Teollisuus ja ammattiliitot kampanjoivat ilmastoveroja vastaan – mutta tutkimukset eivät tue pelkoa yritysten karkaamisesta

Maailmanpankin tutkimuksen mukaan ilmastotoimet voivat tuoda yrityksille kilpailuetua.
Kotimaa 4.4.2019 20:45

Metsäteollisuus pitää matalista energiaveroista. © Jari Lam / Lehtikuva

Tammikuussa 2019 suomalaiset vientiteollisuuden liitot tekivät historiaa: ne lakkasivat kinastelemasta työntekijöiden ja työnantajien etujen välillä ja yhdistivät voimansa suuremman tavoitteen puolesta.

Kemianteollisuus, Metsäteollisuus, Teknologiateollisuus, Paperiliitto ja Teollisuusliitto lähtivät kaksi kuukautta kestävälle vaalikiertueelle ja jakoivat huoliaan kansanedustajaehdokkaille Helsingistä Ouluun.

”Olen huolissani, miten käy meidän kansainvälisen kilpailukyvyn, kun nyt olemme ilmastoinnostuksessamme kovasti puhtaan maailman perään”, sanoi Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola ennen kiertueen starttausta Helsingin Sanomissa.

Metallinjalostajien toimitusjohtaja Kimmo Järvinen pelkäsi erityisesti energiaverojen nousua.

”Suomalaisten hyvinvointi riippuu kansainvälisesti kilpailukykyisestä sähkön ja energian hinnasta.”

 

Suomi on länsimaisessa vertailussa teollinen maa. Useampi kuin joka viides suomalainen työskentelee teollisuuden palveluksessa. Teollisuussektorin 40 miljardin euron arvonlisäys kattaa noin viidenneksen koko Suomen bruttokansantuotteesta.

Joka vuosi suomalainen teollisuus tuottaa viisi miljoonaa tonnia terästä, kahdeksan miljoonaa tonnia sellua sekä kymmenen miljoonaa tonnia paperia ja kartonkia vuodessa.

Samaan aikaan teollisuussektori tuottaa lähes neljäsosan kaikista Suomen päästöistä, yhteensä vajaat 13 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.

Suurimpia tupruttajia ovat metalli-, sellu- ja kemianteollisuus. Yksinään teräsyhtiö SSAB:n tehdas Raahessa tuottaa kolmanneksen Suomen teollisuuden päästöistä.

Suomen pitäisi olla hiilineutraali viimeistään 15 vuoden päästä, jotta pidettäisiin kiinni enintään puolentoista asteen lämpenemisestä. Suomen ilmastopaneeli on laskenut, että teollisuuden polttoperäisistä päästöistä pitäisi leikata puolet ja prosessipäästöistä kolmasosa vuoteen 2035 mennessä.

Käytännössä tämä tarkoittaa teollisuuden sähköistymistä, eli irtautumista fossiilisista energianlähteistä. Prosessipäästöjä voidaan puolestaan vähentää materiaaleja kierrättämällä.

 

Tällä hetkellä energiaverotus suosii energiaintensiivisiä eli paljon energiaa käyttäviä yrityksiä. Ne saavat maksamistaan energiaveroista miljoonien veronpalautuksia ja maksavat sähköstään vähemmän kuin muut yritykset ja kuluttajat.

Toisin sanoen, mitä tehottomammin yritys kuluttaa energiaa, sitä enemmän se saa tukea veronpalautuksina.

Viimeksi energiaintensiivisten yritysten verotusta huojennettiin kilpailukyvyn turvaamiseksi vuonna 2012. Silloin energiaveronpalautuksia nostettiin kymmenestä miljoonasta yli 200 miljoonaan euroon vuodessa. Lisäksi valtio tukee alennetulla verokannalla turpeen käyttöä, dieseliä ja työkoneissa käytettävää polttoöljyä.

Jos Suomi alkaa verottaa päästöjään, fossiilisten energialähteiden käytöstä tulee kalliimpaa. Energiaintensiiviselle teollisuudelle tämä tarkoittaa kustannusten nousua.

Esimerkiksi teräksen ja sementin valmistuksessa käytetään runsaasti hiiltä. Kuljetusala pyörii kerosiinilla, dieselillä ja raskaalla polttoöljyllä.

Kasvavat kustannukset on katettava jostain. Jos vientiyritys nostaa hintojaan, sen asema maailmanmarkkinoilla voi kärsiä. Jos se pitää hinnat ennallaan, tulosta voidaan tasapainottaa vaikkapa työvoimakustannuksia kiristämällä.

Jos yritys haluaa välttää kustannusten nousun, sen on siirrettävä toimintansa maihin, joissa päästöjä verotetaan kevyemmin. Silloin puhutaan hiilivuodosta: työpaikat katoavat Suomesta ja samat tuotteet valmistetaan jossain muualla vielä suuremmilla päästöillä.

Tällainen skenaario ei hyödyttäisi sen enempää kansantaloutta kuin ilmastoakaan. Hiilivuodon uhka on saanut monen maan lykkäämään ilmastotoimiaan niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin kehittyvissä talouksissa.

 

Mikään tutkimus ei ole onnistunut osoittamaan, että ilmastotoimet olisivat tähän mennessä aiheuttaneet merkittävää hiilivuotoa, kertoo Maailmanpankin tammikuussa julkaisema kirja. Jos hiilivuotoa on havaittu, se on ollut pientä ja vaikutukset ovat olleet väliaikaisia.

Ilmastosäätelyn aiheuttamat lisäkustannukset tuleekin suhteuttaa kokonaisuuteen: energiakustannuksilla on rajallinen vaikutus teollisuuden kilpailukykyyn, ainakin jos asiaa tarkastelee Suomen näkökulmasta.

Suomessa sähkön hinta on yksi EU-maiden alhaisimmista. Energiakustannukset kattavat vain muutaman prosentin suomalaisen teollisuuden kokonaiskustannuksista.

Verotkaan eivät tällä hetkellä juuri paina. Jos teollisuuden energiaverotuksen suhteuttaa yritysten liikevaihtoon, verotuksen osuus jää reilusti alle prosenttiin.

Vaikka energiaverotuksen kiristäminen näkyisikin nousevina hintoina, vaikutus suomalaisen teollisuuden asemaan maailmanmarkkinoilla voi olla silti vähäinen.

Tällä hetkellä 60–70 prosenttia Suomeen työpaikkoja ja arvonlisää tuovasta viennistä kilpailee jollain muulla kuin hinnalla: esimerkiksi tuotteiden laadulla, ominaisuuksilla ja yrityksen maineella.

Teollisuus on siirtynyt viennissään tavaroista palveluihin. Yhä suurempi osa teollisuuden prosessivalmistuksesta tapahtuu Suomen sijaan esimerkiksi Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa, kun taas Suomi vie maailmalle aineettomia hyödykkeitä kuten korkeaa osaamista.

 

Ilmaston ja kilpailukyvyn välisestä vastakkainasettelusta tulisi nyt päästä eteenpäin, sanoo Sitran Ilmastoratkaisujen johtava asiantuntija Saara Tamminen.

”Pelkästään näistä energiaveronpalautuksista on nyt käyty kolme vuotta vääntöä, että tarvitaanko niitä vai ei.”

Tamminen ottaa esille Maailmanpankin kokoamat tutkimustulokset: päästöjen verottaminen toi yrityksille kilpailuetua.

Tutkimuksissa oli selvitetty todellisia poliittisia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia todellisiin yrityksiin. Lyhyellä aikavälillä kustannukset kasvoivat, mutta investoinnit maksoivat itsensä takaisin ja kääntyivät lopulta yrityksen voitoksi.

Kustannusten kasvu kannusti yrityksiä siirtymään puhtaampiin energianlähteisiin ja teknologioihin sekä logistiikassa että tuotannossa. Osa yrityksistä pyrki verojen kiristyessä parantamaan energiatehokkuuttaan, osa päätyi kehittämään täysin uutta teknologiaa.

 

”Suomi tarvitsee win-win-ratkaisun, sellaisen, joka hyödyttää sekä teollisuutta että ilmastoa”, Tamminen sanoo.

Hän puhuu kokonaisvaltaisesta verouudistuksesta, joka keskittyy ennen kaikkea päästöjen verottamiseen. Se lisää jonkin verran energiaintensiivisen teollisuuden kustannuksia, mutta samaan aikaan kasvavat verotulot voidaan käyttää muiden verojen alentamiseen.

Veronalennukset voisivat kohdistua esimerkiksi ansiotulo- ja yhteisöveroihin. Energiaintensiivisille yrityksille malli tarkoittaisi siis keppiä ja porkkanaa: fossiilisen energian käyttö kallistuu, mutta samaan aikaan työvoimakustannukset laskevat.

Julkisen talouden näkökulmasta verouudistuksen vaikutuksen olisivat plus miinus nolla.

Energiaintensiivinen teollisuus on toivonut kannanotoissaan etenkin energiaverojen alennuksia ja alhaista sähkön hintaa. Tammisen mukaan sähköveroa voitaisiin keventää siinä tapauksessa, että päästökauppa toimisi nykyistä ohjaavammin.

”Sähköverohan ei erittele sitä, onko sähkö tuotettu tuulivoimalla vai hiilivoimalla”, Tamminen sanoo. ”Jos päästökauppa ohjaisi tuotantoa fossiilisista puhtaisiin energianlähteisiin, sähköveroa voisi laskea. Teollisuuden sähköistyminen on tärkeää päästöjen vähentämiseksi.”

 

Metsäteollisuusyhtiö Stora Enso ilmoitti maaliskuussa sulkevansa paperikoneen Oulun tehtaalla ja irtisanovansa mahdollisesti jopa 400 työntekijää. Helmikuussa yhtiö ilmoitti sulkevansa paperikoneen Imatralla.

Paperin kulutus on laskussa.

Suomi ei voi valtiollisilla toimillaan vaikuttaa paperin globaaliin kysyntään, Tamminen sanoo. Huomio pitäisikin nyt suunnata sinne, missä markkinat kasvavat.

Ilmastonmuutos vaatii lähivuosien aikana valtavia investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin. Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten saavuttamiseksi pelkästään energiasektorilla tarvitaan maailmanlaajuisesti 13,5 biljoonan dollarin investoinnit vuoteen 2030 mennessä.

Infrastruktuurin uudistaminen vaatii puolestaan 90 biljoonan dollarin investoinnit vuoteen 2030 mennessä. Kun vanhaa infrastruktuuria puretaan, sen tilalle on tavoitteena kehittää uusi vähäpäästöisempi ratkaisu.

Investointeja uuteen teknologiaan on joka tapauksessa pakko tehdä. Jos Suomi kehittäisi teknologiaa etukenossa, se toisi tulevaisuudessa kilpailuetua.

”Tarkoituksena ei ole ajaa alas suomalaista tehdasteollisuutta. Sen sijaan teollisuussektoria tulisi uudistaa sellaiseen suuntaan, että Suomen valmistamille vientituotteille löytyisi kysyntää myös tulevaisuudessa.”