Uutuuskirjan paljastus: Mies joka keksi Wahlroosin Sammon johtoon

Talous 16.9.2013 23:00

Björn Wahlroosin epävirallinen elämäkerta Wahlroo$ kertoo uutisen: finanssineuvos Jarmo Väisänen oli kykyjenetsijä, joka löysi kiistellyn finanssimiehen Sammon johtoon.

Wahlroosin biografia Wahlroo$ ilmestyi tiistaina, 17. syyskuuta kello 02. Sen on kustantanut Into. Kirja perustuu haastatteluihin ja asiakirjoihin.

Kirjan tekijät ovat Helsingin Sanomain toimittaja Tuomo Pietiläinen ja ”tutkiva työryhmä” eli joukko Tampereen yliopiston tutkivan journalismin opiskelijoita, joita Pietiläinen ohjasi toimiessaan journalistiikan vierailijaprofessorina 2012-2013. Lisäksi mukana on ollut kuvajournalismin opiskelija. Kirjan on kustantanut Into.

Kirjan alaotsikko ”Epävirallinen elämäkerta” viittaa siihen, että kysymyksessä on niin sanottu auktorisoimaton elämäkerta. Björn Wahlroos ei siis ole ollut tekijöiden kanssa yhteistyössä.

Niinistö etsi uutta pomoa Sammolle

Yksi kirjan teemoista on Wahlroosin nousu 13 vuotta sitten silloisen Sampo-Leonian eli nykyisen Sammon johtoon. Vakuutusyhtiö Sammon ja Leonia-pankin fuusiossa synnytetyn finanssikonsernin uudesta pääjohtajasta päätettiin joulukuussa 2000.

Päätöksen teki Paavo Lipposen (sd) sateenkaarihallitus. Keskeiset päättäjät olivat pääministeri Lipponen ja silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok). Niinistö  vastasi Sampo-Leonian omistajapolitiikasta ja johti Wahlroosin valintaan johtaneita neuvotteluita.

Vakuutusyhtiö Sammon ja valtion omistaman pankin fuusio oli tuottanut pettymyksen valtio-omistajalle. Kirjan mukaan konsernin pääjohtaja Jouko K. Leskinen ei ollut saanut uutta yritystä toimimaan tehokkaasti. Sitä paitsi poliisi epäili häntä sisäpiirikaupoista.

Neuvottelut Leskisen seuraajasta käytiin salassa, vain Niinistön, Lipposen ja virkamiesten tieten. Muut ministerit saivat tietää asiasta vasta sitten, kun se tuotiin heidän siunattavakseen.

Väisänen huolestui Sammon tehottomuudesta

Kirjan mukaan finanssineuvos Jarmo Väisänen toimi vuonna 2000 valtiovarainministeriössä Sampo-Leonian ”projektivastaavana”. Hän oli huolestunut Leskisen johtamistavasta.

”Meidän näkövinkkelistä Sammon puolella oli tehottomuutta. Syytä oli skarpata monessakin mielessä. Tuli ajatus, että tarvitaan räväkämpää otetta”, Väisänen kertoo kirjassa.

Syksyllä 2000 Väisänen keksi, kenellä voisi olla Sampo-Leonian johtoon tarvittava räväkkä ote. Hän oli seurannut Wahlroosin bisneksentekoa ensin investointipankki Mandatumin ja sitten Mandatum Pankin johdossa.

”Wahlroos tuntui haistavan, mihin markkinat menevät. Tuntui että hän eli paremmin ajan hermolla kuin Jouko K. Leskinen”, Väisänen sanoo.

Hän esitteli idean Wahlroosin palkkaamisesta Martti Hetemäelle, valtiovarainministeriön ylijohtajalle, joka istui  Sampo-Leonian hallituksessa, ja ministeriön alivaltiosihteerille Johnny Åkerholmille.

He taas pitivät ajatusta hyvänä ja esittelivät sen Niinistölle, joka hyväksyi sen.
Talouspoliittisen ministerivaliokunnan pöytäkirjan mukaan Wahlroosin nimittämisen pääperusteet oli osakekurssin ja valtion omaisuuden arvon nousu.

”Rahamielessä päätös oli hyvä valtiolle ja Wahlroosille”

”Jälkeenpäin arvioiden päätös Wahlroosin hankkimisesta Sampoon on ollut moneywise [rahamielessä] hyvä valtiolle.Tietenkin sivujuonteena on se, että päätös oli moneywise hyvä myös Wahlroosille”, Väisänen sanoo kirjassa.

Wahlroos ei olisi suostunut pääjohtajaksi, jos Mandatum Pankkia ei olisi ostettu osaksi Sampo-Leoniaa. Mandatumin osakkeiden hinta oli 2,5 miljardia markkaa eli 52 prosenttia yli pörssiarvon.

Mandatumissa mieliala valtion aloitteelle oli jo valmiiksi suopea. Pankin osakkaat olivat haaveilleet yhdistymisestä Sampo-Leoniaan jo ennen valtiovarainministeriön ehdotusta. Silti Mandatum teetti tarkat analyysit Sampo-Leonian liiketoiminnan arvosta.

”Ajallisesti syksy 2000 oli molempien osapuolten kannalta ihan hyvä ajankohta. Siinä oli semmoinen ikkuna”, Väisänen kuvailee neuvottelujen alkamista.

Kirjan mukaan kovaa ostohintaa ei ajanut Wahlroos, vaan yrityksen muut osakkaat. ”Monet partnereista ajattelivat yhdistymistä Sampo-Leoniaan vain liiketoimintana, mutta Wahlroosille Sampo-Leonia oli tulevaisuus ja uusi isompi asema. Siinä oli lisäarvoa vaakakupissa hänelle”, kertoo yksi neuvottelujen sisäpiiriläisistä kirjassa.