Toimittaja saaristoseikkailulla: Idyllinen Finnhamn - pysähdys paratiisisaarella

purjehdus
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Onko Tukholman saaristo hienompi kuin meidän Saaristomeremme? Sitä täytyi lähteä maaotteluhengessä tutkiskelemaan paikan päälle.

Toimittaja Marko Hamilo kokeili viime kesänä kolmirunkoisen, poljettavan purjekajakkinsa rajoja. Koska niitä ei löytynyt, on nyt yritettävä purjehtia kajakilla Ahvenanmeren yli Ruotsista Suomeen.

Alus: 50 kg painava, viisi metriä pitkä trimaraanikajakki, jota voi polkea tai purjehtia. Masto viisi metriä, purjepinta-alaa noin viisi neliömetriä.

Lue sarjan kaikki osat tästä.


14.6. Vaxholm-Finnhamn

Vandrarhem Utsikten Finnhamnissa oli nimensä veroinen.

Suomalaiset rahtialukset tapasivat aikanaan poiketa Tukholmaan mennessä suojaiseen luonnonsatamaan ulko- ja sisäsaariston rajoilla. Saariryhmä sai siitä nimekseen Finnhamn.

Jo kotona reittisuunnitelmia kännykän plotterisovellukseen laatiessa huvitti yksi kapea salmi puolivälissä matkaa. Digitaalisella kartalla oli pikselin verran vettä. Mitään väylää siitä ei tietenkään mene, eikä purjeveneillä ole sinne mitään asiaa. Mutta purjekajakilla siitä voisi oikaista ja säästää merimailin tai pari.

Lähtö viivästyi iltapäivään. Finnhamnin majoituksistakaan ei ollut oikein tietoa. Myötätuulessa alkumatka taittui kuitenkin parhaimmillaan viittä solmua (9 km/h. Miksi muuten kaikki purjehtijat puhuvat merimaileista ja solmuista, kun melojat ovat jo omaksuneet metrijärjetelmän?). Ylimääräisiin kierroksiin ei olisi nyt oikein aikaa.

Sadan metrin päästä salmi ei edes näy. Puut kasvavat molemmilta rannoilta läpimenopaikan yli. Purje siis rullalle ja masto alas, ettei oikaisu siitä jää kiinni. Mutta olisiko koko salmi kuivumassa kluuviksi tai fladaksi?

Ei sentään. Vettä on puolisen metriä. Köli välillä raapii pohjaa, mutta ei sitä nostaa tarvitse, kuten ei peräsintäkään. Polkimet ovat varmuuden vuoksi kannella, joten läpi on melottava.

Leveyttä on sen verran, että kyllä paikalliset tästä jollain pienellä Busterilla taitavat läpi mennä. Trimaraanikajakista on otettava ponttoonit sisään, mutta sitten mahtuukin hyvin. Leveyttä ponttoonit rungossa on vain metrin.

Salmi on selvitetty kymmenessä minuutissa, ja Finnhamnista löytyy sopiva laituri kahdeksalta. Matkustajakodin respa on mennyt kiinni kuudelta, mutta puhelimella kiinni saatu talonmies järjestää edullisen huoneen. Krogista on mennyt keittiö periaatteessa kiinni kahdeksalta, mutta vielä sinnekin ehti. Lammas, uudet perunat ja punaviini maistuvat märissäkin vaatteissa.

Pakko myöntää, että Tukholman saaristossa on puolensa! Suomen puolella on paljon useammin turvauduttava telttaan ja omiin eväisiin.

Finnhamn on niin idyllinen saari, että siitä ei olisi vielä vuosi sitten voinut ajatella mitään ikävää. Matkustajakoti jossa järjestetään kokouksia, laajat telttailualueet, pubi, uimarantoja, luontopolku, suomalaisittain mäntymetsäisiä kalliorantoja, ruotsalaisittain kaikissa rehevämmissä kohdissa kuitenkin tammilehtoja. Täällä ei voi tapahtua mitään pahaa.

Nyt ensimmäinen mieleen tuleva assosiaatio Finnhamnista on Norjan Utøya. Kuvauksien perusteella se on juuri tällainen paratiisisaari. Mitenköhän nopeasti Tukholman poliisi olisi ollut paikalla, jos joku hullu alkaisi ammuskella täällä? Olisiko naapurisaarilla mökkiläisiä, jotka kykenisivät puolustamaan elämää omilla metsästysaseillaan?

Häiritsevät ajatukset unohtuvat säätiedotukseen. Ahvenanmeren ylitys näyttäisi onnistuvan sunnuntaina. On siis jatkettava matkaa kohti Grisslehamnia suorinta reittiä sisäsaariston kautta. Kehuttu ulkosaaristokohde Norrpada hieman idempänä saa jäädä seuraavaan kertaan.

Lue matkapäiväkirjan ensimmäinen osa täällä.