Timo Soini saa vielä ministerinäkin pilkata, päsmäröidä ja nimitellä muita huippupoliitikkoja

Media on sulkenut silmänsä perussuomalaisten sisällä vaikuttavalta rasismilta ja fasismilta, kirjoittaa Tuomas Muraja.
Tuomas Muraja
Kotimaa 24.10.2015 18:30

Tiedotusvälineet ovat olleet vahvasti vaikuttamassa perussuomalaisten kannatuksen kasvuun, kirjoittaa toimittaja ja tietokirjailija Tuomas Muraja Kanava-lehdessä 7/2015. Suomen Kuvalehti julkaisee kirjoituksen kokonaan.

 

Kun palasin Turun Sanomien toimitukseen kesällä 2011 lähes neljä vuotta kestäneeltä Brysselin-kirjeenvaihtajakomennukseltani, kevään eduskuntavaalien jälkeinen ilmapiirimuutos Suomessa oli selvästi havaittavissa.

Turun torilla minut pysäytti tuntematon vastaantulija, joka oli närkästynyt siitä, että puhuin matkapuhelimessa ranskaa. Suomessa kun oli kuulemma nyt ”uusi komento”.

Tilanne näyttäytyi myös toimituksessa vähintään omituisena. Odotettiin, että perussuomalaiset saisivat mittavan vaalivoiton, mutta jytkyn suuruus oli sittenkin monelle yllätys.

Media lamaantui ainakin hetkeksi. Syitä on tarjottu useita.

On muun muassa osoitettu, että EU:n talouskriisi ja erityisesti apupaketit johtivat siihen, että media kritisoi Euroopan unionia ankarasti. Tämä antoi uskottavuutta perussuomalaisten EU-kritiikille ja pohjusti jytkyä, joka oli median EU-kritiikin tahaton seuraus.

Mediabisneksen kriisi osui samaan aikaan kuin perussuomalaisten nousu. Puheenjohtaja Timo Soinin kansanomaiset letkautukset toivat toivottuja klikkejä, eikä hänen mielipiteitään tai vääriä väittämiään nähty tarpeellisiksi seuloa tai tarkistaa. Jokainen Soinin puheenvuoro oli päivän potentiaalinen ykkösjuttu klikeillä mitattuna, joten niitä kannatti toistaa online-uutisissa mahdollisimman usein.

Perussuomalaisten sisällä vaikuttavan Suomen Sisu -järjestön periaateohjelman fasistisuutta ja Nuivan vaalimanifestin rasistisuutta ei myöskään käsitelty mediassa kunnolla ja asiantuntevasti. Monet kollegani ovat jälkeenpäin harmitelleet, etteivät he nähneet äärioikeistolaisten tuulten nousun merkitystä. Toimittajat olivat kyllä aika hyvin kartalla nettirasismista, mutta he eivät osanneet arvata, että perussuomalaiset alkavat imeä rasisteja puoleensa ja saada sitä kautta kannatusta.

Kaikissa toimituksissa kyse ei ollut niinkään hyssyttelystä vaan lähinnä siitä, että media aliarvioi ilmiön potentiaalin. Toimittajat tunnistivat kyllä aiheen, mutta heidän mielestään sitä ei ollut mitään syytä ruokkia. Minulle uutispäällikkö sanoi suoraan, että muukalaisvastaisuudesta haluttiin vaieta, koska arveltiin il­miön katoavan kuin ”vesi hanhen selästä”.

Moni toimittaja on jo julkisesti myöntänyt pelkäävänsä perussuomalaisten ja äärioikeiston kannattajien aggressiivista reagointia puoluetta arvosteleviin juttuihin. Toiset ovat mieluummin pidättäytyneet käsittelemästä aihetta kuin ottaneet vastaan vihatulvan. Naistoimittajia on uhkailtu suoraan muun muassa raiskaamisella ja heidän läheisään jopa tappamisella.

Kirjoitin Turun Sanomien toimittajana tuhansia lehtijuttuja, joista neljä käsitteli tavalla tai toisella perussuomalaisia tai puolueen äärioikeistosiiven toimintaa. Vihaviestitulva oli ennennäkemätön siihen nähden, kuinka paljon lukijat muutoin kommentoivat kirjoituksiani. Palautevyörystä osansa sai ilmeisesti myös päätoimittaja, joka lopulta pyysi minua ”pitämään taukoa kirjoittelussani”.

 

Perussuomalaisia pidettiin vielä 2000-luvun alussa pelkkänä vitsinä, takarivissä istuvana ryhmänä, joka laukoo mitä sattuu mutta harvoin mitään rakentavaa.

Soinin tähti alkoi nousta vuoden 2003 vaalien jälkeen, ja hänen viihdearvonsa kohosi nopeasti. Harva piti häntä valtiomiehenä tai edes kovin varteenotettavana poliitikkona vaan pelkkänä huuliveikkona, joka puhui eri kieltä kuin muut poliitikot. Koska hänellä ei tuntunut olevan muuta agendaa kuin heittää kapuloita rattaisiin, häntä ei pidetty vaarallisena vanhoille puolueille.

Puolueen muukalaisvastaisuuskin oli aluksi vitsi. Kansanedustajaksi noussut entinen nyrkkeilijä Tony Halme oli kovisten suosikki, joka sai neekerivitseillään tuhansia ääniä. Katsottiin, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Ennen vuoden 2011 vaaleja perussuomalaisten gallupkannatus nousi nopeasti. Monet toimittajat arvelivat kuitenkin, että kannatus ehtisi suurelta osin sulaa ennen vaaleja. Puolue saisi lisää kansanedustajia muttei niin paljon kuin luvut näyttivät. Kuviteltiin, että kansa on lopulta niin järkevää, että se ei äänestä ”kylähulluja”. Kansa pääsi yllättämään.

Harva uskoo, että Soinin alkuperäinen tavoite oli saada eduskuntaan nimenomaan äärioikeistoa. Pikemminkin kyse oli siitä, että perussuomalaiset haalivat vaalien alla riveihinsä kaikki joita löysivät. Joukkoon mahtui paljon ”maahanmuuttokriitikoiksi” itseään kutsuvia henkilöitä. Soini ei kuitenkaan torjunut heitä vaan arveli heistä olevan hyötyä puolueelle.

On myös muistettava, että perussuomalaiset tarjoavat yhä kanavan vähäosaisille. Suomessa asuu suuri ryhmä ihmisiä, joiden todellisen olemuksen kuvaaminen on poliittisesti epäkorrektia: katkeria, tietämättömiä ja syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä. Perussuomalaiset sanovat, että heilläkin on ihmisarvo, ja siinä puolue on oikeassa. Median on vain vaikea hyväksyä, että he olisivat kykeneviä tekemään yhtä hyviä päätöksiä kuin me hyväosaiset mielestämme teemme.

 

Timo Soinille annetaan yhä usein haastatteluissa erilainen rooli kuin muille puoluejohtajille. Vielä ministerinäkin hän saa pilkata, päsmäröidä ja nimitellä muita huippupoliitikkoja. Muiden puolueiden puheenjohtajilta kysytään lähinnä oman puolueen asioista tai yleensä politiikan asiakysymyksistä.

Harva on kuullut Soinin puhuvan kansantalouden kohentamisesta: siitä, mistä saadaan lisää yritteliäisyyttä, työtä ja varallisuutta. Yleensä hänen kaltaisiaan poliitikkoja ei ole ollut tapana pitää huvittavina vaan vaarallisina, eräänlaisina julkisen politiikan kiusaajavaikuttajina, jollaisten takia populismi ei saa ikinä aikaiseksi mitään muuta kuin valittamista ja muiden haukkumista.

Soinilta ei koskaan kysytä vaikeita kysymyksiä. Mediassa pelätään tavallaan näyttää, ettei hän osaa vastata eikä pitkästä urastaan huolimatta hallitse sisältökysymyksiä. Tämä näkyy esimerkiksi EU-politiikassa, vaikka Soini on itse ollut europarlamentaarikkonakin.

Kun vertailee Suomessa ja muualla Euroopassa käytyä EU:n velkakriisikeskustelua tuntuu, että kyseessä on aivan eri kriisi. Suomessa jankutettiin vakuuksista, kun muualla keskusteltiin toimista, joilla kriisi saataisiin yhteisesti ratkaistua.

Perussuomalaisten ollessa vielä oppositiossa Soinilla ei ollut tarjota ehdotuksia kriisin ratkaisemiseksi, vaikka opposition vaihtoehdolle olisi ollut kysyntää. Soini tyytyi rakentavien ehdotusten sijasta vain puolivillaisiin heittoihin. Harva toimittaja haastoi Soinin ja yhä harvempi tarkisti, saati korjasi hänen vääriä EU-väittämiään.

Soinin kohtelu silkkihansikkain on seurausta siitä, miten hän näyttelee ”kansan miestä”. Media on niellyt roolihahmon sellaisenaan ja suhtautuu Soiniin liian kunnioittavasti, muukalaisvihamielisten ja muiden nettikiusaajien haukkutulvan pelossa. ”Koko kansaa” tai ”kansan miestä” ei uskalleta hevin dekonstruoida, vaikka tämä Soinin pitkäaikainen populistinen strategia on yleisesti tiedossa.

Soini ja hänen seuraajansa vetoavat usein sananvapauteensa, ikään kuin arvostelu olisi sananvapauden rajoittamista. Jos perussuomalaiset pystyisivät seisomaan omien väitteidensä takana, he perustelisivat sanomi­siaan sen sijaan että vetäisivät heti marttyyrivaihteen päälle.

 

Kun äärioikeiston edustajat pääsivät vaikuttavaan rooliin perussuomalaisissa, isojen mediatalojen toimittajia oli vaikeaa saada tekemään rasismista juttuja.

Toisaalta perussuomalaisia on myös kohdeltu siinä mielessä huonommin kuin muita, että heidän tekemisistään nousee helpommin kohu, mikä myös osaltaan pelaa perussuomalaisten pussiin. Heidän suosionsa lepää nähdäkseni erittäin vahvasti ”sorretun valkoisen heteromiehen mytologiassa”. Tämä varmasti periytyy ainakin jonkin verran Suomen Sisu -järjestöstä, johon osa perussuomalaisten kansanedustajista kuuluu.

EU:n yksi suurimmista huolista on viime aikoina ollut juuri äärinationalismin nousu, ja siksi fasismin torjuminen on kirjattu unionin perussopimukseen. Koko yhteisöhän luotiin natsismin ja sotien kitkemiseksi Euroopasta.

Suomen Sisu on selkeä äärioikeistoliike. Järjestön julkinen periaateohjelma on todettu viranomaisarvioiden mukaan avoimen fasistiseksi ja rasistiseksi, mutta silti yhä moni kansanedustaja on sitoutunut ohjelmaan.

Nettiin pesiytyneen ääriaineksen radikalisoituminen on jo johtanut kovin tekoihin Euroopassa. Asiaa selvittäneiden virkamiesten mukaan on vain ajan kysymys, että joku toteuttaa käytännössä maltillisena itseään pitävän nettikirjoittajan väkivaltafantasiat. Tämä osa rasismia on aivan uutta Suomessa.

Soini avasi eduskunnan oven äärioikeistolle tieten tahtoen. Maahanmuuttovastaisuuden lisäksi muukin ihmisarvoa loukkaava toiminta, kuten homofobia, naisviha, vammaisten pilkkaaminen ja suomenruotsalaisten solvaaminen sekä sittemmin Venäjän ihailu ovat nostaneet päätään aivan uudella tavalla.

Suomen Sisun periaateohjelma on toimitettu versio Suomen, Saksan ja Italian 1930- ja 1940-lukujen fasistipuolueiden ohjelmista. Rasismista irtisanoutunut Soini on aikanaan ottanut järjestön mukaan puolueeseensa tietoisena sen luonteesta.

Suomalaisesta keskustelusta puuttuu fasismin ja rasismin tuntemus, mikä on mahdollistanut Soinin ja Suomen Sisun liiton. Suomessa moni kuvittelee, ettei 1930-luku voisi tapahtua uudestaan, mutta esimerkiksi näin tapahtui Etelä-Amerikassa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan aina siihen asti, kunnes demokratia hiljalleen alkoi vakiintua. Demokratia voi sortua hyvin helposti.

Suomen Sisu itse kiistää olevansa fasistinen järjestö, mutta jos on sitä mieltä, että kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia ja lisäksi hyväksyy väkivallan käyttämisen tästä ajatuksesta seuraavan politiikan toimeenpanon välineenä, on määritelmän mukaan fasisti. Järjestön pitäisi myöntää se rehellisesti, sillä kyseessä on avoimesti kiihkokansallismielinen liike, joka määrittelee ihmisarvon kansallisuuden, rodun ja kulttuurin perusteella. Rasismi ja fasismi eivät ole aatteina laissa kiellettyjä.

Yksi syy siihen, miksi Suomessa media ei saa todettua Suomen Sisun fasistista luonnetta on historiantuntemuksen puutteen lisäksi se, että Neuvostoliitto ja sen liittolaiset, kuten suomalaiset taistolaiset, käyttivät fasismin käsitettä väärin kuvaamaan yleisesti oikeistoa. Näin tapahtuu myös nykyään Venäjän viimeaikaisia sotatoimia puolustelevien puheessa.

Toki rasismia ja fasismia on esiintynyt muissakin puolueissa kuin perussuomalaisissa, mutta niissä toiminta ei ole ollut yhtä näkyvää ja aktiivista. Muissa puolueissa vastaavasta toiminnasta saa myös yleensä potkut.

Mediassa vallitsee myös eräänlainen keskitien harha. Televisiostudioon otetaan äärioikeistolaisen edustajan vastapariksi vasemmistolaisaktivisti, tai äärioikeistoilmiötä pitkään tutkineen viereen istutetaan Suomen Sisuun kuuluva kansanedustaja. Saadaan hyvä jännite, mutta vastauksia ei löydy. Sen jälkeen perustellaan, että katsoja saa keskusteluillan päätteeksi valita kumpaa uskoo. Puheenaiheet ja asiat halutaan kätevästi poolittaa. Punnitusta argumentista ja solvaavasta sutkautuksesta tehdään samanarvoiset.

Toimittajat asettuvat väittelijöiden väliin eivätkä ota objektiivisuuden vaatimuksessaan kantaa. Tästä false balance -ilmiöstä pitäisi keskustella yhä enemmän Suomessakin.

Järjestäytyneiden ääriliikkeiden kasvaessa Euroopassa olisi oltava myös tarkkana, miten kansallismieliset, ksenofobistit, uusfasistit ja vaikkapa EU-vastustajat jaotellaan. On niin paljon ristikkäisyyttä ja päällekkäisyyttä, että helposti tulee maalattua samalla pensselillä kaikkien päälle.

 

Kansan kieli on ymmärretty tahallaan väärin. Pilkasta on tullut hyväksyttyä politiikkaa. Ilmiö on tarttunut muihinkin kuin perussuomalaisiin poliitikkoihin, ja se alkaa mediassakin olla normi.

Eduskunnassa on kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan kollegaa ei saa sanoa valehtelijaksi. Kielto on kätevä tapa kätkeä monitulkintaisen ja manipuloivan poliittisen sanoman valheellisuudet. Poliitikon valheesta on käytettävä jostain syystä käsitettä muunneltu totuus, jolloin lähdetään harhaanjohtavasti väittelemään sanojen merkityksistä ja keksimään korvaavia termejä eikä enää keskustella itse asiasta.

Poliitikkojen kielen on oltava täynnä sumeita merkityksiä, sillä he tarvitsevat kannatusta keskenään erimielisiltä ryhmiltä. Poliittisen puheen strateginen epämääräisyys onkin keskeinen osa politiikkaa, koska muutoin takinkääntäminen ja sanojen vetäminen takaisin tarpeen mukaan eivät enää onnistu, kun tulkinnanvaraisuus katoaa.

Puppua puhuneen poliitikon on helppo väittää, että toimittajat vääristelevät hänen sanomisiaan ja vetävät mutkia suoriksi tulkatessaan politiikan kieltä yleiskieleksi.

Myös monet ennen jytkyä rehellisyydellä kampanjoineet uudet kansanedustajat ovat nopeasti sisäistäneet tahallisen epäselvän ja epärehellisen kielenkäytön, vaikka poliittisen puheen merkitysroska on juuri ollut yksi syy siihen, miksi monet ovat pettyneet politiikkaan.

Poliitikot puhuvat yleistävästi ”meistä”, ”kansasta” ja ”suomalaisista” määrittelemättä, keitä ”me”, ”kansa” tai ”suomalaiset” ovat. Etnistyneessä velkakriisidebatissa kreikkalaisia pidettiin valehtelijoina ja portugalilaisia laiskoina, vaikka ”kreikkalaisuus” itsessään ei tee vielä kenestäkään valehtelijaa eikä ”portugalilaisuus” laiskaa. Ulkomaalaisviha on puolestaan verhottu ”maahanmuuttokriittisyydeksi”.

Timo Soini on jopa ottanut äärioikeistolta käyttöönsä pilkkaavan käsitteen ”suvaitsevaisto”. Hän on kirjoittanut blogissaan, että ”Suomessa kukkivat suvaitsevaiston fasismi ja darwinismi”, vaikka suvaitsevaiset – toisin kuin fasistit – kannattavat demokratiaa ja vastustavat fasistien ajamaa autoritaarisuutta, äärinationalismia ja korporatiivisuutta.

Siitä Soini ei sano mitään, että Suomen Sisun periaateohjelmassa esimerkiksi kielletään kansojen sekoittaminen ja puututaan myös sananvapauteen vaatimalla, että ”mielipidevaikuttajat eivät saa jäädä rangaistuksetta”. Soini ei voi rehellisesti myöntää järjestön rasistisuutta ja fasistisuutta, koska myöntäminen antaisi muille puolueille syyn sulkea perussuomalaiset ulos poliittisesta yhteistyöstä. Hän joutuukin teeskentelemään ja tarjoamaan puolueensa fasistien ja rasistien mielipiteitä julkisuuteen pikku pala kerrallaan, ikään kuin niistä ei syntyisi kokonaisuutta.

Perussuomalaiset kansanedustajat ovat väittäneet puppupuheitaan vitseiksi, olivatpa sitten kyseessä ”postmodernin tekotaiteen” tukemisen lopettaminen, tankkien vaatiminen Ateenan kaduille tai varmistimen poisto aina, kun kuuluu sana ”parlamentarismi”.

Eliittiä pilkkaavien vitsien kohde jää kuitenkin epäselväksi, sillä vitsailevat Helsingin perussuomalaiset herrat kuuluvat itsekin kansanedustajina eliittiin.

 

Vitsailua tai valehteluakin vaarallisempaa on muunnellun totuuden puhuminen.

Valehteleminen on tietoista vastoin totuutta puhumista, jolloin valehtelijan täytyy tietää, mikä on totuus, muutenhan hän ei voisi valehdella. Se joka valehtelee ja se joka puhuu totta pelaavat samaa peliä. Muunnellun totuuden puhuja puolestaan sivuuttaa kokonaan nämä vaatimukset. Hän ei torju totuuden arvovaltaa eikä valehtelijan tavoin asetu sitä vastaan.

Media on valitettavan usein antanut poliitikoille mahdollisuuden puhua epämääräisesti eli vastoin totuutta tai ainakin avoimuutta. Poliitikkojen puppua ei ole pakko sietää. Kielenkäyttäjän on selitettävä valintojaan, eikä hän saa peitellä tarkoitusperiään. Suoruus on kaikkien etu. Siksi median on jatkettava sille kuuluvaa työtään ja paljastettava, kuinka tahallaan monitulkintaisesti puhuva poliitikko ei tuo selvästi julki motiivejaan, mikä on hämärää piilovaikuttamista.

Tiedotusvälineet ja nykyiset vallanpitäjät ovat tehneet poliitikoista sirkuspellejä, mikä nakertaa kansalaisten luottamusta kansanedustuslaitokseen.

Eduskunnan suuri sali näyttäytyy kyselytuntilähetystenkin aikana hollitupana, jossa naureskellaan porukoissa, huudetaan ja hälistään. Ovet käyvät, kun juostaan edestakaisin, näpytellään kännyköitä ja ollaan muutenkin kuin kuriton koululuokka.

 

Alati aleneva kiinnostus politiikkaa kohtaan on suurelta osin myös median syytä. Toimittajat ovat jo vuosikausia pilkanneet politiikkaa ja poliitikkoja epäreilulla tavalla.

Populismi on tunkeutunut politiikan lisäksi myös journalismiin. Luullaan, että lukijat kaipaavat viihdepolitiikkaa, kun puhutaan so­siaalisen median merkityksen räjähdysmäisestä kasvusta, mikä osaltaan vääristää näkemystämme yhteisten asioiden hoitamisesta.

Puskista heitetyt ja lasten kielellä kerrotut puheenvuorot uusintavat, toistavat ja pitävät yllä myyttejä ja herravihaa.

