Vodkaa, kaviaaria ja salakuuntelua – Tätä oli ihmeellinen idänkauppa

Saunasta, kalastuksesta ja viinasta pitävät suomalaiset ja venäläiset ymmärsivät toisiaan. Uutuusteos paljastaa idänkaupan konstit.
Talous 30.1.2017 18:34
Inkeri Hirvensalo ja Pekka Sutela

Pääministeri Kalevi Sorsa ja Leningradin puoluejohtaja Grigori Romanov käynnistävät selluloosakoneistoa Svetogorskissa 1979. © Kirjan kuvaliite/Siltala

Suomalaisilla idänkaupan ammattilaisilla oli konstinsa. Kosteilla lounailla ja illallisilla useat kirjaa varten haastatelluista kertoivat selvinneensä olemalla juovinaan. He täyttivät sen sijasta vieressä ollutta vesilasia tai kastelivat lähellä olleita kukkia. Tätä tekivät myös jotkut venäläisistä.

Kieltämättä neuvostoliittolaiseen kulttuuriin kuitenkin kuului runsas alkoholinkäyttö. Yleinen käsitys suomalaisten keskuudessa oli, että joka ei kestänyt alkoholia, ei myöskään soveltunut idänkauppiaaksi. Vastaan saattoi tulla tilanteita, joissa ei ollut vaihtoehtoa juomiselle.

Antialkoholistiksi itseään kuvannut telakkayhtiö Hollmingin Aarno Mannonen kertoi, miten ”minulle henkilökohtaisesti oli ehkä vaikein tämä, että kesti kauan ennen kuin ne uskoi, että tuo on toivoton tapaus. Ja se oli jatkuvan vinoilun ja vitsailun kohde aika kauan, kunnes hiipui ja lopulta loppui Gorbatshovin raittiuskampanjan jälkeen.”

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu