulapan ja oman reitin väliin. Purjetta pitää reivata pienestä vielä pienemmäksi.

Uskaltaako tässä enää Jussaröhön asti? Ja jo uskaltaa, pääseekö sieltä pois?

Jussarön satamaan kuitenkin pääsee, ja saaren yrittäjä kertoo, että Ilmatieteen laitoksen mittarit saarella näyttävät 13 metriä sekunnissa.
Ei ihme että tuntui pahalta!

Jussarö on yksi eriskummallisimmista saarista Suomen saaristossa. Entinen armeijan suljettu saari on ollut kaikille auki vasta vuodesta 2005, ja nyt se on veneilijöiden suosikkisatamia Suomenlahdella. Saarella on ollut kaivos, majakka, viranomaistoimintaa ja armeijan kaupunkisotaharjoituksia. Nyt osa saaresta on liitetty Tammisaaren saariston kansallispuistoon, osa on kokonaan auki yleisölle.

Jussarössä on yksi auto ja muutama kilometri teitä.

Bongasin luontopolun jo kolme vuotta sitten, joten nyt nautin kahvilan palveluista. Saaren matkailuyrittäjä pyörittää satamaa ja kahvilaa yksin, joten mitään Skärgårdsmakia täältä ei saa, vain sellaista ruokaa jota yksin kaikkea palvelutoimintaa pyörittävä pystyy valmistamaan. Mutta pakastepizza maistuu oikein hyvin tuulen tyyntymistä odotellessa. Jotenkin se sopii saaren eriskummalliseen perusluonteeseen.

Yrittäjä on asunut seudulla koko ikänsä ja tuntee hyvin Inkoon ja Raaseporin saariston. Saan lisää vinkkejä autiotuvista saaristossa, niitähän on vaikka kuinka paljon! Ennestään tiesin vain Segelskärin Jussarön länsipuolella ja Smörskärin ja Sadelnin Bågaskärin lähellä.

Mutta lähimpänä olisi Ytterland, ja sitten aivan Porkkalanselän uloimpana luotona vielä Hästen.

Tuuli tyyntyy juuri alle 9 metrin, joten jatkan kohti Ytterlandia. Sinne pääseekin hetkessä. Tuota kovempi tuuli ei oikeastaan enää nosta Hobien vauhtia. Se nostaa aallokon, joka hidastaa vauhtia, kun ponttoneja kiinni pitävät poikkipuut lyövät aaltoihin. Jos aluksella on tietty runkonopeus, jonka jälkeen keula-aalto alkaa vaatia huomattavasti enemmän energiaa nopeuden lisäämiseksi, on sillä myös jonkinlainen huippunopeus, jota kovempaa ei mielekkäästi pääse. Neljässä solmussa keula-aalto alkaa nousta sen verran, ettei kovempaa polkeminen kannata.

Kuudessa solmussa alkaa tulla vastaan se raja, että aallot syövät kaiken sen lisän, mitä purjeet yhä kovemmassa tuulessa tuovat.

Ytterlandin tupa on siisti ja pieni, ja saari todellinen ulkoluoto: ei yhtään puuta. Räyskät muistuttavat siitä että ulkosaaristossa ollaan.
Suosirrit siitä, että syysmuutto on tainnut alkaa.

Tuvassa on kamiina, mutta kesällä pari kynttilääkin riittää. Tässä on hyvä nukkua viimeinen yö merellä.

10.7. Ytterland – Lauttasaari

Ennusteen mukaan aamuksi piti tulla enää jotain seitsemän metriä sekunnissa. Siltähän tämä tuntuukin. Aamutoimet nopeasti ja liikkeelle jo 8.31!

Ensimmäinen etappi menee hetkessä, 5-6 solmun vauhdissa. Smörskärillä pikku tauko. Tupa on iso, mutta vähän rähjäinen. Välikatto tuntuu luhistuvan sisään, ja huussiakaan ei olla varmaan vähään aikaan pidetty käyttökunnossa.

Kymmenen aikoihin aukeaa kirottu Porkkalanselkä, ainoa kohta Helsingin ja Ahvenanmaan välillä, jossa kenelläkään ei ole vaihtoehtona minkäänlaista sisäväylää. Monelle helsinkiläiselle melojalle retkeilyreviiri päättyykin siihen. Näillä keleillä selälle olisikin asiaa vain kaikkein kokeneimmille merimelojilla.

Tuuli yltyy 12-13 metriin sekunnissa, ja aallonkorkeus nousee yli metrin. Sadelnilla ei viitsi pysähtyä tupatarkastusta varten. Tästä vain yli ennen kuin yltyy lisää.

