Venäjällä puhutaan jo talouskriisin toisesta vaiheesta

Teppo Tiilikainen
Talous 24.8.2009 06:15

Venäjä on vajoamassa yhä syvempään lamaan, vaikka muu maailma alkaa jo toipua.

Öljytynnyri Venäjän lipun väreissäKuvitus Janne Tervamäki

Venäjän suhdanteet seuraavat yleensä raakaöljyn hinnan kehitystä, mutta sidos uhkaa nyt katketa. Öljytynnyrin hinta on kaksinkertaistunut alkuvuoden pohjalukemista noin 70 dollariin, mutta Venäjän talouskurjuus ei hellitä.

Venäjällä puhutaan nyt kriisin toisesta vaiheesta. Synkimpien ennusteiden mukaan Venäjä vajoaa yhä syvempään lamaan samaan aikaan kun muualla elätellään jo toiveita uudesta nousukaudesta.

Venäjän johto on erittäin huolestunut tilanteesta. Työttömyyden kasvu ja myöhästyvät palkat nostattavat tyytymättömyyttä.

Presidentti Dmitri Medvedev on kiirehtinyt reformeja, jotka tähtäävät talouden rakenteiden uudistamiseen. Hänen mukaansa Venäjä ei voi jatkaa pelkkänä raaka-aineiden tuottajana. Rinnalle on saatava myös muuta – innovaatioita ja kehittynyttä teknologiaa, jotta talous saadaan kestävälle pohjalle.

Talouden monipuolistamisesta on puhuttu Venäjällä vuosikausia, mutta hanke ei etene. Turvallisuuspalvelujen miehistä ei ole talousuudistajiksi.

Venäjä elää energiasta, mutta energiateollisuus työllistää vain kaksi kolme prosenttia työvoimasta. Sitä paitsi energiantuotanto alkaa ehtyä, ellei uusiin öljy- ja kaasukenttiin tehdä nopeasti investointeja.

Ensi vuoden budjettilaskelmat perustuvat siihen, että raakaöljytynnyristä saa vähintään 55 dollaria. Hallitus arvioi, että talous kasvaa 2010 vähintään prosentin. Siinä on tekemistä, sillä bruttokansantuotteen uskotaan kutistuvan tänä vuonna peräti 8,5 prosenttia. Huhti-kesäkuussa talous oli lähes vapaassa pudotuksessa – se supistui ennätysvauhtia, lähes 11 prosenttia.

Talouskehityksen kannalta tärkeä maakaasun tuotanto on vähentynyt. Öljyntuotanto on pysynyt juuri ja juuri viime vuoden tasolla. Sahalinissa tuotanto kasvoi jonkin veran uusien esiintymien ansiosta, mutta Hanti-Mansian ja Jamalin-Nenetsian vanhat kentät alkavat ehtyä.

Keskuspankki on yrittänyt elvyttää teollisuuden investointeja koronalennuksilla. Ruplan kurssia on pönkitetty tukiostoilla, mutta mikään ei tunnu auttavan. Tuotanto supistuu, samoin kansalaisten reaalitulot.

Rupla devalvoituu

Pääministeri Vladimir Putin ei ole ryhtynyt elvyttämään taloutta jättimäisillä tukipaketeilla kuten länsimaat, koska hän pelkää ruplan romahdusta. Huhut jopa 30-40 prosentin devalvaatiosta kiihtyivät viime viikolla, kun rupla putosi alimmilleen viiteen kuukauteen. Tällä viikolla eurosta on pitänyt maksaa noin 45 ruplaa eli kymmenen ruplaa enemmän kuin ennen kriisiä.

Venäjän talous romahti edellisen kerran 1998. Ruplan arvosta katosi yhdessä yössä yli 70 prosenttia, kansalaiset menettivät säästönsä ja ulkomaiset sijoittajat pakenivat maasta.

Nyt tilanne on helpompi, ainakin toistaiseksi. Julkinen talous on periaatteessa hyvässä kunnossa, vaikka tämän vuoden budjetti onkin alijäämäinen. Valtion velat maksettiin noususuhdanteessa ja ylimääräisiä öljyvaroja ohjattiin 600 miljardin dollarin arvosta kahteen rahastoon, joista on nyt tosin sulanut kaksi kolmasosaa pankkien ja ruplan tukemiseen. Elokuun alussa reservirahastoissa oli 175 miljardia dollaria.

Venäjän ongelmat heijastuvat suoraan myös Suomeen. Venäjä kohosi viime vuonna Suomen tärkeimmäksi kauppakumppaniksi, mutta nyt viennin arvo on supistunut lähes puoleen, kun Venäjän kysyntä on hiipunut.

Keskustelu

Öh, tuota noin… Mihin perustuu jutun alussa esitetty väite, jonka mukaan muu maailma alkaisi muka jo toipua lamasta?

Monet poliitikot ja keskuspankkien johtajat ovat toki veisanneet tuota virttä jo keväästä asti, mutta ilman minkäänlaisia konkreettisia perusteita. Optimismin lietsominen kuuluu heidän työhönsä, jopa siinäkin tapauksessa että mitään todellisia aineksia optimismille ei edes ole.

Mutta onko nyt muka sattunut jotain sellaista, joka ihan aidosti oikeuttaisi puhumaan toipumisesta? Enkä nyt tarkoita näitä hallitusten ja keskuspankkien massiivisilla tukiaisilla aikaansaatuja keinotekoisia pikku piristymisiä tai retorista kikkailua jossa talouden laskuvauhdin hidastuminen pyritään uutisoimaan ”toipumisena” tai ”nousun merkkinä”, mitä se todellisuudessa ei tietenkään ole.

Suomen palkkataso on noin 30 % liian korkea ja valtion budjetti noin 5 miljardia euroa lian suuri. Suomi ajaa kohti jäävuorta haukkumalla varakasta naapuriaan, joka elättää erityisesti itärjan kaupunkeja.

Putinin presidenttikauden virheet tulevat rytkyen esiin. Erityisesti avain- ja kasvualojen keskittäminen suuriin valtiojohtoisiin yrityksiin, joita vetävät turvallisuuspalvelu-oppeihin tukeutuneet miehet, tuntui erikoiselta. Se oli palaamista vanhaan neuvostokäytäntöön. Kun samaan aikaan kuitenkin rahaa tuli ovista ja ikkunoista kaatamalla sisään, arvostelu tai epäröinti vaikutti liioittelulta. Ei se sitä ollut. Nyt Medvedev yrittää muuttaa asioita, ainakin puhua niistä, ja Putin on vetäytynyt luomaan itsestään pelkkää mielikuva-pääministeriä. Tekeekö kukaan oikeasti mitään? Serotokratian vahvaa edustusta hallinnossa on mahdotonta purkaa. Ainoa mahdollisuus siihen olisi ollut presidentin vaihtuessa. Naamat kuitenkin säilyivät, eivätkä ne lähde. Kohta venäläisten kaupunkien kaduilla kävelee parisataatuhatta vihaista ja katkeroitunutta entistä upseeria, jotka kitkuttavat miten kuten mitättömällä eläkkeellään. Joukosta keräytyy mahtava tappamisen ja organisoitumisen osaava veljeskunta. Kehitys tullee jatkumaan surullisena, eikä sen näköpiirissä olevaa loppumista ole tiedossa.