Täyskäännös adoptioissa: Kiinan tytöt vaihtuivat pojiksi

Lapsia saapui vähiten 20 vuoteen. Yhä pienempi joukko tarvitsee yhä enemmän hoitoa.

adoptio
Teksti
Petri Pöntinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kansainvälisten adoptioiden kultaiset vuodet ovat takanapäin.

Viime vuonna Suomeen saapui alustavien tietojen mukaan 141 lasta. Määrä oli pienin lähes 20 vuoteen.

”Trendi on maailmanlaajuinen. Todistamme samaa ilmiötä Suomessa”, sanoo kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Irene Pärssinen-Hentula Pelastakaa Lapsista.

Vuosina 2012-2013  järjestön kautta tuli 144 lasta, eniten Kiinasta, 75. Huippuvuosina 2004-2005 perheet hakivat yhteensä 266 lasta, niistä puolet Kiinasta.

Suomeen on adoptoitu vuoden 1995 jälkeen reilut 4500 lasta, yhtä paljon kuin Yli-Torniolla on asukkaita. Pelastakaa Lasten lisäksi kansainvälisiä adoptioita järjestävät Interpedia ja Helsingin sosiaalivirasto.

Pärssinen-Hentula sanoo, että suurin muutos on tapahtunut kohdemaissa. Monessa Aasian maassa perheet ovat vaurastuneet, köyhyys ei pakota yhtä usein luopumaan lapsesta. Kiinassa on muutettu yhden lapsen politiikkaa, ja maan sisäiset adoptiot ovat lisääntyneet.

Venäjällä ulkomaan adoptiot ovat herättäneet kritiikkiä.

”Mutta Venäjällä on myös kehitetty lastensuojelua, etsitty ja koulutettu kotimaisia adoptioperheitä.”

Samaan aikaan kun vapaiden lasten joukko on supistunut, jonot ovat pidentyneet ja hakijoiden määrä pudonnut Suomessa. Kiinasta joutuu tällä hetkellä jonottamaan tervettä lasta seitsemän vuotta.

Mutta myös adoptoitavien lasten tarpeet ja hakijoiden toiveet ovat etääntyneet. Suomalaiset vanhemmat toivovat ensisijaisesti tervettä, pientä lasta.

”Maailmalla olisi tarjolla paljon koulu- ja teini-ikäisiä sekä erikokoisia sisarusparvia”, Pärssinen-Hentula sanoo.

”Mutta ei ole perheitä, joilla olisi mahdollista ottaa heitä vastaan.”

Myöskään yhteiskunta ei kannusta vanhempia adoptoimaan jo vanhempia lapsia.

”Kouluikäisen kanssa ei voi jäädä kotiin hoitovapaalle.”

 

Kiinalaiset tytöt ovat kansainvälisen adoption symboli Suomessa. Vielä kymmenen vuotta sitten perheet hakivat lapsia ryhmämatkoilla. Hakuaika saattoi olla lyhyimmällään puoli vuotta.

”Ne olivat poikkeusvuosia”, Pelastakaa Lasten Pärssinen-Hentula sanoo.

Kirjassaan Kiinan kadotetut tyttäret toimittaja-kirjailija Xinran on kuvannut lapsensa hylänneiden äitien tarinoita. Yksi syy 2000-luvun alun adoptiobuumiin saattoi olla Kiinan avautuminen. Nuoria naisia lähti opiskelemaan yliopistoihin, pian he saivat ei-toivottuja lapsia.

”Heillä ei ollut mahdollisuuksia elättää lapsia eivätkä miehet jääneet heidän rinnalleen.”

Vuosien 2004-2005 huippuvuosien jälkeen tilanne on muuttunut täysin: adoptiot ovat laskeneet neljäsosaan, adoptoitavien ikä on noussut ja sukupuolijakauma vaihtunut. Pääosin Suomeen saapuvat kiinalaislapset ovat 2-4-vuotiaita poikia.

”Kymmenen vuotta sitten lähes kaikki tulijat olivat tyttöjä”, Pärssinen-Hentula sanoo.

”Nyt tilanne on juuri toisinpäin, selvä enemmistö on poikia.”

Valtaosa kiinalaislapsista adoptoidaan nykyisin niin sanotun special needs –ohjelman kautta. Adoptiota tarvitsevilla lapsilla on tänä päivänä melko usein “joitain terveydellisiä erityistarpeita”.

”Herää kysymys, mistä syystä poikia on paljon erityistarpeisissa lapsissa.”

Vastaus saattaa olla syvällä kiinalaisessa kulttuurissa. Etenkin maaseudulla poika on ollut kaikki kaikessa, perheen ja vanhempien elättäjä. Sairaista ei ole ollut hyötyä riisipellolla.

 

Yhä harvempi adoptioperheiden joukko tarvitsee yhä enemmän tukea. Terveysongelmista kärsivät lapset kaipaavat hoitoa ja koulutusta sekä heidän vanhempansa mahdollisesti muuta tukea vanhemmuudessa.

Vanhempien on puntaroitava adoptioita yhä tarkemmin: onko voimia ja halua sitoutua tarpeeksi, miten vaativa perheenjäsen vaikuttaa arkeen?

Erityistarpeinen on laaja käsite. Osa lapsista on saatettu jo hoitaa lähtömaassa, osa vaatii ajoittaista tai jatkuvaa hoitoa uudessa kotimaassa.

”Tilanne ei ole välttämättä kuorma, mutta vanhempien on tiedostettava asia”, Pärssinen-Hentula sanoo.

Eritystarpeisen lapsen saattaa saada Kiinasta vuodessa. Välillä yksinhakijat pudotettiin listalta pois, mutta nyt hekin voivat adoptoida erityistarpeisen.

”Kiina vaatii, että yksin hakeva ei ole homoseksuaali. Vanhemman on oltava valmis lausumaan se hakuprosessissa.”

Pelastakaa Lasten Pärssinen-Hentula toivoo, että adoptioiden vähetessä vanhemmat tekisivät päätöksen mahdollisimman aikaisin. Yleensä omaa biologista lasta yritetään viimeiseen asti, jolloin he saattavat olla jo selvästi yli 40-vuotiaita adoptioprosessin alussa.

Uudessa adoptiolaissa on 50 vuoden yläikäraja.

”Suomalaisilla on jonkin verran ikärasitetta monen muun maan hakijoihin verrattuna”, Pärssinen-Hentula sanoo.

On myös erityistarpeisen, adoptoitavan lapsen etu, jos vanhemmat eivät ole keski-ikäisiä.

Edessä on paljon työntäyteisiä vuosia.