Toimittaja saaristoseikkailulla - Purjekajakilla Ruotsista Suomeen

purjehdus
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Onko Tukholman saaristo hienompi kuin meidän Saaristomeremme? Sitä täytyi lähteä maaotteluhengessä tutkiskelemaan paikan päälle.

Toimittaja Marko Hamilo kokeili viime kesänä kolmirunkoisen, poljettavan purjekajakkinsa rajoja. Koska niitä ei löytynyt, on nyt yritettävä purjehtia kajakilla Ahvenanmeren yli Ruotsista Suomeen.

Alus: 50 kg painava, viisi metriä pitkä trimaraanikajakki, jota voi polkea tai purjehtia. Masto viisi metriä, purjepinta-alaa noin viisi neliömetriä.

Lue sarjan kaikki osat tästä.


12.-13.6. Vaikeuksien kautta Vaxholmiin

Silja Line suostuu ottamaan kajakin kyytiin runsaan kolmenkympin rahtimaksua vastaan. Koska kajakkini alle saa renkaat, sen vetäminen autokannelle ei Helsingissä ollut isokaan haaste. Kajakin saa ylös Kaivopuistossa luonnonrannassa lähellä Siljan terminaalia. Mutta mistä kajakin saa veteen Värtanin satamassa Tukholmassa?

Oikea vastaus: ei mistään. Rannat ovat pystysuoria, ja veteen on pari metriä. Tavallisen, parikymmentä kiloa painavan merikajakin olisi ehkä saanut nostettua satama-aluetta rajaavien aitojen yli aivan autolautan rampin vierestä keskeltä pusikkoa, ja siitä mereen edes hieman loivemmasta kohdasta. Mutta purjetrimaraanini painaa 50 kiloa tyhjänäkin. Renkaat eivät ole laakeroituja, ja niiden paikka on kajakissani painopisteeseen nähden aivan liian takana. Ei kai tätä pidä Djurgårdeniin asti raahata?

Runsaan kilometrin päässä raahaaminen kyllästyttää, ja päätän ottaa riskin. Jonkinlaisen huoltoaluksen kannelle laskee ramppi, ja siitä on veteen enää metri. Kajakki tyhjäksi, pudotus keula edellä veteen, ja lastaus uudestaan. Peräsinkin näyttä toimivan, vaikka sai pienen kolhun.

Jos kajakki olisi pitänyt saada ylös lastattavaksi lautan autokannelle, olisin todennäköisesti joutunut rantautumaan Djurgårdenissa asti. Ei ihan yhtä kätevää kuin Maarianhaminassa, jossa on pienvenesatama ramppeineen heti laivasataman vieressä, museolaiva Pommernin takana.

Ensimmäinen päivämatka on vain 20 kilometriä Vaxholmiin, “saariston portiksi” kutsuttuun pikkukaupunkiin, jonka linnoituksesta on aikanaan suljettu vihollislaivoilta reitti Tukholmaan. Kolmen tunnin polkeminen tyynessä sadesäässä ei ole herkkua. Maisematkin ovat vielä sekoitus kesämökkisaaristoa ja Tukholman esikaupunkeja.

Ruotsissa matkustaessa ei voi välttyä pohtimasta Miika Nousiaiseen esikoisromaania Vadelmavenepakolainen.

Vieläkö meillä on syytä olla ruotsalaisille kateellisia?

Kun sukupolveni interrailasi 1980-luvulla, Tukholma oli aivan erilainen kaupunki kuin Helsinki. Laulun sanoin meillä oli silloin olutta vain ruokailijoille, yhtään eurooppalaista vaateliikettä ei ollut ja koko paikka muistuttui Neuvostoliittoa.

Nyt Helsinki on yksi Euroopan hauskimmista taskukokoisista metropoleista, kun Tukholma taas on alkanut näyttää vähän nuhjuiselta. Helsingistä löytyy käytännössä kaikki se urbaani monimuotoisuus kuin Tukholmastakin, mutta ehkä vielä jännittävämmässä paketissa. Mutta tästä ei pidä nyt tehdä väärää yleistystä Suomi-Ruotsi-maaotteluun.

Vaxholmin keskipiste on kaupungin ainoa hotelli, jonka eteen rantautuvat turisteja Tukholmasta kuljettavat vesibussit ja historialliset höyrylaivat.

Ruotsissa on nimittäin loputtomasti aivan tavattoman ihastuttavia pikkukaupunkeja, ja Vaxholm on yksi niistä. Merellinen, kesällä unesta heräävä pieni sievä saaristokaupunki – Naantaliin Vaxholmia ehkä lähinnä voisi verrata. Mutta siinä missä meillä Naantali on poikkeus lättänien betonimarkettien tuhoamien pikkukaupunkien joukossa, Vaxholm on ennemminkin tyypillinen ruotsalainen pikkukaupunki.

Törsään 700 kruunua huvilamaiseen Bed & Breakfastiin ja istun iltaa vierassataman aurinkoisella terassilla. Bändit soittavat kadulla. Kesä Tukholman saaristossa on alkanut, vaikka juhannukseen on vielä toista viikkoa.

Jos joskus vielä päädyn Tukholmaan risteilylle, otan heti bussin (45 minuuttia) tai vesibussin (tunti) Vaxholmiin ja jätän Gamla stanin turisteille.

Tukholman saaristoparatiisiin pääsee suomalainenkin turisti hyvin myös ilman omaa venettä.

Mutta voittaako Tukholman saaristo Saaristomeren ja Ahvenanmaan? Ainakin Tukholman saaristoon on demokraattisempi pääsy. Suomessa saaristo on purjehtivan ylemmän keskiluokan lomaparatiisi, kun tavallinen väki rientää mökeille sisämaahan. Vaxholmin turisti-infon esitteet sen kertovat: isoon osaan saaristoa pääsee omalla autolla, polkupyörällä tai bussilla. Osaan saarista kulkee säännöllinen reittialus. Vain uloimmat saaret ovat meidän purjehtijoiden ja melojien omaa reviiriä.
Retkeilymajoja ja muuta majoitusta löytyy kaikkialta.

Mutta millaista siellä on? Täytyy käydä katsomassa. Suunnaksi itäkoillinen ja Finnhamn 30 kilometrin päässä.