Journalismi kaipaa pikemminkin lisää välineitä jäsentämään ja selittämään alati kasvavaa juttutulvaa. Ne jotka vielä lukevat lehtiä haluavat entistä viisaampia ja haastavampia juttuja.

On rakennettava vahvempia jalustoja ja korkeampia norsunluutorneja. Lisää elitismiä!

Elitismi on sitä, että tietää vähän enemmän kuin muut. Elitisti on termi, joka liitetään sellaisiin ihmisiin, kuten tutkijoihin ja poliitikkoihin, jotka väistämättä tietävät jostain asioista muita enemmän. Minä en tarkoita elitistillä ihmistä, joka käyttää hyväkseen kuulumistaan johonkin erikoisklubiin. Tarkoitan, että on tärkeää, että lähes jokainen ala on eliitin hallussa, siis elitistisesti johdettu. Se tarkoittaa samaa kuin että rakennukset ovat arkkitehtien ja insinöörien suunnittelemia ja leikkaukset kirurgien tekemiä. Kaikenlainen osaaminen on toimivan yhteiskunnan perusta, mikä on aina jossain määrin eliitin asia. Ismiksi sitä mollaavat epäilijät ja asemaansa väärinkäyttävät vallantavoittelijat.

Toimittaja saa kuitenkin nykyään populistisesti päättää, etteivät otsikot enää toteuta alkuperäistä tarkoitustaan eli kerro mistä on kyse. Päinvastoin kaikkien kohujen keskellä toimittaja kysyy lukijoilta, miten asia on. Faktoista tulee mielipiteitä, kun toimittaja ei tee varsinaista journalistista työtään eli ota selvää ja kerro selvitystyön tulostaan lukijalle.

Kun alkoi tulla selväksi, että perussuomalaiset olivat matkalla menestykseen, olisi ollut toivottavaa, että politiikantoimittajat olisivat alkaneet kohdella muita puolueita yhtä kriittisesti kuin perussuomalaisten rasistisiipeä, mutta mittari kalilbroitiin niin päin, että perussuomalaiset saavuttivat täyden salonkikelpoisuuden ja oikeuden tulla kohdelluksi yhtä löysästi kuin muutkin puolueet.

Toisaalta perussuomalaiset ovat tehneet monia asioita niin taitavasti, että niihin on ollut vaikea päästä käsiksi. Puolueen kohua ai­heuttanut hölmöilysiipi on tavallaan toiminut puskurina oikealle kritiikille, kun oikeista kysymyksistä puhuminen on alkanut näyttää ajojahdilta.

En toki usko, että tämä olisi Soinilta minkään tietoisen strategian tulos. Perussuomalaiset pääsevät helpolla, koska suomalainen poliittinen journalismi ylipäätään on varsin löysää.

 

Media potee yhä syyllisyyttä siitä, ettei se pystynyt ennustamaan perussuomalaisten nousua. Sen takia se monesti edelleen epäonnistuu puolueen käsittelemisessä. ”Lähiöiden ääntä” korostettiin kunnolla vasta vuoden 2011 vaalikampanjan aikana, jolloin alkoi esiintyä juttuja ”kansan parista”, mutta reaktio oli tuolloin väkinäinen ja myöhässä. Järkytyksen tuomaa häpeää ei ole vielä saatu käsiteltyä toimitusten sisällä eikä julkisesti mediassakaan.

Lisäksi äärioikeiston reaktioiden pelko, politiikan kielen koventuminen, politiikan viihteellistyminen, median kielen lapsellistuminen, klikkijournalismin nousu ja keskitien harha ovat yhdessä luoneet populismille oivan mahdollisuuden tulla salonkikelpoiseksi. Tilanteen muuttamiseksi journalismin on muututtava. Selviytyäkseen kriisistä ja päästäkseen yli nykyisestä murrosvaiheesta journalismi tarvitsee lisää elitismiä selittämään viihdetoimittajille, kuinka yhteiskunta toimii.

 

Kirjoittaja Tuomas Muraja on toimittaja ja tietokirjailija, joka on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomissa ja Turun Sanomissa. Hän toimii myös faktantarkistuspalvelu Faktabaarin vastaavana toimittajana.

 

Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.

Keskustelu

Ei voi olla totta, että Tuomas Muraja ei ole tarkistanut factojaan. Voi mikä purkaus.

Persut sai nousun aikaan Kreikan tukipaketin vuoksi, se on totta, mutta ettei media olisi kytkenyt persuihin rasismia on kyllä aika erikoinen väite. Sitähän tehdään jatkuvasti, vaikkei sitä oikeastaan mitenkään koskaan perustella. On varmaan totta, että persuissa on rasisteja, mutta tuskin enempää kuin kokkareissakaan. Tai demareissa. Tai keskustalaisissa. Näistähän persujen kannattajat ovat tulleet.

Hieno, tarkka, terävä ja syvääluotaava kirjoitus. En keksi yhtäkään kohtaa, josta olisin eri mieltä. Emme liene kaikin yksin siinä, että olemme, monet meistä, ajatelleet ”perussuomalaisuuden” kumpuavan tietämättömyydestä, välinpitämättömyydestä ja suoranaisesta perustelemattomasta kaunankannosta – samasta lähteestä, josta levottomuutta lietsovat ääriliikkeet ovat aina ammentaneet. Itse olen äimistellyt koko puolueen peittelemätöntä, kenenkään suitsimatonta vihaa tasa-arvoa ja tasapuolisuutta vastaan. Ikään kuin tietämättömimmillä meistä olisi oikeus määritellä muiden oikeus mielipiteisiinsä, ihmisoikeuksiinsa tai vaikkapa äänioikeuksiimme suomalaisina, muttei ”perussuomalaisina”. Kliseistä ja historian varjossa retoriikaltaan surullisen tunnettua. No, koskas aioitte viedä meiltä naisilta oikeudet, kun kumminkin olemme aina kaikki väärässä? Ei, älkää lähettäkö sitä kiintiöakkaa.

Äärimmäisen tarkoitushakuista ps-politiikan ja sen tekijöiden mollausta. Peruutan siksi SK:n tilaukseni.

Uskomaton ala-arvoinen vääristelevä loanheittokirjoitus. Luin ensi kertaa Suomen Sisun periaateohjelman (http://www.suomensisu.fi/ohjelma.html) , mutta en havainnut siitä rasismia enkä muutakaan lähtökohtaisesti tuomittavaa. Muraja ei tosiaankaan kunnioita kirjoituksessaan faktoja. Ehkä häntä sen vuoksi ärsyttää Suomen Sisun periaateohjelman kohta ”Mielipidevaikuttajat eivät saa jäädä rangaistuksetta, mikäli he ovat vilpillisesti sanavapautta hyväksi käyttäen vahingoittaneet yhteiskuntaa tai sen jäseniä.” Minusta persujen väittäminen rasisteiksi tai äärioikeistolaisiksi on vilpillistä. Koska tosin tunne persuja juurikaan, kiinnostaisi kuulla, millä perusteella heistä on tehty äärioikeistolaisia tai rasisteja. Persut tuntuvat olevan paljon lähempänä sosiaalidemokraatteja kuin kokoomusta. Ei siis missään nimessä kovin oikealla.

