Yritykset myyntiin: Mitä ulkomaalaisten ei ole hyvä omistaa?

SK:n toimitus
Talous 14.9.2009 06:28

Ripaus kansallista itsekkyyttä ei ole pahitteeksi, kun mietitään, mitä yrityksiä kannattaa myydä. Jos jokin asia katsotaan tärkeäksi, se ei ole kaupan.

rakennus

Yleensä taloudellisesti kovat ajat houkuttelevat esiin protektionismin. Kun markkinat ovat kääntäneet selkänsä, on helppoa ajatella, että valtio hoitaa oman maan teollisuutensa kilpailukyvyn suojelemalla omaa tuotantoa. Sitä pidetään usein normaalina ja järkevänä.

Onneksi finanssikriisistä alkanut talouslama ei ole ärsyttänyt esiin pahimpia protektionistisia toimia. Maan rajojen sisällä on kyllä tuettu yrityksiä ja vääristetty markkinoita, mutta valtioiden välistä kamppailua ei ole nähty.

Suomi kehittyi nopeasti 1980-luvulla säännellystä taloudesta markkinataloudeksi. 1990-luvun alussa Suomesta tuli Euroopassakin poikkeuksellisen avoin talous. Me olimme valmiita myymään ja ostamaan.
Kolmekymmentä vuotta sitten kuuli usein sanan huoltovarmuus. Se riitti perustelemaan huonotkin päätökset maanviljelystä konepajateollisuuteen.

Sitten Suomi muuttui; huoltovarmuudesta ei enää puhuta.

Tavallaan onkin järkevää myydä omaisuutta ulkomaalaisille. Silloin maa ei ole eristyksissä ja voi ajatella, että se parantaa myös turvallisuutta. Jos ulkomaiset sijoittajat sijoittavat Suomeen, heitä kiinnostaa, miten muutkin asiat Suomessa ovat. Länsieurooppalainen sijoittaja ei vastaa Naton viidettä artiklaa, mutta sinne päin.

Suuret pitävät ovet kiinni

Ennen kuin finanssikriisi puhkesi, Suomessa oli kuitenkin alettu ajatella, että on sentään joitakin asioita, joita ulkomaalaisten ei olisi hyvä omistaa.

Asia alkoi askarruttaa, kun islantilaiset yrittivät kaapata Elisaa, kun italialaiset ostivat Finnlinesin, kun tajuttiin, että TietoEnatorin mennessä ulkomaalaisille, siellä on kaikkien suomalaisten henkilötiedot, koska yritys hoitaa Suomessa vaalien tietojärjestelmät. Digita.

Kannattaa myös muistaa, että Nokian, Suomen ylivoimaisesti kansainvälisimmän yrityksen, silloinen toimitusjohtaja Jorma Ollila älähti siitä, että MTV myytiin ruotsalaisille. Maikkari on sentään osa suomalaista kulttuuria.

Se oli varmasti yksi puheenvuoro, joka herätti tai sitten se heijasti jo tapahtunutta ajattelun muutosta talouseliitissä.

Suomalaiset ovat olleet EU:ssa ja markkinataloudessa luokan priimuksia, tunnollisia oppilaita jo lähes parikymmentä vuotta.

Nyt koetaan, että ripaus kansallista itsekkyyttä ei ole pahasata.

Saksa ja Ranska ovat taitavia. Jos jokin asia katsotaan tärkeäksi, se ei ole kaupan. Erinomaisena esimerkkinä energia-ala. Suomalaiset ovat toivoneet pitkään, että meidän kilpailukykyiset yrityksemme pääsisivät Euroopan energiamarkkinoille. Ei onnistu. Saksa ja Ranska eivät oikeasti ole edes ajatelleet vapauttaa niitä. Euroopan suuret valtiot pitävät huolta omista intresseistään. Markkinat eivät tahdo vapautua, eivät millään.

Tietynlainen ääriesimerkki on Venäjä, joka on listannut ne toimialat, jotka se haluaa pitää kansallisessa omistuksessa.

Tähän asti ulkomainen omistus on ollut suomalaisille mukavaa, koska omistajat ovat tulleet länsimaista. Nyt liikkeellä on yhä enemmän myös muita. Venäläisten kanssa suomalaiset ovat oppineet toimimaan, mutta entä jos venäläiset kaappaisivat pörssin kautta TietoEntorin ja suomalaisten henkilötiedot?

Tai jos Kiinan valtiosta tulisi Nokian suurin omistaja? Kiina rahoittaa jo nyt merkittävästi Yhdysvaltoja.
Arabialainen raha liikkuu mielellään, ja sehän sopii. Mutta entä jos omistaja onkin syvästi islamiin sitoutunut poliittinen toimija.

Suomen on nyt mietittävä, mitä meiltä on myynnissä. Me olemme markkinatalouden kannalla, mutta käytännössä pitää osata säilyttää tärkeät yritykset tai niiden strategisesti tärkeimmät osat suomalaisten hallinnassa.
Vaikea kysymys. Ei saisi olla naiivi eikä typerä, mutta ei torjuva eikä nurkkakuntainenkaan.

Juhani Pekkala

Kirjoittaja on Suomen Kaupan liiton toimitusjohtaja.

Kuvitus: Janne Tervamäki

Keskustelu

Fortumin lisäksi sähkön jakeluverkko, nykyinen Fingrid, on ehdottomasti pidettävä valtion omistuksessa. Destian myynnin/hyödyn suhde riskiin on harkittava loppuun. Ei tähän maahan polkaista toista ”destiaa” kilpailemaan tyhjästä, joten monopoli siitä syntyy, ja Destian myynnistä saatu hyöty on pian syöty veronkorotuksina. Jos Häkämiehellä oma järki ei riitä, voi katsoa esim. muista pohjoismaista mallia, mitkä toimialat pitää ehdottomasti pitää valtio hallinnassa.

Suomen valtion pitäisi välittömästi lunastaa Fortum pörssistä – hinta olisi vielä siedettavä näillä kurssitasoilla.

Näitä luetaan juuri nyt