Työuran pidentäminen ei saa kannatusta

Tuomo Lappalainen
Talous 27.9.2009 07:01

Työnantajien tavoittelema eläkeremontti uhkaa kariutua ay-liikkeen vastustukseen.

Vanhempi työntekijäPalkansaajajärjestöjen mielestä niin sanottu Laatusen malli sortaisi muun muassa naisia. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelut työurien pidentämisestä ovat osoittautumassa juuri niin vaikeiksi kuin etukäteen pelättiin.

Hallituksen, työnantajien ja palkansaajajärjestöjen pitäisi viime maaliskuussa tehdyn sopimuksen mukaan etsiä yhdessä keinot, joilla suomalaisten keskimääräistä eläkkeellelähtöä saadaan viivytettyä vuoteen 2025 mennessä vähintään kolmella vuodella. Sopimus syntyi tilanteessa, jossa hallitus uhkasi yksipuolisesti nostaa virallista eläkeikää. Se johti ay-liikkeen taholta jyrkkään vastareaktioon.

Työtä tehdään nyt kahdessa ryhmässä, joille on annettu aikaa joulukuun loppuun. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan johtama työryhmä miettii eläkejärjestelmää koskevia ratkaisuja, kun taas Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan Jukka Ahtelan ryhmä keskittyy työelämän kehittämiseen. Aika on käymässä vähiin, mutta osapuolten näkemykset monista isoista asioista ovat yhä kaukana toisistaan.

Erimielisyydet alkavat jo siitä, mihin asioihin ryhmien työn pitäisi painottua.

Palkansaajajärjestöissä ajatellaan yleisesti, että eläkejärjestelmän korjauspaineet purettiin suurelta osin jo vuoden 2005 työeläkeuudistuksessa, jossa muun muassa sidottiin eläkkeen määrä ihmisten odotettavissa olevaan elinikään. Sen lasketaan nostavan viidentoista vuoden aikana keskimääräistä eläkeikää puolellatoista vuodella.

”Me lähdemme siitä, että tältä osin työn on jo tehty, ja nyt pitäisi tapahtua jotain konkreettista työelämän puolella”, SAK:ssa eläkeasioista vastaava Kaija Kallinen sanoo.

Sosiaalitupoa ei avata

Työnantajat odottavat sen sijaan Rantalan ryhmältä paljon. Elinkeinoelämän keskusliitto haluaisi muun muassa tukkia nykyiset varhaiseläkeväylät. Se tarkoittaisi luopumista kokonaan työttömyysturvan lisäpäivistä, osa-aikaeläkkeestä ja varhennetusta vanhuuseläkkeestä.
Ay-puolella ei ole juuri halua keskustella koko asiasta.

Muodollinen syy on, että työttömyysturvaputken ja osa-aikaeläkkeen alaikärajoja on vastikään nostettu niin sanotussa sosiaalitupossa. Esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle pääsee vuodesta 2011 lähtien vasta 60-vuotiaana, kun ikäraja on nyt 58.

”Tämän heikennyksen jälkeen siihen varhaiseläkemuotoon ei ole mitään mahdollisuutta koskea enää uudelleen”, Kallinen tyrmää EK:n kaavailut.

Ammattijärjestöissä ei ole myöskään suurta halua muuttaa eläkkeiden karttumaprosentteja niin, että hyödyn saisi vasta nykyistä vanhempana.

Peruste on sama kuin ikärajojen kohdalla: nykyinen järjestelmä on ollut voimassa vasta vähän aikaa. Siitä sovittiin vuoden 2005 eläkeuudistuksessa.

”Pitäisi tapahtua jotain todella järisyttävää, että sitä lähdettäisiin uudestaan peukaloimaan”, toimihenkilöiden keskusjärjestön STTK:n edunvalvontayksikköä johtava Markku Salomaa arvioi.
SAK:ssa ei olla aivan yhtä jyrkkiä, mutta sielläkin epäillään työnantajan ajavan takaa niin rajuja heikennyksiä, että uudistus kaatuu siihen.

Nätit lauseet eivät riitä

Palkansaajajärjestöjä hirvittää myös työnantajapuolelta esiin nostettu ajatus, että vanhuuseläkkeelle pääsisi 63-vuotiaana vain jos on ehtinyt olla työelämässä tarpeeksi kauan. Monet yhdistävät sen EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatusen viime keväänä Aamulehdelle antamaan haastatteluun, jossa hän kaavaili eläkkeen ehdoksi 45 vuoden työputkea.
Laatusen malli leimattiin heti tuoreeltaan naisia ja koulutettuja sortavaksi. Kallisen mielestä häviäjiä olisi enemmänkin.

”Ehdotus tuntuu aika omituiselta, kun kaikki päinvastoin korostavat, että lakeja ja sopimuksia pitää kehittää niin, etteivät pätkätyöntekijät kärsi.”

Hän muistuttaa, että malli olisi myös käytännössä vaikea toteuttaa. Vuodesta 2005 lähtien työsuhdeaikoja ei ole enää rekisteröity kattavasti.

Työelämäryhmässä osapuolten näkemykset ovat lähempänä toisiaan. Sekä työnantajat että palkansaajajärjestöt ovat esimerkiksi yhtä mieltä, että työterveyshuoltoon pitää panostaa jatkossa enemmän.

”Mutta mitä tapahtuu sitten, kun aletaan puhua asioista, jotka vaatisivat lakien muuttamista ja jotka lisäisivät työntekijöiden oikeuksia tai työnantajien velvollisuuksia”, Salomaa kysyy.

”On turha kuvitella, että eläkepuolella tehdään leikkauksia ja toisessa ryhmässä kirjoitetaan vain nättejä lauseita työelämän kehittämisestä. Sillä tavalla ei synny diiliä”, Kallinen varoittaa.

Keskustelu

Herää aina kysymys miksi ei nähdä enemmän vaivaa jo vailla työtä olevien työllistämiseksi ja työiän aikaistamiseksi. Kun trendi on se että opiskellaan pidempään -> aina useempi suoraan kortistoon.

Kylla vahalahjaisille, jo pitkalle dementoituneille hoppanoillekin toita loytyisi jos heidan taitojaan haluttaisiin hyodyntaa.
Politiikkaan sellaiset. Ministereiksi.
Mitaan ei tarvitse muistaa. Valehdella voi niin paljon kuin voimat periksi antavat. Ja mitaan ei tarvitse tietaa ministerion toimialasta.
Esimerkiksi.

Valtionvarattomuusministeri: panee kerran parissa kuukaudessa jonkun soittamaan Tokioon tai Pekingiin etta lahettavat lisaa rahaa. Entiset on hassattu turhuuteen. Jos kysyvat mihin, voi sanoa etta Agfanistaniin ja Eduskunnan juhlaviineihin.

Opetteluministeri: vahan enemman sentaan hommaa. Maaraa opetussuunnitelmat uusiksi vuoden valein. Sulkee kymmenkunta kylakoulua vuodessa. Suurentaa opetusryhmia kolmen kuukauden valein. Neuvoo kuntia miten opettajat, nuo yhteiskunnan loiset ja verenimijat, pannaan pakkolomalle.

Sisustusasiain ministeri:helpoin homma. Ministerion alaisuuteenhan kuuluu mm. poliisitoimi, pelastusala, Rajavartiolaitos. Asiantuntijoita riittaa. Senkun vain lukee yleisonosastoja ja kommenttipalstoja. Eritoten poliisia on helppo johtaa vain naita palstoja lukemalla. Samoin meripelastukseen liittyvia tapahtumia. Ei ole erikoisasiantuntemuksesta puutetta. Vallankin jalkikateen.

Eivat ne muutkaan ministerinhommat sen ihmeempia vaadi. Kotoutusministerin homma on vaikein.
Pitaa osata vastailla kansan ilkeisiin kysymyksiin miksei panna vauhtia Suomen muuttamiseksi aidoksi Afro-Eurooppalaiseksi valtioksi. Alkaa olla kiire. Pitaa myos osata pullauttaa itku sopivassa paikassa silloin kun meediot ovat paikalla.

Toihin vain siita, vanhat turjakkeet. Ehtii siella vaivastalossa paskoissa maata ja kerran sulaneita marketin pitsoja myohemminkin hampaattomassa suussa mukeltamaan.

Jos työuria on pakko saada pitenemään, mihin en kuitenkaan usko, niin tässä tulee ehdotus, joka toteutettuna korjaa paljon muitakin epäkohtia: Työ määritellään siten, että se kattaa kotona olevan puolison työn, asevelvollisuustyön ja opiskelutyön.