Totta joka sana, ei voi muuta sanoa. Kun kay kerran pari vuodessa Suomessa havaitsee hyvin nopeasti muuttuneen ilmapiirin.
Soini on lahjakas demagoogi, joka osaa ”kansankielellaan” saada kannatusta itselleen ja puolueelleen, vaikka itse tietaakin puhuvansa sita muunneltua totuutta.

Puolustusvoimat kouluttaa ja siis kai hyväksyy väkivallan. Onko se silloin rasistinen? Olenko rasisti jos turvaudun itsepuolustukseen?

Muunnellun totuuden ts, valehtelu poliikon suusta ei ole Suomen synti vaan vallitseva normi kaikessa politikoinnissa.

”EU:n yksi suurimmista huolista on viime aikoina ollut juuri äärinationalismin nousu.” –
Niin, eihän tuo turvapaikan hakijoiden tulo Eurooppaan ole kuin pieni kosmeettinen haitta. Tilaa ja rahaa meillä on jakaa kaikelle maailmalle!

”Poliitikot puhuvat yleistävästi ”meistä”, ”kansasta” ja ”suomalaisista” määrittelemättä, keitä ”me”, ”kansa” tai ”suomalaiset” ovat. 
Kyllä jokainen tajuaa, että ” ne” ovat piliitikon omia kuulijoita ja kannattajia.

Muuten kyllä tämä ”vuodatus” kannattaa lukaista ja huomata, kuinka toimittakuntaa sapettaa ksutta maan persujen politiikka.

Nimimerkki Reijo osoittaa, ilmeisesti Perussuomalaisten kannattajana, toteen osan Murajan kirjoituksesta.
Kun omaa mielipidettä ei voi, halua tai osaa perustella, heittäydytään marttyyriksi.
Toivon, että Reijo jatkaa SK.n tilaustaan, vaikka ei Murajan kirjoitusta hyväksykään.
Meille kaikille tekee hyvää lukea ja sietää mielipiteitä, jotka ovat täysin erilaisia kuin omamme.
Olemme yksilöitä ja erilaisia ja sen kanssa pitää yrittää tulla toimeen, eikä sulkea itseään keskustelun ulkopuolelle.

Todella hyvä kirjoitus. Onneksi on ihmisiä jotka näkevät sumuverhon läpi. Kiitos tästä Tuomas Muraja! Ehkä jossain vaiheessa voin taas katsoa ja kuunnella ajankohtaisohjelmia ilman pahoinvointia. Ja odottaa parempaa tulevaisuutta.

Oikein hyvä juttu. Mutta nyt saa loppua maahanmuuttokriittisten leimaaminen rasisteikis, vaikka varmasti suurinosa rasisteja onkin. Mutta eihän täällä uskalla enää mielipidettään sanoa kun on rasistin leima otsassa, kiltisti hiljaa vaan on kaikki pakolaisiin liittyvät asiat nieltävä ettei kukaan pidä rasistina. Jossain vaiheessa tällä on pahat seuraukset.

Perussuomalaisista tämä on erittäin hyvä kirjoitua. Jos ajattelemme näitä fiksumpia perusja (kyllä, niitäkin on, esim. Arja Juvonen) ketkä ovat entisiä demareita ja ketkä eivät kannata fasismia, niin heidän kannattaisi nyt nostaa kytkintä ja perustaa oma eduskuntaryhmä ja sitten kokonaan oma puolue. Ei perussuomalaisissa kaikki ole natseja. Huomasin sen kun luin oman alueen perussuomalaisten vaalikone vastauksia. Moni menisi aatteiltaan vihreisiin. Joita itse olen nyt äänestänyt. Mutta ajattelen myös olevani maahanmuutto kriittinen.

Saa nyt luvan loppua tämä maahanmuutto kriittisten autonaattinen leimaaminen rasisteikis, iso osa ihmisiä puhuu niinkuin se on automaattisesti selvää, josset niele kaikkea ja toivota jokaista maahantulijaa tervetulleeksi niin olet rasisti. Siksi kukaan ei uskalla sanoa mitää ja persuilla on vielä kannatusta koska se on ainoa kanava tuoda oma kriittisyys esille.

Muraja käsitteli asiaa perusteellisesti. Miksi ihmiset kaipasivat vaihtoehtoa politiikkaan,onko normaalin suomalaisen muovaantunut mielipide äärioikeistolaista ajattelua? Nationalismi on oman maan ja yhteiskunnan puolustamista,sen käyttäminen ääriliikkeiden työkaluna on valitettavaa.Miksi niin moni suomalainen on nationalisti, onko maa vaarassa? Perussuomalaisten ja Soinin tekemisiä kannattaa nyt seurata,hän sanoi suoraan perusteen pysymiseen hallituksessa,ettei vasemmistovihreiden valta kasva. Miksi kokoomus ja keskusta otti persut mukaan? Fasismi ja rasismi on vasemmiston ja vihreiden vakiosanastoa,ihmiset eivät enää jaksa kuunnella fraaseja,kommunistit käyttivät myös nimitystä kansanvihollinen. Suomalaiset kaipaavat muutosta,sen pitää olla järjellinen muutos. Pakolaiset kiristävät tilannetta entisestään,jaettavaa on liian vähän,jopa Suomessa.

Sehän hyvä puoli hallitsemattomassa maahanmuutossa on, että sen seurauksena pitää rahojen loppuessa purkaa hyvinvointivaltion sairaat rakenteet ja päästään yhteiskunnassa ehkä normaalimpaan tilaan, jossa ihmisten pitää tehdä töitä jos meinaa elää.

Onneksi olkoon Tuomas Muraja, lisäsit juuri vihapuheen määrää netissä huikaisevassa määrin. Kirjoituksesi on täysin ala-arvoinen ja mielestäni syytteen arvoinen.

Media on jahdannut perussuomalaisia ennen näkemättömällä vimmalla jo vuosikausia yltäen tänä kesänä hirmuisen lokakampanjan loppuhuipennukseen. On täysin käsittämätöntä kuinka te pystytte tämän toiminnan perustelemaan itsellenne ja vieläpä sitä puolustelemaan. Et käsittele jutussassi esimerkiksi luultavasti suuresti ihailemaasi kirjalija Jari Tervoa, joka hetki sitten oksensi yli puolen Suomen päälle tekeleessään. Mikäli maahan muuttokriittinen on lähtökohtaisesti rasisti, kuten te suvaitsevaisto tykkäätte yleistää, niin kuinka Tervo esimerkiksi tulee toimeen sen kanssa, että ylivoimainen enemmistö suomalaisista on rasisteja, sillä kaikki tutkimukset ovat osoittaneet maahanmuuttokriittisyyden olevan jollain voimakkuudella selvä enemmistön kanta Suomessa.

