Tuohi taipui moneksi, ja sillä kuvioitiin myös muista materiaaleista tehtyjä puhteita.

Korsubarokkia ja sota-askartelua

Tehtiin kirkko, tehtiin tilauksesta 15 000 kirveenvartta. Rintaman puhdetyöt alkoivat sotilaiden puukkoterapiana ja muuttuivat asemasodan venyessä pienteollisuudeksi.

Tuohi taipui moneksi, ja sillä kuvioitiin myös muista materiaaleista tehtyjä puhteita. © Sot.virk. Eino Nurmi/SA-kuva
Historia 17.05.2019 06:00
Teksti Risto Lindstedt Kuvat Aake Kinnunen, SA-kuva

Jatkosota oli alkanut kesällä 1941, talveen tultaessa suomalaisten hyökkäysvaihe saavutti äärensä. Rintamalinjat vakiintuivat ja alkoi asemasota, joka lopulta kesti kolmatta vuotta, aina kesään 1944 saakka.

Joukkojen liikkeet Karjalaan ja sieltä takaisin tunnetaan yksityiskohtaisesti. Se mitä miehet tekivät rintamilla liikkeen pysähdyttyä, on kuitenkin yksinkertaistettu lampunjalkojen veistelyksi ja sormusten viilailuksi, sota-ajan puuhasteluksi. Käynnissä oli kuitenkin paljon mittavampi ”puukolla puusta, kirveellä kelosta” -operaatio, joka syntyi rivimiesten omasta aloitteesta, ei divisionaalisilla komennuksilla.

Suurella osalla rintamamiehistä oli maalaistausta ja kokemusta kotitarvikkeiden tekemisestä. Kokemus oli harjaannuttanut käsikätevyyttä, käytännöllisyyden tajua ja nokkeluutta ongelmien ratkaisuissa. Jos kerran kotona, niin miksei sitten korsussakin.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö