Työuran pidentäminen ei saa kannatusta

Talous 27.9.2009 07:01

Työnantajien tavoittelema eläkeremontti uhkaa kariutua ay-liikkeen vastustukseen.

Vanhempi työntekijäPalkansaajajärjestöjen mielestä niin sanottu Laatusen malli sortaisi muun muassa naisia. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelut työurien pidentämisestä ovat osoittautumassa juuri niin vaikeiksi kuin etukäteen pelättiin.

Hallituksen, työnantajien ja palkansaajajärjestöjen pitäisi viime maaliskuussa tehdyn sopimuksen mukaan etsiä yhdessä keinot, joilla suomalaisten keskimääräistä eläkkeellelähtöä saadaan viivytettyä vuoteen 2025 mennessä vähintään kolmella vuodella. Sopimus syntyi tilanteessa, jossa hallitus uhkasi yksipuolisesti nostaa virallista eläkeikää. Se johti ay-liikkeen taholta jyrkkään vastareaktioon.

Työtä tehdään nyt kahdessa ryhmässä, joille on annettu aikaa joulukuun loppuun. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan johtama työryhmä miettii eläkejärjestelmää koskevia ratkaisuja, kun taas Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan Jukka Ahtelan ryhmä keskittyy työelämän kehittämiseen. Aika on käymässä vähiin, mutta osapuolten näkemykset monista isoista asioista ovat yhä kaukana toisistaan.

Erimielisyydet alkavat jo siitä, mihin asioihin ryhmien työn pitäisi painottua.

Palkansaajajärjestöissä ajatellaan yleisesti, että eläkejärjestelmän korjauspaineet purettiin suurelta osin jo vuoden 2005 työeläkeuudistuksessa, jossa muun muassa sidottiin eläkkeen määrä ihmisten odotettavissa olevaan elinikään. Sen lasketaan nostavan viidentoista vuoden aikana keskimääräistä eläkeikää puolellatoista vuodella.

”Me lähdemme siitä, että tältä osin työn on jo tehty, ja nyt pitäisi tapahtua jotain konkreettista työelämän puolella”, SAK:ssa eläkeasioista vastaava Kaija Kallinen sanoo.

Sosiaalitupoa ei avata

Työnantajat odottavat sen sijaan Rantalan ryhmältä paljon. Elinkeinoelämän keskusliitto haluaisi muun muassa tukkia nykyiset varhaiseläkeväylät. Se tarkoittaisi luopumista kokonaan työttömyysturvan lisäpäivistä, osa-aikaeläkkeestä ja varhennetusta vanhuuseläkkeestä.
Ay-puolella ei ole juuri halua keskustella koko asiasta.

Muodollinen syy on, että työttömyysturvaputken ja osa-aikaeläkkeen alaikärajoja on vastikään nostettu niin sanotussa sosiaalitupossa. Esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle pääsee vuodesta 2011 lähtien vasta 60-vuotiaana, kun ikäraja on nyt 58.

”Tämän heikennyksen jälkeen siihen varhaiseläkemuotoon ei ole mitään mahdollisuutta koskea enää uudelleen”, Kallinen tyrmää EK:n kaavailut.

Ammattijärjestöissä ei ole myöskään suurta halua muuttaa eläkkeiden karttumaprosentteja niin, että hyödyn saisi vasta nykyistä vanhempana.

Peruste on sama kuin ikärajojen kohdalla: nykyinen järjestelmä on ollut voimassa vasta vähän aikaa. Siitä sovittiin vuoden 2005 eläkeuudistuksessa.

”Pitäisi tapahtua jotain todella järisyttävää, että sitä lähdettäisiin uudestaan peukaloimaan”, toimihenkilöiden keskusjärjestön STTK:n edunvalvontayksikköä johtava Markku Salomaa arvioi.
SAK:ssa ei olla aivan yhtä jyrkkiä, mutta sielläkin epäillään työnantajan ajavan takaa niin rajuja heikennyksiä, että uudistus kaatuu siihen.

Nätit lauseet eivät riitä

Palkansaajajärjestöjä hirvittää myös työnantajapuolelta esiin nostettu ajatus, että vanhuuseläkkeelle pääsisi 63-vuotiaana vain jos on ehtinyt olla työelämässä tarpeeksi kauan. Monet yhdistävät sen EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatusen viime keväänä Aamulehdelle antamaan haastatteluun, jossa hän kaavaili eläkkeen ehdoksi 45 vuoden työputkea.
Laatusen malli leimattiin heti tuoreeltaan naisia ja koulutettuja sortavaksi. Kallisen mielestä häviäjiä olisi enemmänkin.

”Ehdotus tuntuu aika omituiselta, kun kaikki päinvastoin korostavat, että lakeja ja sopimuksia pitää kehittää niin, etteivät pätkätyöntekijät kärsi.”

Hän muistuttaa, että malli olisi myös käytännössä vaikea toteuttaa. Vuodesta 2005 lähtien työsuhdeaikoja ei ole enää rekisteröity kattavasti.

Työelämäryhmässä osapuolten näkemykset ovat lähempänä toisiaan. Sekä työnantajat että palkansaajajärjestöt ovat esimerkiksi yhtä mieltä, että työterveyshuoltoon pitää panostaa jatkossa enemmän.

”Mutta mitä tapahtuu sitten, kun aletaan puhua asioista, jotka vaatisivat lakien muuttamista ja jotka lisäisivät työntekijöiden oikeuksia tai työnantajien velvollisuuksia”, Salomaa kysyy.

”On turha kuvitella, että eläkepuolella tehdään leikkauksia ja toisessa ryhmässä kirjoitetaan vain nättejä lauseita työelämän kehittämisestä. Sillä tavalla ei synny diiliä”, Kallinen varoittaa.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.