Vihapuheen määrää lisää juuri räjähdysmäisesti tuo punavihreän lehdistön masinoima vinoutunut uutistoimitus. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on kaiken punavihreyden ja vähemmistöjen esitaistelija, joka ei tunnut kantavan ollenkaan huolta siitä, että levittää yksipuolista propagandaa ja kertoo asioista koko ajan vain toisen puolen. Puolitotuus on käytännössä sama kuin valhe, ammattitoimittajan tarkoitushakuisesti manipuloimana vieläpä entistä vakavampi sellainen.
Lehdistön tehtävä on välittää tietoa, maustaa saa kaikkia ihmisryhmiä kunnioittavasti. Lehdistön tehtävä ei ole julkaista vahvasti mielipidepohjaisia toistuvasti tiettyjä ihmisryhmiä solvaavia pökäleitä.

Lehdistöllä on merkittävä tehtävä neljäntenä valtiomahtina mm. paljastaessaan taloudellista korruptiota. Te ette siellä toimituksissanne tunnu huomaavan, että epäoikeudenmukainen tyylinne tehdä juttuja on aiheuttanut jo jättimäisen poreilevan skandaalin, joka muhii penkkienne alla. Olette poliittisesti niin värjäytyneitä, että minkäänlaista objektiivista uskottavuutta esimerkiksi sinulla ei ole. Vihapuhe tulee kasvamaan niin pitkään kun epäoikeudenmukainen ja mätä lehdistö ei tunnista itse olevansa se isoin ongelma. Kaikista asioista pitää pystyä puhumaan, eikä ohjata tai vaientaa keskustelua.

Kirjoituksesi on Tervon tasolla. Se on epäinhimillinen, järkyttävä ja mielenterveytesi vakavasti kyseenalaistava. T: Harri Immonen, Mikkeli

Herra Harrille,
Suomen PerSut ja Saksan Pegida ovat kuin kaksi marjaa, kumpikin väittää median, siis kaiken median, olevan loanheittajia ja valheenlevittajiä ja valehtelevan juuri ja vain persuista . Kaikki lehdet ovat heita vastaan, vain he ovat niitä oikeita Suomalaisia ( Saksalaisia). Vain aito PerSu voi olla aito suomailnen, niinhän se teidän laulu menee.
Jotenkin kovin yksitoikkoista ulostusta.
Nain pitkän matkan päästä Suomen tapahtumia seuraavana (luen 5-6 erilehteä Suomesta päivittäin), en voi todellakaan havaita teidän väittämänne mukaista ”yhteisrintamaa” persuja vastaan. Se taitaa vaan olla erikoislaatuinen vainoharha ja mielensäpahoittajasyndrooma (kuten kirjoittaja Reijon kirjoitus).
Suurin syy taitaa olla teidan persujen johtorinki, tuo ”suuri johtaja” Soini ja myos tuo nk. Työmies P, joka ei oikeastaan ole koskaan ollut mikään työmies, vaan pikku AY-räykky. Nythän te annoitte taas oikein mahtavan esimerkin puolueen sisäisesta demokratiasta, potkut/erotus Tynkkyselle. Ei Stalinkaan olisi voinut tehdä tuota paremmin.
Vielä ihna pieni kysymys, viime aikoina pari Immosta on pulpahtanut esiin, ovatko kaikki Suomen Immoset Persuja, jotta tiedän varoa, jos satun jonkun Immosen kohtaamaan.

Mistä Kulkuri tiedät, että persut ovat rasisteja, jos ei lehdet asiaa noteeraa ja kuitenkin asut muualla? Jonkunhan sinulle täytyy kertoa persujen olevan rasisteja.

Kulkuri. Perussuomalaisiin kohdistuvan ajojahdin ovat myöntäneet tohtorit helsingistä, uusia varmasti asenteellisia toimittajia kouliva tampereen yliopiston professori, kuin monet toimittajat. Erityisen huolestuttavaa on se, että he ovat keksineet tälle koulukiusaamiselle oikeutuksen. Suvaitsevaisto piti aiemmin Ruotsia tavoittelemisen arvoisena mallimaana, nyt puheet ovat hiljentyneet äärisuvaitsevaìsuuden toimien ja leimakirvespolitiikan johtaessa siihen, että pakolaispolitiikka on osittain pahasti epäonnitunut. Ei natsisiemen siellä ole puhjennut, mikä selittäisi ruotstdemokraattien nousun, vaan tavalliset ihmiset ovat karvaasti saaneet nähdä mihin äärimmäinen rajat auki politiikka johtaa. Tiesitkö että Ruotsin lähiöissä muhivat konepistoolein arkisesti huumevälejään selvittelevät jengit ovat pitkälti etnistaustaisia? Oliko tämän tosiasian maininta vihapuhetta?

Niin sokeita kuin te siellä pääkaupunkiseudulla olettekin, niin tahdon silti puolustaa omalta osaltani Helsinkiä, enkä halua että Suomen kamaralla koskaan tulee olemaan lähiöitä minne poliisi ei ole halukas edes menemään, tai että maahanmuuttajat kertovat Suomen rajojen siellä päättyvän. Hallitsematon maahanmuutto nimenomaan antaa hyvän kasvualustan tällaiselle syrjäytymiselle, erityisesti nyt kun taloudellinen tilanne on nyt niin huono.

Huomasitko muuten että taas otettiin kiinni naamioituneita ja väkivaltaisia oppositiopuolueiden kannattajia? Ei Helsingin Sanomia esimerkiksi isommin kiinnosta tällaisista asioista kirjoitella, koska väkivaltainen suvaitsevaisuus on sallittua silloin kun se kohdistuu kuviteltuihin rasisteihin. Immosen kirjoituksesta tehtiin aivan jumalaton keppihevonen ja lyömäase, jonka varjolla kaikkea perussuomalaisuuteen liittyvää voidaan surutta moukaroida punavihreän lehdistön taputtaessa innoissaan tahtia. Perussuomalaisia ihmisiä siis, joista ylivoimainen enemmistö on tavallisia ihmisiä, herroja ja narreja, ajatuksiltaan ja teoiltaan tavallisia suomalaisia.

Tynkkysen erottaminen on hankala juttu, mutta eikös sinun pitäisi siitä olla pikemminkin tyytyväinen, koska hän edusti mielipiteiltään Ollin mielipiteen suuntaa? Sebastianin mielipiteet tämän päivän lehdessä, jossa hän ei tunnu nähneen omassa toiminnassaan mitään vikaa, vahvistavat omaa mielipidettäni erotuksen oikeellisuudesta. Mitä tulee sun kommenttiin nimestäni, niin eikös sitä voisi pitää vihapuheena :) Rauhaa, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta vain kaikille. Murajalle erityisesti tätä viimeistä aivan hemmetin paljon.

Arvoisat herrat Harri ja Paavo,
no mita te asiantuntioina sanotte siihen, etta PerSut edelleen pitavat jasenenaan Suomen korkeimman oikeuden rasismista tuomitsemaa henkiloa jasenenaan ja auttavat hanta vielapa Europarlamenttiin (nimi taisi olla Halla-aho ja tuo toinen Immonen ”pyysi itse eroa kahdeksi kuukaudeksi, mutta hanta ei potkaistu ulos. En mitenkaan puolusta Tynkkysta, han olikin taysi huuhaa-henkilo, jo hanen osallistumisensa BB-Juttuihin oli hyva todistus siita, mutta hanen erottamisensa toimi todella kuin Pohjois-Koreassa. Muuten olihan siella PerSuissa eras toinenekin mallipoliitikko, tuo ”nyrkkeilija” Halme.
Muuten arvoisa Paavo, mista te tuon sanan rasimi kirjoituksestani loysitte. Sita ei ole siella.
Jos teilla on jatkuvasti pinna noin kirealla, etta jokapuolella naette PerSujen vainoajia, se on todella huolestuttavaa. Suosittelen muutaman viikon lomaa jossain Afrikan, Turkin tai Egyptin hiekkarannoista. Tietysti Kreikkakin kay samoin Thaimaa…;-)

Et kuitenkaan millään lailla viitsinyt kommentoida noita esille nostamiani perusteltuja ja painavia argumentteja? Harmi. Jokaisesta puolueesta löytyy oikeudessa tuomion saaneita henkilöitä, ei ole mitenkään kestävää yleistää puolueen toimintaa näihin tapauksiin. Ymmärtänet sen itsekin. Perussuomalaisten kohtaaman vainon havaitsemiseksi ei tarvita ķireää pipoa, tosiasioiden seuraaminen riittää siihen. Oletteko te niitä vanhempia jotka kertovat koulukiusatun osaavan vain uhriutua?

Keskustelu jatkuu vinoutuneena niin pitkään, kun suvaitsevaisto jatkaa näistä sinänsä erittäin vaikeista asioista vain kolikon toiselta puolelta uutisointia. Luin Murajan kirjoituksen uudelleen, mies on täysin sekaisin, mitään muuta ei voi tuohon todeta.

25.10 klo 10:52 julkaistu kirjoitus ei ole minun, vaikka nimimerkki näyttää olevan sama.

Tällä palstalla on ikävä bugi, samoja nimimerkkejä käytössä useammalla. Paavonakin kirjoittelee ainakin joku toinen minun lisäksi.

Kirjoittaja lensi Hesarista näiden juttujen takia, mutta löysi näemmä uuden kanavan.

Hienoa Muraja – pohtiva ja älykäs kirjoitus. Rohkeasti tehty, koska arvannet itsekin, millaisen myrskyn tällä nostatat. Hienoa, että joku uskaltaa kuitenkin kirjoittaa näin rohkeasti analyysin persuista ja heidän nousustaan.

Ketkä professorit? Ketkä tohtorit? Mitään ajojahtia ei ole olemassakaan muualla kuin hommafoorumin katkerissa kirjoituksissa, sen kummemmin kuin älymystön salaliittoa, joka ”suvaitsevaiston” agendaa olisi ajamassa. Väitteesi ajojahdista ovat harhaisia. Hae faktasi jostain muualta kuin huumerikoksista tuomitun entisen mopojengiläisen blogista. Muutenkin tekstisi on ympäripyöreää, etkä perustele näkemyksiäsi.

Pitäisi puhua peruskuplasta eikä vihervassarikuplasta. Pieni joukko katkeroituneita suomalaisia omassa kaikukammiossaan keksimässä aina vain uusia syitä vihata vääränvärisiä ja selittelemässä kaiken kritiikin ja omista eriävät näkemykset ajojahdeiksi ja salaliitoiksi.

Täytyy valittaen todeta, SK on alentunut samaan rintamaan YLE:n, HS:n ja muiden ”kuplalaisten” tasolle. Kiittäminen on varmaankin uuden päätoimittajan? Valitettavan yksipuolinen ”vihakirjoitus” yhtä Suomen merkittävintä kansanliikettä kohtaan. Tämä havainto lehden sisällön kaventumisesta ei ole ainutkertainen. Linjan muutos on todettu jo aiemminkin. Joten hyvästi SK!

Lauri. Tohtori löytyy Uuden Suomen blogista, nimen jätän tässä yhteydessä sanomatta, löydät halutessasi, professorilla taas tarkoitan Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori Juha Suorantaa. Suorannalla on myös dosentuuri mediakasvatuksesta. Useampi toimittaja on ajojahdin myöntänyt. Jokainen jonka äö on kengännumeroaan isompi ymmärtää tämän muutenkin, sinulla ilmeisesti näin ei ole?

Suoranta on kaiken muun vihapuheensa ohella todennut mm: Perussuomalaiset ovat yhteiskunta- ja mediakritiikissään oikeassa väittäessään, että heitä ei kuunnella, ja että heidän ajatuksiaan kritisoidaan muita jyrkemmin.

Perustelin kyllä kaikki tosiasiat mitä kirjoitin, omassasi taas ei ole mitään muuta sisältöä kuin vino agendasi. Jos olet yhtään seurannut mediaa, niin et ole voinut olla törmäämättä tehtyihin lukuisiin kyseilyihin, joiden mukaan suurin osa Suomen kansasta on jollain voimakkuudella maahanmuuttokriittinen tätä elintasopakolaisuutta kohtaan. Argumenttisi pienestä joukosta on täysin virheellinen, käytännössä valheellinen.

Uusimmat lööpit kertovat n.20-50 elintasopakolaisen lentävän maastamme joka päivä takaisin Turkkiin ja siitä jatkot Irakiin. Kohta aletaan olla 1000 ihmisen tietämillä katsottaessa kuinka moni on vapaaehtoisesti nostanut kytkintä. Luvut ovat todella erikoisia ’sotaa ja vainoa’ pakenevien ihmisten kohdalla.
Onkin kaikille selvää, paitsi teille vihervassareille, että tässä ruokitaan pää-asiassa väärin motiivein maahan pyrkiviä elintasopakolaisia, jotka tulevat jollain aikavälillä kansoittamaan helsinkiä ja työttöminä jengiytymään. Ghettojen / jengien nouseminen tällaisella nuorten miesten tahdilla on enää vain ajan ja vuosien kysymys.

VIHAPUHEEN VIRSTANPYLVÄÄT 2015 SUOMESSA.

1. Juha Suoranta Professori tampereen yliopisto: https://www.facebook.com/juha.suoranta/posts/10153201154483759

2. Jari Tervo, kirjailija
http://yle.fi/uutiset/jari_tervo_valkoinen_roskavaki/8336058

3. Tuomas Muraja, toimittaja
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/timo-soini-saa-viela-ministerinakin-pilkata-pasmaroida-ja-nimitella-muita-huippupoliitikkoja/

Eli vihapuhe tarkoittaa sitä, että kritisoidaan kovin sanoin ja ollaan muutenkin eri mieltä? Ja ajojahti sitä, että asia on tapetilla? Ei kai sentään. Tuolla tavalla ajateltuna oma tekstisikin on vihapuhetta, eihän siinä ole mitään järkeä. Vihapuhe tarkoittaa yksilöön tai yhteisöihin kohdistuvaa, väkivaltaan ja nimenomaan väkivaltaan kannustavaa kirjoittelua tai puhetta, ei siksi lasketa kritiikkiä, josta tulee paha mieli. Eivät nuo linkkisi vihapuheeksi sillä muutu, että kirjoitat niille dramaattisen otsikon isoilla kirjaimilla. Ajojahti olisi sitä, että perussuomalaisia oikeasti vainottaisiin, eli uhkailtaisiin hiljaisiksi, mitä ei todellakaan tapahdu, kovasti ovat äänessä edelleen. Siitä voimme olla kyllä samaa mieltä, että epäolennaisiin möläytyksiin takerrutaan mediassa, ja tehdään tikusta asiaa. Ottaa itseänikin päähän.

