Toimittaja saaristoseikkailulla – Kämmenselät punaisena läpi Saaristomeren

Onko Tukholman saaristo hienompi kuin meidän Saaristomeremme? Sitä täytyi lähteä maaotteluhengessä tutkiskelemaan paikan päälle.

Toimittaja Marko Hamilo kokeili viime kesänä kolmirunkoisen, poljettavan purjekajakkinsa rajoja. Koska niitä ei löytynyt, on nyt yritettävä purjehtia kajakilla Ahvenanmeren yli Ruotsista Suomeen.

Alus: 50 kg painava, viisi metriä pitkä trimaraanikajakki, jota voi polkea tai purjehtia. Masto viisi metriä, purjepinta-alaa noin viisi neliömetriä.

Lue matkapäiväkirjan muut osat täällä.


2.-4.7. Korpoström-Tvärminne

Notvarpharunin autiotuvan rappusilta on kajakinmitta rantaviivaan.

2.7. Korpoström-Notvarpharun

Korpoströmiin on Helsingistä bussilla neljän tunnin matka. Aamun ensimmäiseen bussiin en jaksa lähteä, ja kun perilläkin menee pari tuntia valmisteluihin, alus irtoaa laiturista vasta vähän ennen kuutta.

Mihin ehtii ennen auringonlaskua? Alkuperäinen suunnitelma oli käydä bongaamassa Metsähallituksen Konungskärin autiotupa vain viiden kilometrin päässä Korpoströmistä. Mutta lounaista tuulta on jotakin 7-8 metriä sekunnissa. Tässähän saattaisi ehtiä Notvarpharunin autiotupaankin vähän Högsåran länsipuolella. Helsinki olisi päivän lähempänä. Itätuulien on luvattu nousevan lähipäivinä, joten aikaa ei ole hukattavaksi. Kohti Notvarpharunia siis!

Korpoströmin kapean vuonon jälkeen kahdeksan metrin sivutuuli tarttuu purjeeseen kunnolla, ja vauhti nousee parhaimmillaan yli kuuden solmun. Tällaisia oloja varten kajakissa pitää olla purje. Aallokko keinuttaa ja pärskii, mutta ei läheskään niin paljon kuin jos se tulisi suoraan jostain Puolasta. Saaristomeri tarjoaa parhaimmillaan reippaat tuulet leikatulla aallokolla.

Notvarpharun on selvästikin alikäytetty autiotupa. Vieraskirjan mukaan kävijöitä on harvakseltaan. Nyt saaressa on moottoriveneilevä pariskunta, mutta heillä on teltta. Tuvassa on vain kaksi sänkyä ilman patjoja. Isoon mökkiin mahtuisi hyvin kaksi kerrossänkyä. Eivätkö melojat tiedä, millaisia ilmaisia kesämökkejä saaristossa on?

Notvarpharun on paras mahdollinen pysähdyspaikka: keskellä melkein minkä suunnan tahansa myrskyjäkin mökin edusta on suojainen, ja kajakin voi vetää maihin niin, että etuluukun tavarat saa esiin tuvan edustalta. Ei turhia kantamisia rantautumispaikalta leiriin.

3.7. Notvarpharun-Morgonland

Ennen kuin tuuli kääntyy, on päästävä Suomenlahden puolelle. Jääköön siis kakkukahvit Högsåran Farmors caféssa, sinne tulisi mutka. Suorimmalla reitillä kohti Hankoa on mahdollisuus vain kahvitaukoon Hiittisten Rosalassa ja sen viikinkikylässä. Vaikka viikinkiaika ei muuten jaksa kiinnostaa, on aina hauskaa tiedostaa, että melkein kaikki nykyäänkin käytetyt ja itsellekin tutuiksi tulleet turvalliset luonnonsatamat olivat jo viikinkien tiedossa rauta-ajan lopuilla. Toisaalta joissain kartoissa näkyy myös kummallisia reittejä kapeita salmia pitkin, joita viikingit ovat omilla veneillään aikoinaan soutaneet ja purjehtineet. Monet niistä ovat maankohoamisen jäljiltä nykyisiä rantaniittyjä.

Morgonlandin vanha kamiina.

Illalla tuuli tyyntyy niin, että Morgonlandille päästääkseen on syytä auttaa tuulta polkemalla. Hangon ja Bengtskärin majakan puolivälissä sijaitseva saari on mainio yöpymispaikka. Morgonlandin tuvissa mahtuu hyvin asumaan parikymmentä ihmistä, ja paikalliselle metsästäjäseuralle maksaa mielellään jälkikäteen pyydetyt 15 euroa majapaikasta. Saaren laguuni on turvallinen kaikilla tuulilla, mutta sinne päästäkseen pitää osata kääntyä oikea-aikaisesti oikealle. Ensikertalaiselle se oli hankalaa jo pikku mainingissakin. Kunnon aallokossa ongelmana on paitsi turvasatamaan sisäänpääsy, myös se, pääseekö sieltä ulos ennen kuin meri on kokonaan rauhoittunut.

Kun neuvostoliittolaisia ajettiin kesällä 1941 ulos Hankoniemeltä, käytiin ulompana Bengtskärin majakkasaarella suomalaisille kunniakas taistelu. Morgonlandetilla suomalaisille kävi huonommin. Kaikki joutuivat vangiksi, ja vain yksi selviytyi sodasta elossa.

Saaressa on edelleen bunkkeri, mutta suonsilmäkkeestä, jossa suomalaiset yrittivät piilotella, on tullut lehto.

Morgonlandilla on käyty ennenkin.

4.7. Morgonland-Tvärminne

Melojan unelma-aamu ulkona merellä. Tuulta ehkä metri sekunnissa, vain pieniä maininkeja eilisestä aallokosta. Tällä kelillä kelpaisi merimelojan mennä vaikka Bengtskärin majakalle asti.

Purjekajakille pläkä merkitsee polkien puurtamista. Koska kesäpäivä on myös lämmin, siinä tulee hiki kun ylläpitää kuuden kilometrin tuntinopeutta. Hangon itäsatamassa pysähdys lounaalle ja iltapäiväpoljennat sitten shortseissa ja t-paidassa.

Aurinkorasvassa on kerrointa 20, mutta se ei riitä mihinkään. Kämmenselät ovat kärsineet jo kuivapuvulla kuljetuita kilometreistä, nyt palavat reidet. Niin kesäiseltä harrastukselta kuin melonta ja kajakkipurjehdus kuulostavatkin, oikeastaan parhaat ajankohdat ovat veneilijöiden palvelukauden alku ja loppu.

Kuumassa tulee hiki, märät vaatteet ovat tuntikausia ihossa kiinni ja korkealta paistavalta auringolta ei pääse pakoon minnekään. Pöpelikössä pohkeita kutittavat kasvit ja huonolla onnella sieltä hyppää iholle punkki. Kesä ei ole yliarvostettu, mutta se on parhaimmillaan kaupungissa. Ainakin atooppisesta ihosta kärsivälle kylmässä ilmassa hyvin vaatetettuna melominen tai purjehtiminen on paljon parempi vaihtoehto. Kylmältä ja roiskevedeltä on helpompi suojautua kuin auringolta ja omalta hieltä.

Tvärminnessä nousee itätuuli. Makean veden suihku, työpäivä tutkijoita haastatellen ja kajakki lähtövalmiiksi länsituulia varten. Niitä odotellessa pariksi päiväksi bussilla Helsinkiin palanutta ihoa hoitamaan.