Vodkaa, kaviaaria ja salakuuntelua – Tätä oli ihmeellinen idänkauppa

Saunasta, kalastuksesta ja viinasta pitävät suomalaiset ja venäläiset ymmärsivät toisiaan. Uutuusteos paljastaa idänkaupan konstit.

idänkauppa
Teksti
Inkeri Hirvensalo Pekka Sutela
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaisilla idänkaupan ammattilaisilla oli konstinsa. Kosteilla lounailla ja illallisilla useat kirjaa varten haastatelluista kertoivat selvinneensä olemalla juovinaan. He täyttivät sen sijasta vieressä ollutta vesilasia tai kastelivat lähellä olleita kukkia. Tätä tekivät myös jotkut venäläisistä.

Kieltämättä neuvostoliittolaiseen kulttuuriin kuitenkin kuului runsas alkoholinkäyttö. Yleinen käsitys suomalaisten keskuudessa oli, että joka ei kestänyt alkoholia, ei myöskään soveltunut idänkauppiaaksi. Vastaan saattoi tulla tilanteita, joissa ei ollut vaihtoehtoa juomiselle.

Antialkoholistiksi itseään kuvannut telakkayhtiö Hollmingin Aarno Mannonen kertoi, miten ”minulle henkilökohtaisesti oli ehkä vaikein tämä, että kesti kauan ennen kuin ne uskoi, että tuo on toivoton tapaus. Ja se oli jatkuvan vinoilun ja vitsailun kohde aika kauan, kunnes hiipui ja lopulta loppui Gorbatshovin raittiuskampanjan jälkeen.”

Myös hyvä lauluääni ja musikaalisuus auttoivat luomaan suhteita vastapuoleen. Vuorineuvos Kauko Rastaan kertoman mukaan neuvottelujen jälkeen mentiin saunaan ja sitten laulettiin, koska venäläiset rakastivat laulamista ja lauloivat yleensä stemmoissa eli moniäänisesti. Hän kehuskeli myös, että (yhdessä) ”me oltiin loistavia laulajia, suorastaan oopperatasoisia”.

Erään neuvottelurupeaman päätteeksi Rastas sai vastapuolelta yhteisten lauluiltojen muistoksi punaisiin nahkakansiin sidotun Kostamus-marssin. Se perustui venäläiseen kansansatuun.