Vihervassari on terminä todella höttöinen. Ei kaikkia persuja kritisoivia voi mitenkään pitää vihreinä tai vasemmistolaisina. Sellainen ajattelu, missä kaikki kriitikot lentävät tähän laariin muistuttaa lähinnä joidenkin vihreiden nuorten teksteistä löytyvää ajattelua, missä kaikki perussuomalaiset ovat natseja, ja koko perussuomalaisuus kumpuaa rotuopista ja natsi-ideologiasta. Tasan kahdella persulla on jotain seliteltävää svl-yhteyksistään, Ollilalla ja Lahtisella.

Ottaisin perussuomalaisten maahanmuuttokritiikin vakavasti, jos heillä olisi tarjota ratkaisuja tai ehdotuksia. Tällä hetkellä maahanmuuttokritiikki on lähinnä tunteisiin vetoavaa uhkakuvien maalailua, mistä konkretiaa saa hakemalla hakea. Vai mitä pitäisi ajatella persujen maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta 2015, jonka ehdotuksia etnisestä profiloinnista ja perheiden lapsimäärän rajaamisesta ei voi toteuttaa ilman perustuslain muutoksia? Tai siinä olevasta väitteestä, että pohjoismaat ottavat tällä hetkellä vastaan valtaosan euroopan pakolaisista? Osaamattomien tumpulointia vai loppuun asti ajateltu näkemys aivan uudenlaisen Suomen perustaksi? Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon.

”Suomen Sisu on selkeä äärioikeistoliike. Järjestön julkinen periaateohjelma on todettu viranomaisarvioiden mukaan avoimen fasistiseksi ja rasistiseksi, mutta silti yhä moni kansanedustaja on sitoutunut ohjelmaan.”

Luin tuon Suomen Sisun periaateohjelman heidän sivuiltaan, ja siinä ei ole merkkiäkään rasismista. Ehkä Muraja nimesi sen rasismiksi, koska muuta keinoa ei ole vastustaa sitä. Ehkä tämä on nyt sitä uuskieltä, jossa sanat (rasismi) saavat uusia merkityksiä. Rasismiksi on hyvä nimetä kaikki, josta ei pidä, koska kukaan ei halua kannattaa mitään ”rasistista”.

Vai onko juuri seuraava toteamus SS:n periaateohjelmassa rasismia Murajan mielestä: ”Kansoja ei saa tarkoituksellisesti sekoittaa keskenään eikä tuhota historiallisesti kehittyneitä kulttuureita korvaamalla ne globaalilla alakulttuurien kirjolla.”

Minun mielestä ei ole; eri maissa on edelleen oltava niille leimalliset ominaiset piirteet, kuten on ollut tähänkin asti läpi vuosisatojen. Jos kansat sekoitetaan täysin, niin sen jälkeen jokapuolella maailmaa on täysin samankaltaista kulttuurin puolesta, eikä maita enää erota toisistaan kuin ilmaston perusteella. Ja tämä ei tarkoita sitä, väärinymmärtäjät, että Suomessa ei saisi olla mm. kiinalaisia ravintoloita tai sveitsiläistä suklaata.

Avioliitot tai seurustelu, opiskelu tai työ toisessa maassa jne. on myös kansojen sekoittamista, mutta ne eivät ole luonnotonta kansojen sekoittamista, koska se on mittakaavalta vähäistä. Luonnotonta kansojen sekoittamista on sen sijaan satojen tuhansien tai miljoonien ihmisten siirrot alueilta toisille, täysin erilaisista kulttuureista toiseen, jolloin molemmat kulttuurit kärsivät liian nopean ”yhteentörmäyksen” vuoksi. Ihmiset ovat aina halunneet puolustaa omaa tuttua kulttuuriaan, sillä se luo turvallisuuden tunnetta, joka on yksi ihmisen perustarpeista. Tätä biologista faktaa ja ohjaavaa tekijää Muraja ei voi poistaa ihmisistä.

MIksi muuten juuri Eurooppaan tarvitaan monikulttuuria, mutta ei Afrikkaan, vaan Afrikka on hyvä sellaisena kuin se nyt on???

On pelkästään suuri rikkaus, kun eri maissa puhutaan eri kieliä, syödään erilaisia ruokia, on erilaista tapakulttuuria, erilaista taidetta, musiikkia, elokuvaa, uskontoa jne. Tämän kaiken Muraja haluaa ilmeisesti tappaa, koska hänen mielestä se on rasismia, joten kaikki on sekoitettava siten, että esim. Suomesta katoaa ne kulttuurilliset määräävät tekijät, joista Suomen tunnistaa juuri Suomeksi.

Hienoa. Ei Suomi kuitenkaan ihan toivoton maa vielä ole kun löytyy tällaisia toimittajiakin.

Kuin omasta kynästä. Siis hieno kirjoitus :D
Äärioikeistolaisen liikkeen vaikutuksen vähättely on ollut surullista. Soinin strategia käyttää köyhän kansan puolustamiseen halla-aholaisia ääriajattelijoita on vastenmielinen luku poliittista historiaa.

Olen syntynyt, kasvanut ja elänyt ns. hyvinvointi-Suomessa, jossa tasa-arvon ideologia on taannut osaltaan kansankunnan menestyksen, ml. vakaat olot. On ollut ilo kasvattaa lapsiaan tässä maassa.

Mutta nyt saan pelätä. Pelkään tätä vihan, aggression, suvaitsemattomuuden, pelon ja levottomuuden lietsontaa.

Nämä rajatkiinni- yms. ryhmät pilaavat tämän hienon maan. Ei maahanmuuttajat.

Tämänkin kolumnin kommentointi fasisitisine kiertoilmauksineen kertoo vaikeasti piiloteltavissa olevasta vihasta ”vääriä” ihmisiä kohtaan. Itselleni onkin koko ajan ollut vaikea ymmärtää, miksi juuri viha ja kielteisyys on ainoa reagointitapa monilla ihmisillä.

On toinenkin vaihtoehto.

Rakkaus. Usko. Toivo.

Minä en nyt halua sanoa mitään rasismista koska se on menettänyt sanana merkityksessä käytti sitä kumpi puoli hyvänsä, kuten ehkä fasismi (se pitäisi sitoa vain Hitleriin ja Mussoliiniin).
Sen sijaan merkitystä on MV-lehdellä jota olen seurannut. Siinä on lyöty mm Soinia pari vuotta täysillä. Sillä nyt ei ole suurta merkitystä mutta siellä pilkataan kaikki naamat jotka sanovat jotain heille poikkipuolista. Luultavasti kirjoitukset ovat jopa rikollisia. Katsokaa mitä siellä nyt kerrotaan persuista eronneista. Ilja on venäläinen ja Putinin ihailija sekä suosii vastarintaliikettä ja Halla-Ahoa.
Jos asia näyttää joltain se usein on myös sitä.