Toistuuko Tehy-taistelun jälkinäytös uusissa palkkaneuvotteluissa?

Tuomo Lappalainen
Talous 13.9.2009 13:01

Työmarkkinavaikuttajat ennustavat, että tulevasta neuvottelukierroksesta tulee vaikea rauhallisesta alusta huolimatta. Kuntien tilanne on pahin, sillä niillä ei ole lainkaan liikkumavaraa.

mielenosoittajia Kaksi vuotta sitten Tehy kovisteli Jyrki Kataista vaalilupauksista. Nyt samat lupaukset kummittelevat muiden liittojen vaatimuksissa. Kuva Hannu Lindroos /Suomen Kuvalehti

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) kävi viime viikolla Brysselissä tapaamassa eurooppalaisia virkaveljiään. Rikkaiden maiden G20-kokous oli tulossa, ja EU:ssa haluttiin sitä ennen suoristaa omat rivit.
Kotimaan asiat pyörivät kuitenkin ministerin mielessä koko ajan. Tien päältä lähti synkkä viesti talven työmarkkinakierrokseen valmistautuville ay-johtajille.

”Palkkaneuvotteluissa on nyt muistettava maltti. Muutoin Suomi ei pääse muiden EU-maiden vauhtiin talouden lähtiessä liikkeelle”, valtiovarainministeri neuvoi Kauppalehden (3.9.) mukaan.

Toistaiseksi Kataisella ei ole ollut paljon syytä huoleen. Merimies-unioni neuvotteli jo kesällä ulkomaanliikenteeseen uuden sopimuksen, johon ei sisältynyt lainkaan palkankorotuksia. Metalliliiton valtuusto hyväksyi täksi syksyksi ratkaisun, jossa palkat nousevat vaivaiset puoli prosenttia. Teknologiateollisuuden ylemmät toimihenkilöt tyytyivät yhtä vähään.

Samaan aikaan kuuluu kuitenkin varoituksia, että tulossa on poikkeuksellisen vaikea neuvottelukierros. Useampi liitto on jo tehnyt selväksi, ettei teknologiateollisuudessa saavutettu tulos kelpaa niille malliksi. Paperiteollisuudessa ollaan todennäköisesti ajautumassa ensi kuussa sopimuksettomaan tilaan. Ensimmäiset lakkopuheetkin on jo kuultu.

Metallin ja ylempien toimihenkilöiden sopimukset hautasivat myös eräiden teollisuusliittojen kaavailut kattavammasta työmarkkinaratkaisusta, jota olisi pönkitetty presidentin, pääministerin ja puhemiehen arvovallalla.

Lumipallo vyöryy

Kataisen kannalta harmillisinta on, että hän saa syyttää vaikeuksista paljolti itseään.

Moni kokenut työmarkkinavaikuttaja ennustaa, että hankalimmat neuvottelut käydään nyt kunnissa. Taustalla kummittelee Tehyn vuoteen 2011 ulottuva virka- ja työehtosopimus, joka on tuomassa hoitajille vielä noin 2,5 prosentin korotukset.

Tehyn sopimuksen yksi kummisetä oli aikoinaan juuri Katainen, jonka johdolla kokoomus teki ”Sari Sairaanhoitajan” surkeasta palkkauksesta kevään 2007 eduskuntavaalikampanjansa johtoteeman. Maltti ei silloin ollut ensimmäisenä mielessä.

Kokoomusta yritettiin turhaan saada ymmärtämään, että sen valitsemaan taktiikkaan liittyi suuria riskejä. Esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd) selitti ennen vaaleja Kataiselle, että jos poliitikot alkavat luvata jollekin ryhmälle palkankorotuksia, tuloksena on helposti lumipalloilmiö.

Nyt on syntynyt juuri sellainen asetelma.

Opettajat, sosiaalityöntekijät, kirjastonhoitajat, perhepäivähoitajat ja monet muut ensi tammikuussa loppuvien kuntasopimusten piirissä olevat ryhmät pitävät selvänä, että Tehyn jälkeen on tullut heidän vuoronsa.

Osa heistä tekee vieläpä samoja töitä kuin korotuksensa jo sopineet tehyläiset.

Olematon pelivara

Yhdessä suhteessa tilanne on jopa pahempi kuin kukaan osasi kuvitella pari vuotta sitten. Talouskriisi on sysännyt kunnat niin pahaan ahdinkoon, ettei niillä ole palkkaneuvotteluissa käytännössä lainkaan liikkumatilaa.

”Minkäänlaisiin yleisiin yleiskorotuksiin ei ole varaa”, työnantajia edustava Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Markku Jalonen sanoo suoraan.

Ammattiliitoissa kaavaillaan ratkaisuksi pitkää palkkaohjelmaa, joka siirtäisi korotuspaineita muutaman vuoden päähän, jolloin kuntien taloustilanteen pitäisi taas olla parempi. Jalonen ei innostu siitäkään. Tulevaisuus on niin sumea, että pitempiaikaiset sitoumukset hirvittävät.

”Teknologiateollisuuden malli, jossa palkankorotukset on jätetty auki tulevien vuosien osalta, ei ole näissä oloissa yhtään hullumpi”, hän vihjaa.

Työntekijäpuolella on haluja irtisanoutua ajattelusta, jonka mukaan julkisen alan palkkojen pitäisi seurata huonoina aikoina teollisuuden ansiokehitystä. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtajan Tuire Santamäki-Vuoren (sd) mielestä silloin pitäisi päinvastoin kiriä kiinni eroa, joka syntyy nousukaudella, kun liukumat hilaavat yksityisen sektorin palkkoja ylöspäin.

Opetusalan OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi uskoo, että edessä on hankalimmat neuvottelut pariinkymmeneen vuoteen.

”1984 oli lakko ja 1992 kiisteltiin kesäajan lomautuksista. Tämä on kolmas niin vaikea kierros minun ay-urallani.”

Keskustelu