Ulkomaalaiset opiskelijat Suomessa: Vain harva jää

SK:n toimitus
Talous 26.8.2009 08:38

Nyt kysytään, vievätkö ulkomaalaiset opiskelijat paikat suomalaisilta. Mutta mitä muualta tulleet tekevät koulutuksen jälkeen? Lähtevät kotiin. Syitä on monia.

Ulkomaalaiset opiskelijat Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä (kesk) sanoo keskustan verkkolehti Verkkoapilassa, että Suomi saattaa kouluttaa liikaa ulkomaalaisia opiskelijoita. Hyssälä oli huolissaan kotimaan nuorista, jotka jäävät vaille opiskelupaikkaa.

Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mielestä ulkomaalaiset eivät uhkaa suomalaisten nuorten opiskelupaikkoja, uutisoi MTV3. Virkkusen mukaan luvut, joihin Hyssälä viittaa, ovat reilusti yläkanttiin.

Verkkoapilan jutussa puhutaan yhteensä 15 000 korkeakouluopiskelijasta. Virkkunen sanoo yliopistoissa opiskelevan noin 4 000 ja ammattikorkeakouluissa 7 000 kansainvälistä opiskelijaa.

Kansainvälisten kielitodistusten vaatiminen EU:n ulkopuolisilta
opiskelijoilta kuitenkin pudotti keväällä hakijamääriä lähes kaikissa
suurimmissa ammattikorkeakouluissa, kertoo Helsingin Sanomat. Syyksi koulut ja opetushallitus epäilevät tiedon puutetta.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, etteivät ulkomaiset opiskelijat jää Suomeen valmistuttuaan. Yhdeksi syyksi on tarjottu vaikeuksia juurtua Suomeen.

”Minulla on ollut onnea. Sitä todella tarvitaan täällä”, toteaa kiinalainen opiskelija Suomen Kuvalehdessä 5/2008 (ilm. 1.2.2008) julkaistussa jutussa.

———

Sudanilainen Ater Amogpai, 30, haluaisi löytää töitä Suomesta. Hän tuli maahan pakolaisena vuonna 2004 ja on opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa sähkötekniikan maisteriohjelmassa vuodesta 2005. Hän ihmettelee suomalaisten työnantajien nihkeyttä.

”En ymmärrä. Hain vuosi sitten harjoittelupaikkaa kahdeksi kuukaudeksi ja lähetin hakemuksia useisiin suomalaisiin yrityksiin. Yksikään ei vastannut.”

Monet työpaikat eivät tule koskaan julkiseen hakuun. Ne jäävät helposti ulkomaalaisen ulottumattomiin.

”Kun tulin Suomeen, minulle sanottiin, että on tärkeää hankkia suomalaisia ystäviä. Kun on yhteyksiä työssäkäyviin suomalaisiin, on helpompi saada töitä itsekin”, Amogpai kertoo.

Harvalla ulkomaalaisella opiskelijalla on kovinkaan kattavaa suhdeverkostoa Suomessa.

Useimmat työt myös edellyttävät suomen kielen taitoa, eivätkä ulkomaiset tutkinto-opiskelijat yleensä osaa suomea työnanta-jien mielestä riittävästi.

Ulkomaalaiset harvassa

”Suomalaiset kritisoivat kahvitauoillaan ulkomaalaisia opiskelijoita heidän verorahojensa ryöstämisestä. Sitten he saattavat mennä toimistoihinsa ja hylätä kaikki ulkomaalaisten työhakemukset, vaikka työn voisi hyvin hoitaa englanniksikin”, väittää Jiao Ma. Hän on 25-vuotias TKK:n kiinalaisopiskelija.

Monissa suomalaisissa yrityksissä ei ole yhtään ulkomaalaista työntekijää. Asiaa on tutkittu vain vähän, mutta vuonna 2005 opetusministeriön teettämään kyselytutkimukseen osallistuneista 628 suomalaisesta yrityksestä 434:ssä ei ollut yhtäkään ulkomaalaista työntekijää. Muissakin yrityksissä heitä oli yleensä alle kymmenen.

Määrä voisi olla suurempi, sillä monet ulkomaalaisista opiskelijoista haluaisivat jäädä Suomeen töihin, jos vain sopiva työpaikka irtoaisi. Nyt koulutuksen maksumiehiksi jäävät suomalaiset veronmaksajat.

”Meidän kiinalaisten on hyvin vaikea saada töitä Kiinasta, jos palaamme Suomesta ilman työkokemusta. Jos saisimmekin työtä, se olisi huonosti palkattua, koska työnantajat ajattelevat meidän olleen huonoja opiskelijoita, jos emme ole kelvanneet suomalaisille yrityksille”, Ma sanoo.

Ma ja Amogpai ovat molemmat käyneet useita suomen kielen kursseja. Niillä he ovat oppineet kirjoittamaan ja lukemaan suomea, mutta ovat muuten kursseihin tyytymättömiä.

”Suomen kielen kurssit eivät olleet käytännöllisiä. En oppinut puhumaan suomea muiden kanssa”, Amogpai valittelee.

”Tarvitset suomalaisen tyttöystävän, se on ainoa tapa oppia suomea”, Ma vastaa.

Hänen mielestään ulkomaalaisten opiskelijoiden kielitaidolta odotetaan aivan liikoja.
”Kansainvälinen maisteriohjelma kestää yleensä kaksi vuotta. Siinä ajassa on mahdotonta oppia sujuvasti suomea opintojen ohella.”

Ilmaisuus houkuttaa

Ilmainen korkeakoulutus on useimmille ulkomaalaisille opiskelijoille tärkein Suomeen tulemisen kriteeri. Ma aloitti viestintätekniikan opinnot Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2002. Hän on ollut opintojensa aikana aktiivinen omassa killassaan sekä ammattiliiton jäsenenä ja pitää tiiviisti yhteyttä muihin TKK:n kansainvälisiin opiskelijoihin.

Mata houkutteli myös TKK:n hyvä maine ja se, että Suomessa ulkomaalainen opiskelija voi tehdä osapäivätöitä. Monet eivät kuitenkaan käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen, sillä töitä on vaikea saada.

”Töitä on oikeastaan vain ohjelmoijille. Ennen pääsi vielä siivoamaan, mutta nyt näyttää siltä, että siivousyritykset tuovat työvoimaa Puolasta ja Virosta, eikä niiden enää tarvitse palkata opiskelijoita”, Ma huokaa.

Hänellä on kuitenkin ollut Suomessa jo kaksi kesätyöpaikkaa. Pian hän aloittaa työt lehdessä, jonka tarkoitus on markkinoida asumista ja opiskelua pääkaupunkiseudulla kiinalaisille opiskelijoille.

”Minulla on ollut onnea. Sitä todella tarvitaan täällä.”

Ystävät auttaisivat

Amogpai ja Ma arvostavat Suomessa rentoa ilmapiiriä, korkeaa elintasoa ja turvallisuutta. Töiden saamisen lisäksi pulmallisinta on ollut suomalaisiin tutustuminen.

”Suurin ongelma itselleni on ollut suomalaisten käytös, he eivät puhu tuntemattomille kovin helposti. Minulla ei ole täällä ystäviä, koska minulle ei haluta puhua. Joskus jos menen jollekin klubille, voi joku humalainen puhuakin. Nuorille tämä on ehkä helpompaa. Tänne on vaikea jäädä, jos ei ole sosiaalista verkostoa. Muuten Suomessa on oikein hyvä olla”, Amogpai luettelee.

Ma on saanut suomalaisia ystäviä automaatio- ja systeemiteknologian ainejärjestöstä eli killasta.

Hän oli fuksivuonnaan killan ainoa ulkomaalainen, ja hänet otettiin erittäin hyvin vastaan.

”En tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Minusta pidettiin huolta ja välitettiin. Se todella auttaa, kun on ystäviä täällä”, Ma kertoo.

Kaikilla ulkomaalaisilla opiskelijoilla ei ole yhtä hyvä tilanne. Ma on siitä huolissaan.

”Yritän tehdä integrointiasialle jotain Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan kautta, mutta se näyttää olevan hidasta ja vaikeaa.”

Sopeutumista voisi edistää tutor, joka auttaisi ulkomaalaisia opiskelijoita ensimmäiset viikot Suomessa. Tutor auttaisi ymmärtämään suomalaisten tapaa ajatella ja näyttäisi, mistä etniset ruokakaupat löytyvät.

Tanskan malli pelottaa

Ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistäminen ja sopeuttaminen Suomeen on jatkossa entistä pienempi ongelma, jos korkeakoulutus muuttuu EU:n ulkopuolelta tuleville maksulliseksi. Viime vuonna korkeakoulututkintoa Suomessa opiskelleista 5 434 ulkomaalaisesta 2 515 tuli EU:n ulkopuolelta, heistä 1 670 pelkästään Aasiasta.

Ma ja Amogpai vakuuttavat, että kolmansien maiden opiskelijoiden määrät laskevat dramaattisesti lukukausimaksujen myötä. Tanskassa näin on jo käynyt.

Tanska otti vuonna 2006 käyttöön lukukausimaksut EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Heidän määränsä korkeakouluissa romahti välittömästi.

Amogpai ja Ma uskovat, että kiinalaisten opiskelijoiden menettäminen olisi vahingollista etenkin suomalaiselle teknologiaosaamiselle.

”Nyt kiinalaisten panos TKK:ssa on merkittävä”, Amogpai muistuttaa.

”Jos korkeakouluopetus muuttuu Suomessa maksulliseksi, sen pitäisi olla maksamisen arvoista. Nyt varsinaista opettamista on liian vähän”, Ma painottaa.

Hankala sairausvakuutus

Suomen lakia on jo muovattu ulkomaalaisille opiskelijoille suotuisampaan suuntaan. Se sallii nykyään puolen vuoden työnetsintäajan opiskelujen jälkeen, ennen kuin ulkomaalaisen opiskelijan oleskelulupa Suomessa päättyy.

Suomessa oloa vaikeuttaviakin pykäliä on laadittu. Esimerkiksi syyskuusta 2007 lähtien kaikkien EU:n ja EEA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden on täytynyt ottaa sairausvakuutus, joka kattaa samanlaiset hoidot ja kustannukset kuin Suomen kunnallinen terveydenhuolto- ja sairausvakuutusjärjestelmä. Käytännössä opiskelijan on täytynyt ottaa vakuutus kotimaastaan, sillä Suomessa yksityistä sairausvakuutusta ei vielä myönnetä henkilölle, joka ei kuulu kunnallisten terveyspalveluiden ja sairausvakuutuksen piiriin.

Vakuutus on yleensä kallis, ja se täytyy uusia vuosittain. Samalla opiskelija joutuu hakemaan uudelleen myös oleskelulupaa Suomesta, sillä se myönnetään vain vakuutuksen voimassaoloajaksi. Nyt sisäministeriö on herätellyt suomalaisia vakuutusyhtiöitä miettimään, voisivatko ne tarjota ulkomaalaisille opiskelijoille sopivaa sairausvakuutusta. Ma uskoo, että toivoa on.

”Mutta sitä en voi ymmärtää, miksi tällainen laki tuli voimaan, vaikka suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät ole tarjonneet tarvittavaa vakuutusta”, hän ihmettelee.

Ma haluaisi jäädä Suomeen määräämättömäksi ajaksi.

”Naisten asema Suomessa houkuttelee jäämään. Ulkomaalaisista insinööriopiskelijoista monet naiset suunnittelevat jäävänsä loppuelämäkseen, koska he haluavat kasvattaa lapsensa täällä. Itse en niinkään ajattele lapsia, vaan sitä, että täällä tunnen olevani arvostettu”, hän kertoo.

Amogpai haluaisi jatkaa opintojaan tai työskennellä Suomessa, mutta ei siksi, että hän aikoisi jäädä tänne.

”Haluan saada töitä harjoitellakseni oppimaani, jotta voisin paremmin hyödyttää sillä kotimaatani. Tulin Suomeen olosuhteiden pakosta. Suomi on osoittautunut minulle hyväksi paikaksi, mutta täällä ei tarvita osaamistani, toisin kuin Sudanissa. Olen oppinut täällä jotain hyvin tärkeää maalleni, ja haluan auttaa ihmisiä siellä.”

Teksti Emma Suominen

Katso myös

Minna Söderqvistin tutkimus vuodelta 2005: Ulkomaalaiset työnantajien silmin

Keskustelu

Tästä aiheesta oli muistaakseni muutama vuosi sitten isompikin tutkimus SYL:n toimesta, mutten löytänyt sitä nyt. Ongelmat lienevät edelleen samat: suuri osa ulkomaalaisista opiskelijoista haluaisi jäädä töihin, muttei IT-alaa lukuunottamatta se ole kovinkaan helppoa pl. yliopistotutkijat.

Mikäli joku löytää ko. tutkimuksen niin olisi kiva lukaista se uudelleen läpi.

Kiinnostava artikkeli!

Itse olen ulkosuomalainen ja viettänyt viisi vuotta ulkomailla. Suomeen paluu on mielessä, mutta työpaikan saanti on osoittautunut erittäin hankalaksi.

Suurin ihmetyksen aihe on ollut se että työnantajat eivät edes vaivaudu vastaamaan että ovat saaneet hakemuksen tai että et ole tullut tällä kertaa valituksi. Vaaditaan sitä ja tätä, mutta kokemusta tuntuu olevan usein liian paljon, liian vähän tai ei juuri sopivaa.

Itse en ihmettele yhtään että Suomessa on niin vähän kansainvälisesti tunnettuja firmoja. Firmat eivät tajuakkaan mitä menettävät kun eivät palkkaa ulkomaalaisia/ulkosuomalaisia. Omassa työyhteisössäni 30 hengestä on 19 eri kansalaisuutta, mikä rikkaus se onkaan sekä firmalle sekä minullekin.

EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta pitäisi voida periä lukukausimaksua. Siitä voitaisiin vapauttaa opiskelikat, jotka opiskelevat suomenkielisellä linjalla. Heidän jäämisensä ja sopeutumisensa Suomeen olisi melko todennäköistä. Englanninkielisen ilmaisen opetuksen järjestäminen on turhuutta. Opiskelijat eivät kunnolla tutustu suomalaisiin edes opiskeluaikanaan. Tällainen linjanmuutos johtaisi suomen alkeisopintojen lisääntymiseen ennen muuta opetusta. Ilmaisuus houkuttelee ihmisiä vain koska he haluavat päästä Schengen alueelle. Englanninkielisen opetuksen maksullisuutta voidaan täydentää stipendijärjestelmällä, jolla mahdollistetaan joidenkin haluttujen opiskelijoiden tulo Suomeen.

Jos suomalaien muuttaa ulkomaille, kohtaa hän aivan samanlaiset ennakkoluulot kuin ulkomaalaiset opiskelijat kohtaavat täällä. Se ei ole ongelma vaan HAASTE. Onko yhtään yllätys, jos Suomessa muutenkin koulutetaan monilla aloilla liikaa ihmisiä, että se työpaikan saanti on jopa suomalaisille monasti äärimmäisen hankalaa?! Suomessa on sitäpaitsi melko vähän suuria yrityksiä.

Itselläni tulee valmistuessani olemaan ylempi korkeakoulututkinto joka on suoritettu kahdessa EU:maassa, osittain englanniksi ja osittain saksaksi. Vaikka muutto Suomeen (sitten joskus) onkin mielessä monistakin syistä, en usko että löytäisin koulutustani vastaavaa työtä Suomesta. Hain yhtenä kesänä palkatonta harjoittelupaikkaa yhdessä suomalaisten opiskelijoiden kanssa (tämä ei ollut Suomessa) ja suomalainen työnantaja ei mielestäni kohdellut minua samanarvoisesti suomalaisista yliopistoista tulevien opiskelijoiden kanssa. Itselläni oli ennen tätä kokemusta sellainen luulo että opiskellessani ulkomailla yliopistossa omaa kansainvälistä alaani on minulla kielitaidon ja kokemuksen takia paremmat mahdollisuudet saada töitä Suomesta kuin suomalaisissa korkeakouluissa opiskelleilla. Valitettavasti olen erehtynyt.

Nimimerkki ”holhousvaltio” osuikin jo asian ytimeen. Suomessa on pitkälle koulutettua työvoimaa reilusti enemmän kuin työpaikkoja. Niinpä osa porukasta jää väistämättä työn ulkopuolelle, tai joutuu tekemään koulutustaan vastaamattomia hanttihommia.

Kun tilanne on tämä jo suomalaistenkin kohdalla, on pelkkää epärealistista haihattelua kuvitella, että maastamme löytyisi hyviä työpaikkoja kosolti myös ulkomaalaistaustaisille, jotka eivät edes osaa suomen kieltä eivätkä tunne kunnolla maan tapoja ja käytäntöjä.

Juhlapuheissa asiat tietysti selitellään parhain päin ja vakuutellaan vaikka mitä. Mutta kukapa täysijärkinen nyt poliitikkojen juhlapuheita menisi todesta ottamaan?

Ongelma on nimenomaan juuri tuo työllistymisen vaikeus ja opiskelunaikaisten harjoittelupaikkojen vaikea saatavuus. Ongelmaa lisää se, että suomenkielen opetus on kielioppipainoitteista eikä työelämän tarpeista lähtevää.

SYL:n tutkimus löytyy: http://www.syl.fi/asiakirjat/kvtutkimus2008/view?cf=snews

Myös muita selvityksiä on, mutta joudun laittamaan ne erillisissä viesteissä koska tämä ohjelma ei salli kuin yhden linkin per kommentti. Laitan ne eri kommenteissa.

Verkkoapila sai juttuunsa tiedot korkeakouluopiskelijoiden lukumäärästä opetusministeriön virkamieheltä. Ministeriö korjasi arvioitaan seuraavana päivänä, kun juttu oli julkaistu ja kun Virkkunenkin kommenttinsa esitti.

Tämä käy ilmi alkuperäisestä jutusta, josta keskustelu lähti liikkeelle.

http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/5178.html?view=tpn

Ystävällisin terveisin,

Tuomas Koivuniemi
Verkkoapilan päätoimittaja

Suomalaiset firmat ovat sen verran vanhanaikaisesti ja nurkkakuntaisesti johdettuja, että ne eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi tehokkaalle tasolle pystyäkseen hyödyntämään kansainvälisiä ja moderneja oppeja oppineita suomalaisia paluumuuttajia. Siksi he eivät työllisty taitojaan vastaaviin tehtäviin palatessaan Suomeen. Monet sinnittelevät muutaman vuoden ja lähtevät sitten uudellee, eivätkä palaa muutakuin kesällä loman merkeissä.

Suomessa koulutetut ulkomaalaiset taas opiskelevat samat asiat kuin suomalaisetkin opiskelijat. Koska suomalaiset firmat ovat juuri niin nurkkakuntaisia kuin ovat, ne valitsevat mielummin suomalaisen kuin ulkomaalaisen Suomesta valmistuneen henkilön.

Kannattaisi sanoa suoraan, että korkeakoulutusta vaativassa ammatissa tärkein tarvittava taito on kavereiden tuntemisen lisäksi erilaisten suomalaisen byrokratian tarjoamien yritysavustusten hakutaito ja viranomaismääräysten luku- ja täytäntöönpanotaito. Sellaiselle työntekijälle täällä löytyy aina käyttöä.

Olen kanssa ulkomalainen olen muuttanut suomeen vuosi 2006, ja olen ollut suomenkielen kursi 5 kuukauta. Olen aloitanut opiskelia lähihoitaja oppisopimuksen, tuntuu kyllä tosi hankala minä en haluan isompa tutkintoa,