Pääseehän siitä. Peräsinongelmat tulevat esiin Träskön lähellä, mutta muuten on todistettu, mihin tällä trimaraanilla pystyy. Yli kymmenen metriä sekunnissa, yli metrin merkitsevä aallonkorkeus, eikä mitään hätää. Rinnalle tulee purjevene, joka ei kuitenkaan pääse kuin hitaasti ohi. Tämän purjekanootin rajat eivät ole vielä tulleet vastaan. Vain peräsin pitää vaihtaa isompaan malliin.

Suojaisella lahdella sijaitsevan Porkkala Marinin vierassataman kahvilaan autolla tulleet perheet tuskin ymmärtävät, mistä veneilijät puhuvat. Satamaa vaivaa lähinnä sähkökatko, mutta pizzauuniin riittää kaasu. Terassilla tuulta tuskin huomaa. Koskapa pizza ja kylmä kalja eivät hyvältä maistuisi, mutta suojaisessa satamassa pitkän pärskivän merenkäynnin jälkeen jopa sisäsaariston maisemia osaa arvostaa. Minäkin, ulkosaaristofriikki!

Niinpä valitsen viimeiseksi pariksikymmeneksi merimailiksi sisäsaaristoisimman reitin, millä kotiin Lauttasaareen pääsee. Kun kerran peräsimen vaijeritkin ovat löysät, ja eiköhän Haukilahden Paviljongissakin ehtisi vielä syödä iltapalan ja juoda oluen hienon reissun päätteeksi. Mitään riskejä ei tällä matkalla enää voi olla.

Paitsi tietysti moottoriveneet. Porkkalan länsipuolellahan veneitä ei juuri näe. Purjeveneitä kulkee hiljakseen siellöä täällä, joku mökkiläinen ajaa moottorilla. Mutta mikään väylä ei ole ruuhkainen.

Hirsalan itäpuolella Lilla Bredskärin länsipuolella on 1,2 metrin väylä, jota lähinnä kai käyttävät paikalliset mökkiläiset päästääkseen autolleen mantereen puolelle. Sen kapeimmassa kohdassa lateraalimerkkien väliin jaa vain muutama metri. Niiden ulkopuolella on matalaa vettäkin vain muutama metri, molemmilla puolella on luoto.

Sitä lähestyy pohjoisesta iso RIB-kumivene parinkymmenen solmun vauhtia. Kukaan järkevä ihminen ei usko sellaisen jatkavan shikaaniväylällä tuollaisella vauhdilla, kun se voisi kartan mukaan jatkaa hyvin suoraan eteläänkin ja oikaista hieman. Mutta olen jo pitkään tiedostanut, että jokaista moottoriveneilijää on pidettävä ruorijuoppona psykopaattina, ennen kuin hän antaa aihetta uskoa toisin.

Kyllä, se hullu kääntyy päin. Jää aikaa kaksi sekuntia ohjata väylän ulkopuolelle lateraalimerkin ja luodon väliin. Onhan siinä pari metriä tilaa, eivätkä polkimet ole alhaalla. Kumivene ohittaa sen kummemmin jarruttelematta, ikään kuin sillä olisi ollut oikeus käyttää koko väylä eikä sen oikeaa reunaa. Nopeus kumiveneellä on sellainen, ettei se olisi mitenkään ehtinyt havaita, jos samaa kapeaa kohtaa olisi lähestynyt joku pieni vene kolmen hevosvoiman moottorilla. Minulla sentään oli näkyvä purje ylhäällä. Pienen veneen tuo psykopaatti olisi saanut nurin joko aallollaan tai ajamalla suoraan yli. Jokin alumiinivene olisi ehkä ehtinyt väistää, mutta kolauttanut samalla potkurinsa kiveen.

Ehdin iltapalalle Haukilahteen ja kotirantaankin ennen auringonlaskua.

Saaristoseikkailun hieno tunnelma vain on pilalla. Olen kirjoittanut tätä blogia mainostaakseni ainutlaatuisen hienoa saaristoa, jonka voi kuka tahansa tavoittaa ympäristöystävällisillä, meluttomilla ja edullisilla kajakeilla, kanooteilla ja purjeveneillä. Nyt en ole kiinnostunut mistään muusta kuin täydellisen kunniattomien moottoriveneilijöiden saamisesta vastuuseen käyttäytymisestään.

Tukholma – Helsinki 13.6.-10.7.

  • 15 purjehduspäivää
  • 2 taukoa, 9 ja 4 päivää
  • Tukholma – Märket 168 km
  • Märket – Korpoström 160 km
  • Korpoström – Helsinki 228 km
  • Yhteensä 556 km eli 300 merimailia

Ensi vuonna Ahvenanmeren ylitys sitten suuremmalla itsevarmuudella Söderarm – Flötjan – Lågskär.