Tätä kiisteltyä lakia veivattiin edes takaisin – tyytyväiset ovat harvassa

Kiistelty metsähallituslaki etenee useiden eri käänteiden jälkeen eduskuntaan.

Lainvalmistelu kohtasi kritiikkiä jo edellisen hallituksen aikana ja pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus joutui jälleen toteamaan, että Suomen metsät ja vesialueet herättävät tunteita kansassa ja lukuisissa eturyhmissä enemmän kuin osattiin odottaa.

Maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) joutui järjestämään kuulemistilaisuuksia Helsingissä, Oulussa ja Rovaniemellä ja lopulta täytyi järjestää kokonaan uusi lausuntokierros.

Kävi ilmi, että Kataisen hallituksen kirjaamat saamelaisten kotiseutua koskevat pykälät oli pyyhitty pois, ja vesialueiden siirtämissuunnitelmat liiketalouden piiriin herättivät kiivasta vastustusta eritoten luontojärjestöissä.

Myös Metsähallituksen johtajakuviot närästivät yhtiön toimitusjohtaja Esa Härmälää (kesk) ja ympäristöministeriötä. Sipilän hallitusohjelmassa nimittäin on maininta, että Metsähallituksen johtajakuviota selkeytetään.

Käytännössä tämä olisi tarkoittanut sitä, että ympäristöministeriön alainen Luontopalvelut -yksikkö olisi siirtynyt Härmälän valtaan, Metsähallituksen näkemyksen mukaan.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Metsähallitus on edelleen sekä maa- ja metsätalousministeriön että ympäristöministeriön ohjauksessa.

Nyt uusi laki lähtee johtajakuviossa siitä, että ”johtamisjärjestelmää kehitetään ministeriöiden ja Metsähallituksen yhteistyönä nykyistä strategisemmaksi ja samalla parannetaan liikelaitoksen johdon sekä ministeriöiden yhteistyötä”.

Kaunista mutta ei kovin selkeää.

Miten kävi saamelaisten kotiseutualuetta koskeville pykälille?

Saamelasikäräjät lausui asiasta uudelleen. Se toisti, että metsähallituslakiin täytyy ottaa Kataisen hallituksen kirjaamat säännökset, joilla annetaan saamelaisille oikeus ottaa osaa saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvaan suunnitteluun.

Saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesipinta-ala on yhteensä yli kolme miljoonaa hehtaaria
eli kymmenesosa Suomen koko pinta-alasta. Siitä yli 90 prosenttia on Metsähallituksen hallinnassa. On siis hyvin ymmärrettävää, että Saamelaiskäräjillä on huoli kotiseudustaan.

Saamelaispykälät jäivät Saamelaiskäräjien perusteluista huolimatta pois uudesta metsähallituslaista.

Ministeri Tiilikainen sanoi Suomen Kuvalehden haastattelussa 5, marraskuuta että uudella metsähallituslailla ei saamelaisten asemaa ainakaan heikennetä.

Ei asemaa tämän lain myötä myöskään parannettu.

Toisaalta saamelaisten kotiseutua koskevat lait herättivät ”tunteita” koko Lapissa: puolesta ja vastaan. Kaikki lappilaiset eivät ole syystä taikka toisesta samaa mieltä Saamelaiskäräjien kanssa: taustalla on pitkään jatkuneita kiistoja esimerkiksi maaoikeuksista. Ministeriötasolla vastusta sen sijaan  tuli etenkin valtiovarainministeriöstä.

Valtion vesialueista kiisteltiin myös ja niistä kiistellään edelleen. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan lakiin esitetään nyt ”kolmatta tasetta”, jonne halutaan siirtää muun muassa ilman tuottovaatimusta olevat yleiset vesialueet. Niitä on 2,4 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi Ylä-Lapin luontaistalousalueita on 360 000 hehtaaria.

Liiton asiantuntija Ilpo Kurosen mukaan tasekonstailulla sotketaan Metsähallituksen hallintoa, sen läpinäkyvyyttä ja hyvän hallinnon periaatteita.

Näyttääkin siltä, ettei uusi laki tyydytä vieläkään Metsähallituksen johtoa, MTK:ta, Luonnonsuojeluliittoa saatikka Saamelaiskäräjiä.

Maa-ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sanoikin Suomen Kuvalehden haastattelussa 27. lokakuuta osuvasti.

”Ei ole Suomessa sellaista lainsäädäntöhanketta, josta kaikki olisivat samaa mieltä”.

Uuden metsähallituslain pitäisi tulla voimaan ensi maaliskuussa.